keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Tavoitteet 2018

Tavoitelistaukset on jostain syystä luetuimpia postauksia. Enkä ihmettele, sen lisäks että ne on hyödyllisiä itselle kirjottaa ylös niin niitä on inspiroiva ja mielenkiintosta lukee muiden blogeista, saa ehkä ideoita itsellekkin. Seuraavat vuositavotteet tuntuu jotenkin vaikeemmalta kuin tämän ekan vuoden, nyt joutuu miettimään miten paljon sitä pystyykään edetä jo olemassa olevien asioiden kanssa ja mitä uutta on mahollista ottaa mukaan. 


Ohjaajan tavoitteet vuodelle 2018
  • Koiranlukutaidon kehitystä edelleen
  • Suunnitelmallisuutta treeneihin, löytää hyvä keino pitää sitä yllä ja ajankohtasena.
  • Ohjatun ja itsenäisten omatoimitreenien lisäks jollain porukalla vähintään 1x viikko.
  • Keskittymistä omaan tekemiseen, palkkauksen ajoitus, oma liikkuminen.
  • Itselle kenties jotain mentaalivalmennusta jossain kohti, kisajännitykseen ym.
  • Tavallaan ei liity harrastuksiin mutta toisaalta paljonkin, oma kunto paremmaksi elämäntapojen myötä, sen myötä etenkin lisää energiaa ja keskittymiskykyä.
  • Osta Freyalle eka oma peti, ehkä sen räjähdysherkkyys on hieman laskenut.
Freyan tavoitteet
  • Olemassa olevat liikkeet pidemmälle/valmiiksi (väh. Alot valmiiksi tai ainakin hyvin lähelle,hienosäätöö varmasti tarvii aina) + uudet liikkeet mukaan.
  • Kehään meno
  • mielentila/vire treeniä, kenties jotain valmennusta sen suhteen jossakin jos vaan on.
  • Häiriöt tehosyyniin myös kentän ulkopuolella. Ulkona ja eri paikoissa.
  • Rally-toko juttuja, kurssille tai ainakin irtotunteja?
  • Luustokuvat alkuvuodesta
  • Agilityn alkeiden jatkoa vähintään oman porukan opissa sillon tällöin
  • Paimennusta ja vepeä vähintään kokeilemaan miltä tuntuu
  • Eri paikkoihin ja eri ihmisten oppiin treenaamaan. Suunnitelmana mennä ainakin koirakoutsille.
  • Jos nyt ne mätsärit?
  • Virallisia kokeita harkitaan vasta sit kun liikkeitä on hiottu tarpeeks ja vähän päälle, kun paikkamakuu on 100% varma vaikka pommi räjähtäis vieressä (tai lelu), mutta ehkä loppuvuodesta vois haaveilla mölleistä? kenties alottaa varmanpäälle rallyjutuilla nekin.
  • Hakujuttuja pidemmälle, niistä teen vielä oman postauksen myöhemmin

Miten vaikea onkaan miettiä harrastuksien kannalta, ei uskalla luvata itselleen liikoja mutta ei halua tietysti ajatuksenkaan tasolla junnata liikaa paikoillaan, mikä sitten onkaan se kultanen keskitie. Tärkein tavote kuitenkin on, että koira pysyy terveenä, saa leikkiä niin paljon kuin haluaa ja että me pidetään hauskaa kaikkialla. Toki en valita jos se alkaisi ottaa treeneissä vielä enemmän tosissaan. :D Hauska nähdä mitä tuleva vuosi tuo Freyan kasvaessa, miten meininki muuttuu vai muuttuuko vielä mitenkään. 

Muita juttuja
  • Onnidog 2018
  • Yhdityksen leiri jos sellainen järkätään
  • Josko vihdoin lähtis turistiksi koiramessuille

Lue lisää...

Menneet tavoitteet vuodelta 2017

Vuosi alkaa olee taputeltu ja täytyisi alkaa miettii tavotteita vuodelle 2018. Kaivoin vanhan postauksen alkuvuodelta ja jännä nähdä mitä sitä tulikaan luvattua, oikeesti en edes kaikkea muista mitä sinne kirjotin kun ei oo tullut kyllä palattua siihen listaan. Käytännössä kaikki on kyllä ollu esillä ja uskon, että aika lähelle ollaan päästy siihen mitä alkuvuonna oli ajatuksena. Teen vuoden 2018 tavotteista seuraavaks oman postauksensa ettei mee liian sekavaksi.



ensimmäisenä siis katsaus menneisiin; 
Tavoitteet mulle
  • Oppia lukemaan Freyaa erinlaisissa tilanteissa
  • Opetella olla stressaamatta liikaa
  • Haku harrastus tutuksi ja lajituntemus kuntoon
    • Maalimiehenä oleminen ja muiden koirien käytös tutuksi
    • Tuulensuunnat ja metsässä kulkeminen
  • sama Tokossa, rutiini kaikkeen mitä tehään.
/ Nää oikeestaan kaikilta muilta osin ollaan saatu hyvin käytäntöön ja kuntoon paitsi tuo mun stressaaminen, hups. Hakukausi oli huikee, mutta siinä on itellä vielä paljon opittavaa, tuulensuunnista myöskin. Toisten koirilla on ollu opettavaista olla maalimiehenä ja sitä oppi tekemään hyvin erityyppisillä ja erilailla koulutetuilla mikä on ollu todella mielenkiintosta. Yhdistyksen hakuleiri oli sen suhteen nappiosuma ja varmasti enskerralla ollaan taas mukana. Tokossa meillä on ollu pääpaino kokonaan ja näin vuoden jälkeen voin sanoa, että kyllä siinä onkin ollu oppimista ja opettamista, helpoltahan kaikki saa näyttämään mutta tämmöselle keltanokalle on kyllä ollu erityisen rankkaa välillä oppia ensinnäkin itse kaikki minkä jälkeen pitäis opettaa se oikein koiralle. Mutta niin hurjasti se on kyllä antanu ja ihan ollaan koukussa edelleen koko hommaan.



Tavoitteet Freyalle
  • Sisäsiisteys kuntoon
  • Työskentely myös häiriössä paremmaksi
  • Valkkapaikka kisapenturyhmässä
  • Vähintään yksi harrastus tokon lisäksi
    • Tokoon rutiini molemmille
    • Kontakti kuntoon
    • Rauhoittuminen sillon kun ei olla kentällä tekemässä
    • ALO-liikkeet
    • Ylempien luokkien liikkeitä alulle
    • Tiivis seuruu
    • Perusasento hyväksi
/Arkihommat sujuu ja alkoi sujumaan paremmin kuin osasin toivookkaan joten ne täyttyi, häiriöjuttuja ollaan tehty ja siinä kyllä edistytty pikkupentuajoilta hurjasti, uskon että ikä on vahvasti ollu osana siinä, kun alusta asti Freya ei ollu mikään maailman keskittyvin pentu vilkkautensa takia, mutta nykyään se tekee töitä jo mun kanssa vaikka niitä häiriöitä on etenkin hallilla ainakin yleensä. Mutta petrattavaa silläkin saralla on vielä hurjasti kun niitä otetaan mukaan entistä enemmän ja eri paikoissa. Tokossa päästiin hyvin tavotteisiin ja varmaan vähän enemmänkin. Listan asioista kontakti kaikenlaisessa häiriössä vaatii vielä vahvistamista jotta mun kriteeri täyttyis, tämä(kin) on asia minkä pohjatyön jo alussa hieman ite sössinyt kun sen kriteerin pitäminen alkuun etenkin ja on vieläkin niin hankalaa,sen takia kontakti häröilee ajottain riippuen kuun ja tähtien asennosta, mutta se tehosyyniin ensvuodelle! Myös seuruun saralla on vielä hommaa etenkin käännökset, muuten se sujuu vaikka oon ollut hidas käsiapujen häivytyksen kanssa, onneks koira on fiksu. Perusasento on hyvä, nopeutta haluaisin hieman lisää tietyissä kohdissa. Yliviivatut oli jo täyttynyt noita kirjoittaessa.
  • Ohitukset neutraaleiksi, toisten koirien luokse meneminen/leikkimään haluaminen.
/Tääkin oli asia mikä mua alkuun huoletti että tuleeko meidän ulkoilut olemaan ihan katastrofaalisia, kun se oli aina niin sairaan kiinnostunut toisista koirista. No ei onneksi tullu. Nykyään muut on fine ja ne ohitetaan sen kummempia hötkyilemättä, saattaa joskus kyttää ja noteeraa kyllä muut edelleen mutta vaikka vastaantulijat haukkuis tai riekkuis niin Freya ei vastaa siihen. Kaikista tutuimmat koirat on tällähetkellä pahin ja kimppalenkit niin että koirat on kiinni on kamalia, saa Freyan kierrokset niin tappiin kun vaan mikään voi eikä sitä sillon kiinnosta lelut tai makkarat mikä vaikeuttaa ihan sairaasti omaa tekemistä ja usein en vaan tiedä miten päin sitä pitäis olla tai tehdä, pidempi välimatka ja edellä kulkeminen on auttanut alkuhässäkässä parhaiten. Siinä menee tovi että kierrokset laskee ja sen jälkeen se on vähän parempi ja rupeaa kuuntelemaan. Arjessa tää on ehkä ainut ja isoin asia mihin haluan seuraavaks kiinnittää erityisesti huomiota. Rutiini varmasti auttaa tässäkin asiassa, kun hirveän vähän sitä tulee muiden kanssa lenkkeiltyä muuten kuin koirat vapaana.
  • Haku-treeniä niin usein kun mahdollista
    • Rutiini
    • Orientaatio aina kun astutaan metsään, haku-moodi päälle ja muu unohtuu.
    • Maalimies kiinnostavaksi, mutta liiallinen innokkuus maalilla neutraaliksi.
    • Ilmaisun alkeita erikseen
    • Rauhalline odottaminen
    • Tottis + Esine-etsintä
/Hakukausi oli kiva ja opettavainen, saatiin omalla porukalla hyvin rutiinia aikaseksi erinlaisissa maastoissa. Ilmaisu ja tottis/esine-etsintä jäi vielä tältä vuodelta oikeestaan kokonaan. Innolla ens kautta odotellessa. Freya on varmasti oikeenlainen koira hakuun sen itsenäisyyden ja maalimiesmotivaation takia, täytyy vaan oppia kouluttamaan se tähänkin lajiin niin, että sais kaiken sen potentiaalin hyödynnettyä.
  • Leikissä irti päästäminen
  • Uusia temppuja
  • Nosework alkeita
  • Mätsäreihin harjoittelemaan esim. Terralle
/No mätsärit ja nosejutut jäi tyystin ensivuodelle, mätsärit oli usein mielessä ihan hyvän harjottelun vuoks. Ne vaatii harjottelua ennenkuin itellä on rohkeutta edes leikkimielessä mennä kokeilemaan, vaikka tääkin on asia missä Freya todennäkösesti vaan yllättää positiivisesti ja saa mun jännitykset näyttämään turhilta. Itse näyttelyt ei oo yhtään mun juttu muutenkaan, mutta joskushan se harrastus h on haettava. Muut tavotteet ok, tänävuonna opeteltiin kurre, molempien tassujen antaminen, kieriminen, ryömimistä ollaan aloteltu, seisten pyörähdys vasemaan ja oikeaan.

Tavotteita on mulle hirveen vaikea välillä miettiä, oli ne sitten viikkotavotteet tokossa tai seuraavan 5 vuoden kokonaisuudessaan. Kun ei ole minkäänlaista vertailupohjaa niin joskus on oikeesti vaikee aatella mikä on realistista, mutta menneestä vuodesta oon ylpeä ja meihin tyytyväinen, iso osa asioista saatiin mitä haluttiin, kovalla työllä ja innolla. Paljon kerettiin kokemaan, tuntuu että ollaan kyllä molemmat kasvettu jo tän vuoden aikana hirveesti. Kaks lujaa tahtoa kun lyödään yhteen saa välillä miettiä että mitähän tulee, mutta samalla me tasapainotetaan toisiamme niin hyvin. Toisenlaista koiraa joka olis opettanu yhtä paljon mitä Freya mulle vuodessa on vaikee kuvitella. Tärkein asia on tietysti se, että ollaan saatu yhteiselo rullaa hyvin ja kaikki pelaa yhteen. Helppo koira arjessa on arvostettava asia ja siitä saa olla kiitollinen.





Lue lisää...

Kun ei onnistu niin ei onnistu

Viime maanantain oli ohjatuissa tokotreeneissä lähes epätoivonen fiilis, että pakkohan sitä oli vielä puolelta öin avata kone ja tulla höpöttämään. Oli laji mikä tahansa niin aina ei voi voittaa, eikä onnistua vaikka haluais, ei edes joka kerta. Aina se jotenki kummasti helpottaa tämä treeniblogi-purkaus huonoinaki päivinä, kun se ei yksinkertasesti pelkkää onnistumista ole niin miks ei jakaa niitä kaikkia muitakin ei-niin-oppikirjan mukaan menneitä 😄 Harmittaa kun on jääny taas kirjaamatta muita treenejä viimeajoilta sen tarkemmin. Ei oo juurikaan ollu energiaa avata konetta ja viettää sen parissa sitä tuntia iltaisin etenkin kun se vetelee viimeisiään. Mutta ettei tulis liian valittava teksti niin oon ollu ylpeä meidän paikkamakuusta ja käännöstreenit on tuottanu superhyvää tulosta. Ruutu saatu hyvälle alulle, istu-maahan vaihdon on kriteerin mukaset, sujuu mainiosti jo pitemmältäkin matkalta. Aiheena on ollu myös koirahäiriöt mm. perusasentotreenin lomassa, paikkamakuussa kun oltiin rivissä ja vuorotellen yksi käski koiransa luokse. Vaikka ite lähes odotan aina pahinta niiden suhteen niin Freya on pistäny parastaan.

Maanantaina oli aiheena valita joku liike tai liikkeen osa missä kaipaa apua ja mikä tuntuu junnaavan eniten paikoillaan. Mä valitsin kapulan pidon, kun sitähän ollaan vältelty viimeseen asti, ei vaan suju niin hyvin kuin haluais. Ei ehkä niinkään fiksu veto kokeilla rauhallista ja keskittymistä vaativaa liikettä treenin alkuun kun koira käy jo valmiiks normaalia enemmän kierroksilla. Piippaa, heiluu, häslää ja keskittyy johkin ihan muuhun ku olennaiseen. Kyllä on omakin hermorakenne koetuksella 😂 Freya on koira joka on oikeesti lepposa ja sen kanssa on helppo olla, tehdä tai mennä eikä se tosissaan ole mikään huutaja tai äänekkäin kaveri arjessakaan, kaikki koirat haukkuu ja reagoi eri asioihin äänillä mutta pointin nyt varmaan tajusi. Mutta samalla sen mood voi joskus vaihtua nollasta sataan ihan erinlaiseen. Pahimmillaan, mitä se onneksi on vähemmän ajasta se on niin vilkas ja joskus mun on vaikea saada sille oikeeta mielentilaa oikeeseen tehtävään, eihän sen tehtävän laadun pitäis riippua siitä tekeekö sen tunnin alussa vai lopussa tai siitä että ketä siinä treenikaverina on. Täytyis ite paremmin osata hallita ja vaikuttaa siihen viretilaan ja tekemiseen mikä tosissaan on vaikeaa käytännössä. Pienelle aussielle joka vaan tuntee asiat niin voimakkaasti se on joskus vaikeeta hillitä itteään, joskus tuntuu että se vois räjähtää silkasta innosta tai rakkaudesta, turhautumisesta puhumattakaan. Mun mielestä hyvin me ollaan silti sen asian kanssa  edistytty tän vuoden aikana ja uskon vahvasti että koko ajan opitaan vaan lisää. Tuli ihan hyviäkin toistoja ja Freyalla on idea mitä sen kapulan kanssa tehään. Tuli myös tökkäilyä, piippausta, nälväystä, mun tuijottamista ja piippausta, namikäden tuijottamista ja piippausta. Steppailua eestaas ja mitäs muuta. Mun fiilikseen ei ehkä auttanu parin tunnin yöunet ja pitkä työpäivä, varmasti sekin vaikutti molempiin kun ei ohjaaja käy ihan täysillä niin miten vois koirakaan. Ekaa kertaa ikinä treeneissä tuli fiilis, että saisko sittenki vaan lähtee kotiin ja koittaa enskerralla uudestaan.. :D

Lopputunnista kun jokainen oli vuorollaan käynyt Ellin ohjauksessa, tehtiin neljän pisteen rataa joissa oli eri tehtäviä. seuruuta oikealle ja vasemmalle kahdeksikkona - vasemmalle alkaa kääntymään jo kivasti mutta oikeaa vuorostaan täytyy alkaa työstää seuraavaksi. Perusasennon katsekontaktia, seuruuta houkutusten välissä niin, että koiralle tehtiin onnistuminen varmaksi eikä ajettu epäonnistumiseen, eli varman päälle vaikka askel kerrallaan. sekä hyppyä ja siinä eteentuloa. Ääntely jatkui normaalia enemmän mitä taas ite ihmettelin, se äänteli kun lähdin seuruuttamaan mitä se ei oo tehnyt kai ikinä, kun täytyi hetki istua tekemättä mitään, kun olis pitänyt olla kontaktissa perusasennossa kauemmin kuin kaksi sekunttia. Tokohyppy sensijaan sujui alusta asti hyvin. Malttoi odottaa, tuli kerrasta luokse ja parin vähän vinon eteentulon lisäksi saatiin pari superhyvää ja täpäkkää. 

Vähän jo naurattaa, mutta kyllä se valehtelematta kirpasee kun koko tunti ei suju sitten kokonaisuudessaan ollenkaan. Onhan niitä onnistumisia viimeaikoina ollukkin, että ois varmaan pitäny vastapainoksi odottaakkin näitä kertoja. Onneks on hyvä vertaistuki ja on se koirakin oikeesti hyvä. nää on näitä, huonoja päiviä itse kullakin. Niin kauan kun suurin osa on onnistumista ei voi olla muutaku tyytyväinen, lopulta sitä saa olla tyytyväinen kun työn tulokset näkyy. 

Töitä tehdään vielä sunnuntaihin saakka minkä jälkeen me vietetään pari vapaapäivää ja joulu Pohjanmaalla. Loppuvuosi otetaan treenejä rennommalla otteella ja vuodenvaihteen jälkeen palataan taas tiukemmin rutiiniin kiinni. Me toivotetaan kaikille super ihanaa joulua, syökää hyvin ja nauttikaa!





Lue lisää...

perjantai 15. joulukuuta 2017

vuosi 2017

Virallisesti vuotta on toki jäljellä pieni tovi, mutta vielä seuraavat pari viikkoa saa tehdä töitä lähes hullun lailla. Sen tähden ollaan tämä loppuvuosi eletty enemmän tai vähemmän hiljaiseloa. Blogia ei oo tullut päiviteltyä eikä pahemmin instagramiakaan. Kivoja kuviakin on vaikea saada, kun on tietysti töissä aina jos nyt sattuu edes päivänvalo pilkahtamaan. :D Tänään on pieni sopiva väli miettiä hetki mennyttä vuotta. Erillisen menneet ja tulevat treenitavotteet teen varmaankin erikseen, tulis muuten hieman liian sekava sepustus. Ennen sitä vähän vaan pohdintaa omaksi iloksi.

Vuosi 2017 on ollu ehkä erikoisin, haikein mutta samalla onnellisin ikinä. Ei pelkästään sen takia, että sain Freyan - jos nyt vähän sivuutetaan elämää muilta osa-alueilta mitä en normaalisti tee tai tuu tekemään kun koirablogihan tämä on. Muutto Äänekoskelta Jyväskylään, yksin asuminen taas piitkäänpitkään aikaan, työkuviot ja tietysti kaikki uus koira arjessa on tuonu oman jännityksensä. Mutta ihan sairaan outoa miten onnellinen tää vuos on kaikkinensa ollu ja suurin syy siihen on, että elämä vaan tuntuu kokonaisemmalta kun on koira. Koiraihminen ei vaan voi elää ilman, tai tottakai voi mutta samalta se ei tunnu. Vaikka menneet vuodet ei oo huonoja ollu ilmankaan ja sitä on tottakai ollu onnellinen useimmiten, mutta joku on aina puuttunu ja se on vaikuttanu paljon. Tietysti koiran tulo aiheutti tai ainakin pisti liikkeelle jo olleen tietynlaisen ketjureaktion siihen mitä elämä mulle oikeesti onkaan ja mitä siltä haluan vaikka muutoksia se väistämättä toi. Kun ihminen löytää sen tietynlaisen sammuneen onnen ja intohimon jotain asiaa kohtaan sitä ei vaan voi enää elää muita kuin itseään varten, eikä pitäiskään ja loppupeleissä vierellä on ne ketkä sen jakaa tai edes ymmärtää täysin. Tässä tapauksessa elämäntapa koirien ehdoilla, koiraurheilu ja niiden tavotteet, tapahtumat ja tulevaisuuden suunnitelmat jotka liittyy vahvasti edellämainittuihin. Eihän se elämä tietystikään vaan niissä pyöri, mutta suurin osa.
.
Kulunut vuosi on ollu myös ehkä inspiroivin koskaan, tiedättekö sen tunteen kun vihdoin löytää sen oman jutun, missä on ehkä hyvä ja missä haluaa päästä pitkälle. Toisille se on musiikki, joillekkin jääkiekko tai mikä tahansa. Mun juttu on se mitä ollaan Freyan kanssa päästy yhessä alottamaan. On hurjan siistiä miten inspiroivia, lahjakkaita ja menestyviä ihmisiä sitä on tavannu ja päässy seuraamaan niissä asioissa mitkä itseäkin kiehtoo. Se luo sitä pohjaa ja itsevarmuutta sille, että hitto mäkin oon vielä joskus tuolla ja me ollaan vielä joskus yhtä hyvä tiimi. Kun on ihminen minä kenellä ei ikinä ennen ole ollu sitä "omaa juttua" missä on hyvä ja missä on tavotteita. Kun sen löytää niin samalla löytää yhä enemmän itseä.

Ensimmäinen vuosi koiranomistajana - kohokohtia on vaikee sanoa, kun tuntuu että kaikki ne on ollu sellasia. Tottakai jos tapahtumia mietitään niin isoimpana Onnidog joka saatiin kokee Venlan, Vilpun ja Lennin kanssa oli enemmän mitä osas odottaakkaan. Kaikki yhteislenkit ja emppistreffit mitkä sai tuntemaan itsensä kuuluvaks niin huikeeseen porukkaan, että ihan sydän pakahtuu pelkästä sen ajattelusta. Suurimpana se miten paljon tunneside koiran kanssa on kasvanu ja miten sitä oppiikaan pelkästä katseesta tietämään mitä se sanoo tai haluaa. Mahtavinta siinä etenkin on se, että sitäkin tullaan oppimaan vielä paljon lisää. Ehkä näin lähes vuoden jälkeen voi jo pikkuhiljaa alkaa haaveilemaan tulevasta ja suunnittelemaan seuraavaa. Paljon on kyllä asioita mitä tekis mieli kokea vuonna 2018, toivottavasti edes osa niistä pääsee toteutukseen asti. Ei millään malttais odottaa ensvuotta ja kaikkee mitä se tuo eteensä. Toivottavasti paljon uusia kokemuksia ja uusia ihmisiä, harrastuksia ja tapahtumia. yhtenä juttuna hurjasti tekis mieli lähteä vaeltamaan tuonne pohjoseen hieman pidemmää reissua koiran kanssa, mutta sitä täytynee suunnitella vielä paremmin, oikealle ajankohdalle ja saada mukaan joku kaveri hieman paremmalla suuntavaistolla. Haaveita on lähes liikaakin mutta onneks on sitä aikaakin niitä pikkuhiljaa toteuttaa. 





Lue lisää...

tiistai 14. marraskuuta 2017

juoksuinen pikkumusta ja treenipäivittelyä

Freyasta on tullut aikuinen, mokoma alotti juoksunsa pari viikkoa sitten. Käytös ei tosin oo yhtään sen aikuisempi. Oon aika varma, että se teki juoksuja jo hyvän tovin mutta nyt viralliset juoksut on tuonu kyllä uusia piirteitä pikkukoiraan. Ääntely ja ihmeellinen pöhiseminen normaaleille asioille. Pissahätä sillä on vähän useammin ja ekan viikon aikana tuntui olevan vähän apea. Hajut kiinnostaa hirveästi lenkillä ja kaikkialla, mutta muuten suhteellisen normaali muilta osin. Treenit sujuu ja se on ihan hyvin pystynyt keskittymään tehdessä, mikä on kiva. Normaalia hellyydenkipeämpi se myös on (jos mahdollista) ja kaivautuu kainaloon tai mihkä tahansa missä on vaan niin liki kuin pääsee. 
Juoksuhousut hankin ihan viimetipassa ja niiden käyttöä ei juurikaan opeteltu, mutta eipä tuota näytä häiritsevän sitten yhtään. Kotona ei juuri pidetä kun niin hyvin putsaa itsensä, mutta hallilla on pakko ja on kyllä superkiva, että ne ei häiritse meidän tekemistä yhtään. Jännä nähdä millaiseksi luonne taas muuttuu kun juoksut on ohi ja niiden tuomat oirehtimiset. Jotenkin nuo koirien hormonaaliset toiminnot on aina yhtä jännittävä asia, kun niitä ei oikein voi etukäteen tietää mitä tuleman pitää ja niinku joka lajilla, jokaisella ne vaikuttaa niin eritavalla. Etenkin kun ite on aiemmin tottunut uroksiin ja niiden pääkoppaan.

Hetken aikaa oli niiin ihana lumi, pikkupakkanen ja aurinko. 


Treenejä ei olla taas hetkeen tänne purettu. Tokoilu on tällähetkellä niin kivaa ja tuntuu, että pikkuhiljaa päästään junnanneissakin asioissa eteenpäin. Varmasti päästäisiin nopeampaakin jos pääsisi hallille useammin, viimeaikoina on täytynyt tyytyä keittiötokoiluun ja ulkona puuhasteluun jos on vielä suht. valosen aikaan kentälle päässy, kun työvuorot ei oikein anna periksi aamuhallille ja loppupäivisin se onkin yleensä ollut varattuna. keittiötokossa on vaan huono kun mitään vauhtiliikkeitä tai kunnon pätkää seuruuta ei mahdu tekemään meidän pikkukodissa. Onneksi tässä kodin lähellä on ihan tosi kiva pikkuinen jalkapallokenttä missä ei ikinä kukaan näytä käyvän niin ollaan otettu se meidän vakipaikaksi. Mutta seuruusta puheenollen, sekin etenee! Eihän se treenin määrä, vaan laatu. jes. Niin mahtava jotenkin tehdä sitä, kun Freyalla on vaan luonnostaan niin magee tyyli ja fiilis. Sen lisäksi ollaan päästy hyvään pisteeseen, että apukättä ei tarvita edes tukena ja pystyn pitämään sitä liikkeessä rentona sivulla. Lähtö, seuruun paikka ja kontakti on enimmäkseen kriteerin mukasta. Ajoittain se tekee pienen pompun lähdössä ja joskus saattaa edistää, mutta ne on pikkuvikoja mitkä johtuu lähinnä vireestä ja kun se ollaan saatu oikeeseen pisteeseen niin homma sujuu. Käännöksiä ja peruutuksia ollaan alettu pikkuhiljaa ottamaan mukaan. Tällähetkellä erityisesti istu-maahan-seiso vaihdot on treenin alla sillä niissä ei mun kriteeri vielä täyty. Maahanmeno alkaa olemaan jo hyvä, mutta vielä täytyy hioo muita siihen mukaan yhtä hyväksi. Jonkinlainen takajalka targetti täytyy ottaa treeniin mukaan, paikka yleensä pysyy hyvin mutta haluisin vielä vahvemmin korostaa sitä takajalkojen paikallaoloa. 
On tuon pikkumustan kanssa vaan niin siisti puuhata. Ollaan hömpötelty temppujen kanssa ja harjoteltu jalkojen liikkeitä puolipalloilla ja laatikolla (koska en omista jakkaraa) takaosan käännöstä. Luulen, että Freyan lempiliike tällähetkellä on kurre. 

Hakutreenit on tosiaan jäänyt talvitauolle. Tekee varmasti ihan hyvää, paljon kerittiin yhden kauden aikana ja kyllä siihen hurahti varmasti kumpikin. Todella paljon siinä on vielä opittavaa ja uutta asiaa. Enskautena olis mahtava saada lisäkoulutusta senkin saralle vielä enemmän. 






Lue lisää...

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Täytyykö koiraa pukea?

Asia mikä herättää mielipiteitä ja eläimen pukeminen mielletään joskus varsinkin ei-koiraihmispiireissä siihen, että koira pitää vaan jotain röyhelömekkoa, koirille suunniteltua lippistä ja mitä ikinä keksiikään - ihmisen omaksi huviksi. Jos nyt kumminkin mietitään vaan terveyden ja etenkin ennaltaehkäisyn kannalta pukemista mikä on varsinkin harrastuspiireissä hyvinkin yleistä. Hevosihmisetkin tietää hyvin, miten pienikin tuuli -  hyytävästä viimasta puhumattakaan voi pahimmillaan ottaa lihaksiin myös eläimillä. Treenikäytössä olevan hevosen lihakset on asia mitä vaan täytyy suojata ennaltaehkäistäkseen mm. loukkaantumisriskiä ja jumeja, se parantaa treenisuoritusta ja nopeuttaa palautumista. Noh, sama se on koirilla. 

Paljon riippuu rodusta ja joitakin karvattomia versioita tietysti täytyy pukea lähes vuodenpäivät. Toiset taas on luotu niin arktiseen olosuhteeseen, että ne vaan nauttivat mitä kylmempi on. Jokainen varmasti tuntee oman koiransa niin hyvin, oli pohjavillainen tai ei, että paleleeko se miten helposti. Pohjavillahan kun ei takaa, että koira sietää mitä tahansa kylmyysastetta. Mun mielipide kyllä on, että surullisenkin usein ihmiset ei edes tajua ajatella sitä, että koira voisi olla jumissa jostain - ihan samalla tavalla mitä ihmiset. Varsinkaan jos ei harrasta eikä sitä kautta oo täytynyt opiskella aiheesta. Yllättävän moni "tavallinen kotikoira" kärsii lihasjumeista ja jäykkyydestä eikä niitä sen kummemmin ikinä pueta oli sää mikä hyvänsä. Perusterveen ja etenkin nuoren koiran kroppa onneksi osaa korjata itteensä suhteellisen hyvin, mutta ei se pahitteeksi olis miettiä siltä tuulelta suojaamista teki koiran kanssa mitä hyvänsä tai rankan metsälenkin jälkeen jäähdyttelyä loimi päällä etenkin jos aikoo oleilla ulkona viileässä sen jälkeenkin. Tietenkään se koiran pukeminenkaan ei aina autuaaksi tee varsinkin jos kropassa on jo sitä jäykkyyttä olemassa ei se sitä tietenkään korjaa, mutta haittaakaan siitä ei tietystikkään oo.

Harrastaessa on ehdottoman tärkeää, että omalla toiminnalla minimoidaan koiran loukkaantumisriskit ja koiran kroppa huolletaan niin, että mitään vakavaa ei edes kerkeä syntymään. Lihasjumien tärkein ennaltaehkäisy on alku- ja loppuveryttely ennen treenirupeamaa ja nyt kun talvi tekee tuloaan, ulkona käyvä viima on ihan mahdoton - alkaa olla treenien jälkeinen pukeminen ajankohtasta. Monesti koirat joutuu oottamaan vuoroaan viileässä autossa josta se lähes suorilteen napataan kentälle, monissakaan halleissa ei ole talvisin lämmitystä jolloin odottaessa lihakset voi hyvinkin äkkiä viiletä ja aina ei ole aikaa käydä verkkalenkillä ennen jokaista omaa vuoroa. Treenatessa ei ole niinkään kyse koiran palelusta vaan juurikin niiden lihasten lämpösenä pysymisestä.

Miten meillä pukeudutaan? Oon halunnu Freyalle oikeestaan joka tarkotukseen yhden manttelin, meillä on treeneissä mukana aina BOTin verkkoloimi joka heitetään niskaan aina loppujäähkien ajaksi ja yleensä siihen saakka kun ollaan kotona, sisällä kotioloissa ei pidetä mitään. Back on track loimethan perustuu lämpöä heijastavaan welltex kankaaseen mikä vähentää lihasjännitystä ja edistää verenkiertoa. Ennen treenejä mennää hieman pidempi lenkki alkuun. Nyt kun alkaa pakkasetkin tulla heitetään BOT päälle jo varmasti ennen alkulenkkejä. Paljon oon kuullu ko tuotteista hyvää niin ihmis- kuin hevospuoleltakin. Erään spondyloosikoirankin käytöksestä on saanut huomata miten se loimi oikeasti vaikuttaa kipuilevaan selkään.

Toinen hankinta meillä oli sadetakki ihan jo senkin takia, että se suojaa tuulelta ja pitää sadetta - mitä täällä tuntuu nykyään olevan yhä enemmän. Mekin käydään ulkona useasti päivässä pidemmillä ja lyhyemmillä pissalenkeillä, se litimärkä koiranturkki alkoi jo hieman tympimään. Mukavampi myös koiralle, kun ei ihan aina kastu. 
Sadeloimena meillä on mustista ja mirristä hankittu Rukan stream sadetakki. Oon tykänny kyllä hurjasti! Söpöyden lisäks se on laadultaan tosi hyvä ja mahan kiinnitys teipeillä on ainakin tähän mennessä kestänyt hyvin ja tuntuu jämäkältä. Kokeiltiin kahta eri kokoa ja vaikka pienempi niistä meni kiinni ja istu kyllä päälle, tuo isompi koko mikä otettiinkin on paljon parempi vaikka onkin reilumpi ja mahakiinnityskin on kireimmällä mitä saa, mutta luulen, että jos yhtään on ihmisvaatteita rukalta kattellut niin ehkä sen kuuluukin olla sellainen. Se pysyy paikallaan eikä häiritte koiran liikettä yhtään. 





Samalla musti ja mirri reissulla kotiutettiin myös peruspomppa, kun halvalla sai :D Söpö väri viimevuoden mallistoa ja ainut Freyan kokokin jäljellä. Vaikka pakkasiin on vielä aikaa, on pomppakin ollut pari kertaa testissä ihan tuon jäätävän viiman vuoksi mikä ulkona nytkin käy. Pidemmille lenkeille se on varmaan liian kuuma vielä, mutta aamusin just heränneenä ei koira oo kyllä pistänyt yhtään pahakseen pienestä lisälämmöstä. Pomppa on tuulen ja vedenpitävä ja siinä on lämmin karvavuori. Istuvuus on myös bueno - se suojaa hyvin niskaa korkean kauluksen takia ja peittää takaa myös hyvin lihakset. Ainut miinus on puuttuvat jalkalenkit minkä takia se välillä valahtaa kovemmassa menossa, mutta ne ajattelin itte ommella kiinni kun ei ole iso työ. Takki pääsee myös käyttöön myös treeneissä botin päälle vielä parempaa suojaa antamaan. 

Ei mekään tietysti joka ulkoilulle näin loppuvuodestakaan heitetä kampetta niskaan ja kun pakkaset tulee niin varmasti mennään ulos lumeen riehumaan ilman loimia, itse pakkasta pahempi kun on se tuuli. Metsään mennessäkään ei sateen takia olla puettu vaan sitten ollaan kastuttu ja kuivailtu kotiin tullessa - mihin on muuten ihan paras keksintö mikrokuitupyyhe.




Lue lisää...

maanantai 9. lokakuuta 2017

Aussieyhdistyksen pk-leiri

Noin viikko sitten perjantaina startattiin Venlan ja koirien kanssa auto kohti Maaninkaa ja ekaa yhdistyksen leiriä. Jännitti jo valmiiksi ketä kaikkia sinne on tulossa ja miten treenit sujuu vieraiden kanssa. Saavuttiin leiripaikalle, haukkumajalle, noin yhdentoista aikaan illalla. Pieni operaatio oli purkaa kamat pieneen mökkiin kolmen koiran kanssa jotka olis mieluiten vaan riehunut keskenään. Mutta hyvin mahtui kolme häkkiä ja viikon tavarat (sitä kun ei osaa pakata yhtään vähempää ikinä koskaan). Majoituttiin Haukkumajan vanhemmassa mökissä mikä oli siisti, sähköt toimi ja onneksi sai patteriakin hieman lämpösemmälle sillä kylmä oli jo siihen aikaan yöstä tyhjillään olleessa mökissä. 



Virallisesti leiri alkoi lauantaina klo 8:00 aamupalan merkeissä. Freya herätti ekan kerran joskus 6 aikaan kun olin kuulevinani jotain askartelun ääniä, mutta mistään se ei ainakaan jäänyt kiinni. Aamupala oli maittava ja päästiin vihdoin moikkaamaan muita osallistujia, osa oli tuttuja nimen ja naaman perusteella somesta mutta ketään en ollut sen paremmin tavannut. Tunnelma ja vastaanotto oli tosi mukava. Leirin aiheena oli haku ja jälki joista sitten mieltymyksen mukaan jaettiin kaksi porukkaa treeneihin. Me varattiin molemmat päivät hakuun mitä ollaan keväästä saakka treenailtu lähinnä vaan omalla porukalla säännöllisen epäsäännöllisesti. Joten oli hyvää vaihtelua saada uusia opettajia ja näkökulmia, sekä tietysti vieraita maalimiehiä. Aamupalan syötyä ruvettiin omissa ryhmissä kertomaan vähän taustoja treeneistä ja suunnittelemaan päivän tekemisiä. Meillä lähinnä suunnitelmana oli ensin katsoa miltä näyttää ihan perusjutuilla, kun kouluttajalle koira oli vieras eikä tietysti vielä osannut sanoa juuta tai jaata mitä olis hyvä lähteä tekemään.

Mua hieman yllätti Freyan mörköily vieraille maalimiehille mikä tuli ilmi heti ekalla pistolla, se kyllä meni luokse mutta pöhähti ilmeisesti vähän alkuun. Toki ikä vaikuttaa kun se arjessakin on mörköillyt viimeaikoina. Multa toki huono veto antaa palkaksi ruokaa kun näin jälkeenpäin ajattelee, niin leluhan se olisi pitänyt olla heti, mihin sitten kyllä vaihdettiinkin - heti oli ihan eri meininki ja turha mörköily jäi pois. Päivän eka treeni meni tosiaan siinä, että tehtiin vaan vieraat maalimiehet kivoiksi ja ne sai leikittää pientä teinikoiraa. Se leikkii kyllä niin super hyvin kenen kanssa tahansa. Sitä ei vaan yhtään osannut ajatella, kun kotitreeneissä ollaan viimeaikoina oltu ruokapalkalla koska Freyalle jo maalimiehen löytäminen itsessään on ollut niin palkitsevaa ja se on jo niin menossa keskilinjalla, että lelu on ollut turhan kiihdyttävä, kun taas vieraiden kanssa se olis tasapainottanut uutta kokemusta paremmin, täytyy muistaa jatkossa. 


nappailin muista kuvia vikoilta treeneiltä, tässä Timo ja Remu (Snowtime's Roadrunner). 


Ekan treenikierroksen jälkeen lähdettiin syömään, jonka jälkeen jatkettiin toinen kierros. Tälläkertaa tehtiin pidempiä pistoja palkkana lelu, maalimiehet leikitti koiran keskilinjalle. Mun täytyy itse luottaa keskilinjalla koiraan paremmin ja ottaa hallintaa enemmän mukaan. Joskus sitä vaan ottaa liikaa varmanpäälle ja tekee koiralle liian helpoksi. Tehtiin muistikuvilla ja haamua apuna käyttäen. Irtosi joka pistolle hyvin vaikka osa piiloista oli täysin näkymättömissä mäkisen maaston takia, mutta siinä nyt ei oo ikinä ollutkaan ongelmaa, hyvin itsenäisesti Freya pystyy työskennellä eikä luovuta jos ei heti löydä.
Perjantaina lounaan ja kahvittelun jälkeen käytin ulkokentän hyväksi ja mentiin vähän tokoilemaan. Vitsi kun oliskin omassa pihassa kenttä missä olis tilaa treenata, jos joskus ikinä oon hankkimassa ok-taloa, niin tärkein listalla on ainakin iso piha mihkä saa treenikentän, kuinka luksusta se oliskaan :D. Tehtiin seuruuta, leikittiin ja luoksaria pariin kertaan. Illalla päästiin vielä saunaan mikä oli kyllä tarpeellinen kaiken sen metsässä rämpimisen jälkeen.

Sunnuntaina herätys oli samaan aikaan ja aamupalan jälkeen suunnattiin hakumetsään. Tallailtiin sama alue mikä oltiin jo eilen merkitty, me oltiin vuorossa ekana. Suunnitelmana oli treenata kulmaa, eli lähettää koira keskilinjalta kohti etukulmaa mistä se sai haamuavun, avun jälkeen maalimies kuitenkin eteni takalinjalla eteenpäin jotakin kymmeniä metrejä, en enää tarkemmin muista kuinka paljon. Koiran täytyi saada haju ja edetä mahdollisimman hyvin sen mukaan. Meidän hakualue oli pituudeltaan 200 m ja syvyys oli 50 m. Omissa treeneissä me ollaan monesti tehty ylipitkää enimmäkseen syvyys on ollu 70 metrissä. Pistot oli ihan super. Se lähti suoran piston oikeaan kohtaan, piston päässä hetken tuumaili mutta sai hajun ja lähti etenemään takalinjaa suoraan maalille. Niin taitava, edelleen kun sitä ite vaan pysyis opeissa yhtä hyvin mukana.

Kokonaisuutena mä tykkäsin hurjasti, on huippua kun on ihmisiä jotka jaksaa järjestää tämmösiä ja niin kiva tutustua aussieihmisiin. Rakkaus rotuun se kumminkin yhdistää omalla tavallaan vielä tiiviimmin. Innolla jo odotetaan seuraavaa kertaa!




Lajina haku, mitä se on? lue lisää täältä
Lue lisää...

perjantai 22. syyskuuta 2017

Aamutokoilua

Oon ihan koukuttunu käymään hallilla aikasin aamulla, tuntuu, että päivä alkaa niin paljon energisemmin kun pääsee treenaamaan. Kasin aikaan hallilla ei oo ikinä ketään muita ja saakin treenata ihan omassa rauhassa. Tänään ajattelin taas videoida pätkiä ja teki mieli tulla kirjottelemaan ne ylös kun vapaapäivänä on hyvin aikaa. Oon huomannut, että se auttaa huomattavasti sillon kun ei ole ketään ulkopuolista sanomassa virheistä ja ihan senkin takia, että niistä sen kehityksen parhaiten näkee. 

Ollaan viimeaikoina treenattu valkassa merkin kiertoa, vauhtinoutoa ja häiriöitä nimenomaan leluilla ja tänään treenattiin myös niitä. Vauhtinoudossa ei sen kummempia, pikkuhiljaa eteenpäin ja nyt ollaan keskitytty hallintaan. Freya kun niin mielellään lähtis kaiken heitettävän ja lentävän perään ihan sillä sekunnilla, joten kun pentu käy kierroksilla niin saa hieman keskustella odottamisesta ja joskus se alkuun turhautuu kun ei heti saakkaan lähteä vaan täytyy ensin tehdä muuta. Mutta tänään sujui mainiosti, malttoi odottaa ja ottaa kontaktin ennen vihjesanaa. En hetsaa ennen heittoa, vauhtia piisaa ilmankin ja saan hallintaa paremmaksi ilman sitä. Oon Freyalle pikkupennusta asti heitellyt leluja ja se on aina rakastanut noutaa ja tuoda asioita takasin. Joten siinä ei ongelmaa. Se ottaa kapulan hyvin suuhun, ei pureskele, pyörittele tai leiki muutenkaan ylimääräistä. Vaihtaa leluun "tsek" vihjesanalla kun pyydän. Joskus ennakoi mutta suurimmaks osaks malttaa odottaa vihjettä.




Merkin kierto on jo hyvällä mallilla. Tosin oon itse möhlinyt siinä, että oon pyytänyt ensin sivulle ja siitä lähettänyt merkille. sujuu toki silti hyvin ja lähtee superhyvin ilman hetsaustakin, Freya niin rakastaa vauhtiliikkeitä eikä sitä kyllä voi hitaudesta moittia. Mutta heti kun matka merkille piteni, koira pari ekaa kertaa pysähty puolessavälissä ja jäi tuijottamaan mua. Oon liikaa pyytänyt sitä kontaktiin ennen suoritusta ja se pitäis nyt sitten korjata :D noh, virheistä oppii. Tehtiinkin nyt ihan lähetystä kentän koko matkalta ja osasin kiinnittää alkuun huomiota joten itse merkin kierto oli super. Vaikkakin tehtiin lopputunnista ja pentu jo kerkes vähän väsähtämään. Oon perusasennossa tehnyt leluhäiriötä niin, että vasemmalla heiluttelen lelua ja koiran täytyy luopua, sama idea mitä namikädelläkin mistä se jo luopuu hyvin. Olis varmasti helpottanu elämää kummasti, jos olis jo pikkupentu ajoista asti tehny kaikenlaista häiriö/luopumis treeniä leluilla eikä vaan leikkinyt.. täytyy muistaa sitten seuraavan kanssa jos se yhtään on samaa laatua :D Eri variaatioita myös myös käskyn alla ollessa, oon heitellyt leluja ja nameja lähelle tai kauemmas. Vapauttanut välillä "palkka" vihjesanalla kun on malttanut odottaa ja ottaa kontaktin, välillä taas antanut namin palkaksi. 

Oon nyt jostain syystä kunnostaunu mokailemaan jo alkuun laitetuissa liikkeissä huolella. Sitä ei vaan taas aina tajua mitä tekee, täytyy nyt ottaa niskasta kiinni ja oikeesti keskittyä omaan olemiseen enemmän kuin koiran suoritukseen, en tajua mikä siinäkin on niin vaikeaa. Aina sanotaan, että ekan koiran kanssa tehdään kantapään kautta, niin nyt ainakin tuntuu hyvin pitkälti siltä, vaikka toki koira toimii kaikesta huolimatta hienosti. Seuruussa ollaan hitusen edistytty mutta toisaalta ei, ihan sen takia kun en oo älynnyt pitää namikättä jatkuvasti samassa asennossa oli se käsi sitten yläällä tai koira imutuksessa kiinni, vaan niin, että koira ei ole kunnolla aina saanut nakkia hamuttua ja sitä kautta irronnut liikkeestä kesken kaiken, no vähemmästäkin. Korjailtiin ja johan alkoi taas toimia. Toinen missä oon ollut Ellin sanoin puoli vuotta myöhässä on käsitargetin palkkasana ja niinkin helpon asian kanssa oon tuskaillu jo tovin kun ei vaan saada kestoa lisättyä. Mutta ilmankos, kun itse oon antanut sen palkkavihjeen liian myöhään siinä vaiheessa kun koira on kerennyt irrottaa nenän kädestä, kun palkkasana täytyisi antaa sillä sekunnilla kun toiminta tapahtuu. Nyt täytyy vaan korjailla. Kuinka helppoa se oliskaan jos ite oppis läheskään yhtä nopeesti kun koira. Mutta treenaaminen on kivaa ja vaikka välillä möhlitään niin typerissä asioissa että ei tiedä itkeäkkö vai nauraa, niin hurjasti sitä vaan edistyy ihan huomaamatta ja täytyy sanoa, että ylpee sitä kyllä on mihin ollaan jo nyt päästy kun ajattelen, että koira on kumminkin ihan eka pentu ja tokokoira koskaan.
Loppuun mentiin vielä hyvänmielen putkeen juoksua targetin avulla joka oli palkkana putken päässä kun itse lähetin matkaan. Tavoitteena tottakai on osallistua putkiralliin joskus. Luulen, että se ois ihan meidän laji :D 
Lue lisää...

torstai 14. syyskuuta 2017

Mihin minun pieni pentu on kadonnu?

Tuitui - fiilis tulee kun kattoo vanhoja kuvia tai videoita. Eikä edes niiin vanhoja. Vielä kuukaus sitten tuntu, että Freya on pieni. Nyt tuntuu, että se on kasvanu ihan hirveesti, onhan se jo 8 kuukautta. Sekin tosin varmistui Vilppu-veljen blogista, koska mähän en oikeesti enää pysy perässä minkä ikäsiä nuo on, tuntuu että kuukausi menee viikossa ja just ne oli sen 5 kuukautta. Varsinkaan, kun matikka ei mikään vahvin aine ole niin yritä siinä nyt laskea sitten, onneks tasaluvut on helppoja. Ei kauaa niin se on jo 1 vuosi. Hurjaa. 



Ikää kahdeksan kuukautta ja meidän yhteiseloa takana noin puoli vuotta. Treeneissä ollaan saatu viimeaikoina varsin hyvä draivi päälle. Onhan sitä jo kuukausia opeteltu, mutta luulen, että ollaan molemmat saatu lisää jonkin asteen itseluottamusta ja varmuutta. Sitäkautta treenit - niin toko kuin ihan arkiset hömppäilytkin on saanu lisäpotkua. Ollaan opeteltu temppuja. Kieri ja tassujen antaminen viimeisimmät. Freya rakastaa ihan hulluna opetella kaikkea hömppää koska se tuo molemmille hyvän mielen ja niiden opettelussa ei ole minkäänlaista painetta tai tavotetta. Uskon, että se on ollu hyvää vaihtelua tokoilulle ja sitäkautta ehkä ollaan saatu lisää hyvää mieltä tokokentille. Ei sillä, että siellä olis huonoa ollut, mutta ainahan sitä voi parantaa ja kun on kyse niinsanotusta totisesta ja tavoitteellisesta treenaamisesta niin hyvä fiilis jos joku on tärkeetä. Toki sitäkin on ollut, että treenaamaan on niin kiva mennä että pitää sitten mennä satalasissa ja korvat jää kyllä välillä johkin hallin perälle. Etenkin lelujen kanssa ollaan kyllä saatu viimeaikoina treenata. Nimenomaan sitä, että ne lelut ei ole henki ja elämä. Se on oikeasti tietyissä tilanteissa vaikeeta kun on koira joka tekis mitä vaan lelun eteen. (Varmaan heittäisi mut karhun kitaan mielummin kuin oman lelunsa... toivottavasti ei tarvitse ikinä testata:D) Kun taas kiihdyttävissä tilanteissa namipalkka ei kiinnosta, oli se sitten nakkia tai vaikka joulukinkkua. Se ei vaan kiinnosta. Niissä tilanteissa jos käytän lelua maanpinnalle palauttamiseen niin sehän ei ainakaan kierroksia laske. Mutta on se varmaan hyvä, että on edes yksi asia jolla saa varmasti huomion.

7,5 kk
Arki rullaa hyvin, matto vaan on saanut kokea Freyan hampaiden voiman ja sitä on alettu purkamaan, mutta olkoon, purkakoon nyt mielummin sitä kuin vaikka seiniä. Se on muuten niin kiltti yksin ollessaan, ei hauku, ei ulise eikä käyttäydy muutenkaan naapureita häiritsevästi vaikka naapurissa käy ajoittain jonkin asteen serenadi. Täytyy olla kiitollinen että ei ole mikään eroahdistunut koira. Toisten koirien ohitukset on sujunu suhteellisen tasaseen ja enää en oo laittanu merkille mitenkään erityisiä hepuleita. Enemmänkin ne toiset koirat on olleet niitä ketkä hepuloi, toki tuo haukkuu joskus jos sille haukutaan, mutta harvoin. (paitsi sillon kun nähdään Aija ja iki-ihanat koirakamut, ihan mahdotonta) Oon hyvin onnellinen, että käytös ei tosissaan ole sellasta kenenkään muun nähdessä. Huomaa kyllä miten hyvin se muistaa tietyt ihmiset ja miten vahvasti se reagoi kun vertaa taas muihin ns. tavallisiin tuttuihin. Tutut tietääkin miten tuo yltiö-ihmis-sosiaalinen käyttäytyy, nii voitte vaan kuvitella sen vähintään triplaten pahempana. Normaalia suuremman hepulin aiheuttaa myös mun äiti.

Freyasta on kuoritunut todella huumorintajunen ja hassu koira, jos se on enää enempää mahdollista. Aija kävi ennen OnniDogia hieromassa pentua ja totesi kans, että miten kahdesta suhteellisen tosikosta koirasta pystyy tulla aikaseksi tuollainen. :D En kyllä tiedä, musta on hauskaa kun saan nauraa joka hetki jollekkin sen oudolle tavalle tai asialle mitä se tekee. Niin valloittava. Rakastan sitä miten Freya tykkää läheisyydestä ja hakeutuu aina syliin tai kylkeen kiinni. Tietynlaista narttumaisuutta on myös havaittavissa. Pieni mutta pippurinen kuvaa oikein mainiosti. Mun pieni ja paras tulisielu <3





Lue lisää...

tiistai 12. syyskuuta 2017

Pentutokoilua

Onnidogin jälkeen ei toki jääty kotiin lepäämään vaikka olo olis ehkä mielummin antanut sille periksi, maanantaina käytiin päiväsellä ensin Aijan ja koirien kanssa mukava puolentoista tunnin lenkki metsässä ja myöhemmin oli luvassa taas tokoilua tutulla porukalla Haukkuvaarassa. Odotin innolla sillä motivaatio on taas hurja tokoiluun ja leiriltä sai kyllä uutta lisäpotkua treeneihin. Aiheena meillä oli käytännössä merkin kierto, odottaminen, käännökset ja luoksetulo.

Luoksetulossa on hyvä olla erinlaiset variaatiot, arjessa käytettävät joista yksi on sellainen "tule tännepäin jos viitsit" ei ole niin justiinsa ja jos koira käskyn pari kertaa ohittaa se on ok. Huomasin, että meillä ei oikeastaan ole virallisesti sille mitään käskyä, yleensä ehkä käytetty jotain tuuppa nyt. Sitten käsky mikä yleensä on esimerkiksi nimellä huutaminen, joka tarkoittaa, että luokse on tultava kun pyydetään ja sitä käskyä ei ohiteta. Sitten on kolmas joka on super käsky, käytetään harvoin ja sillon kun se sanotaan on luoksetulon oltava räjähtävän hyvä. Tänne tai tule esimerkiksi. Täytyy ottaa asia nyt tarkkailuun ja miettiä uusia vihjesanoja.
Teoriassa puhuttiin myös hieman palkan lajittelusta "ihan ookoosta superpalkkaan". Jos koiraa palkkaa aina saman arvoisella palkalla se kyllä osaa pistää käskylle oletusarvon ja jos se on joka kerta sama, siihen kyllästyy ja se ei aina välitä totella vihjettä tietäen. "Jos minä en nyt tälläkertaa tottele, tulee aina uusi yritys ja saan siitä sen palkan." Täytyy tietää palkkauksien arvot, ne voi lajitella numeroin 1-10 milloin 1 on se "huonoin" ja 10 on super, mikä on koiran mielestä ihan parasta. Pitää tarkkailla milloin on hyvä käyttää mitäkin ja vaihdella palkkaustapaa, yllätyksellisyys ja vaihtelu pitää koiran mielenkiinnon yllä. 

Ensimmäisenä oli luoksetulo jota tehtiin yksitellen, kentästä oltiin tehty yksi sivu pidemmäksi kuin normaalisti. Tehtiin kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla oli super. Odotti tyynesti ja kuulemma koutsikin ensin epäili lähteekö se ollenkaan, niin tyynenä odotti, mutta tokihan se lähti. Freyan on helppo ottaa nopeasti spurtti ja sen vauhti kiihtyy kyllä äkkiä nollasta sataan. pysähtyi luokse ja sai lelun palkaksi. Toisten suorittaessa luoksetuloa muut harjoitti odota käskyä, tehtiin istuen ja maaten. Pari kertaa karkasi mutta muuten säilyi hienosti kontakti vaikka vieressä juostiin.
Merkin kiertoa ollaan treenailtu jonkin verran ja Freya hahmottaa merkin hyvin ja tajuaa kiertää sen kauempaakin, käsiapua oon silti vielä käyttänyt mistä sainkin noottia, vaikein asia kyllä mulle on kaikessa se oman kropan hallinta ja niiden apujen nopea häivyttäminen pois, joskus kun sitä jää jumiin ihan huomaamattakin.. :D Freyan vauhti on kuulemma hyvä ja se vielä kasvaa kun koira saa lisää lihasta ja sen kropanhallinta paranee. Kokeiltiin nyt ilman käsiapua ja sekin toimi, täytyy nyt tosissaan muistaa seistä kuin tatti paikallaan.
Vasempaan käännöksiä tehtiin samalla harjotuksella mitä ennenkin, seistään paikallaan koiran seistessä sivulla ja koira ohjataan pienellä ja nopealla liikkeellä taakse seisomaan niin, että se on sivuttain jalkojen takana. Saatiin nopeammaksi ja vihdoin molemmat tajuttiin jutun juju, seuraavaksi käsiavun häivytystä niin, että nostetaan pikkuhiljaa ylemmän ja ylemmäs että lopulta koira reagoi vaan liikkeeseen ja otetaan siihen oma liike mukaan.



Mitä sitä ollaan sitten opittu, etenkin näiden muutamien päivien treenien ja luentojen ansiosta oon kokenu jonkinlaisen valaistuksen treenaamisessa ja etenkin oppinut kouluttamaan itseä sen koiran ohella. Palkkaus ja vihjesanat ja koiralle työrauhan antaminen. Täytyisi paremmin luottaa siihen, että Freya kyllä älyää itse eikä olla joka paikassa avittamassa pienelläkään avulla. Täytyy alkaa luovuutta harjoittelemaan enemmän ihan tokoilun ohella myös kotona, asioilla mitkä ei ole millään tavalla tavotteellisia. Variaatioita on monia ja mm. pahvilaatikko on siihen oiva väline. Luulen, että kun me nämä asiat ja päälimmäisenä aletaan harjoittelemaan sitkeyttä mitä etenkin vilkas ja reagoiva koira tarvitsee niin me päästään vielä vaikka mihin. Niinkuin Mika totesi, täytyy tietää milloin onnistuu. Täytyy antaa itsentä tuntee se onnistumisen tunne ja olla siitä ilonen, treenaamisesta ei saa ikinä tulla niin totista, että aina näkee vain viat kaikessa eikä sitä pientäkään osaa mikä sujuu. Ei ole väärin olla ylpeä omasta koirastaan eikä etenkään itsestä.

Lue lisää...

OnniDog 2017

Nyt ollaan kotiuduttu viikonlopun mittaiselta koiraleiriltä Jämsästä. Hurja väsy ja koirakin sammahti kyllä samantien kun kotia päästiin, kerrankin. Oli niin hauska, silmiä avaava, jännittävä ja uusien kokemuksien viikonloppu. Ai että, jos jotain rakastan koiraharrastuksessa niin juuri sitä mihin koko leirin idea kiteytyy. Yhdessä muiden koirahullujen kanssa treenaaminen, uuden oppiminen ja hauskan pitäminen oman koiran kanssa. Molemmilla oli niiin hauskaa, surkeasta säästä huolimatta. Kiitos erityisesti parhaille kämppiksille Venlalle, Vilpulle ja Lennille. Rankkojen päivien jälkeen oli mukava kun oli kaveri kenen kanssa käydä saunassa rentoutumassa ja pystyi purkaa päivän touhuja. Vaikka parhaista parhaan veljen kanssa oli ajoittain hieman haastava elää rauhassa, oli yhteiselo jo loppuajasta paljon parempi ja pennut osasi jo rauhoittuakkin.

Pidemmin en jaksa avata kaikesta mitä tehtiin, mutta erityisesti Mika Jalosen luennosta pakko hieman enemmän, sillä se jos joku jäi todella mieleen ja avasi kyllä silmiä. Oli mukava kuunnella kouluttajaa jolla on ollut samassa asiassa haasteita treenatessa missä meillä on. Tuntuu, että sai taas ihan uutta näkökulmaa kaikkeen.


Vilppu veljen kanssa kiivettiin vuoren huipulle, niin oli kivaa!


Perjantaina lähdettiin ajelemaan 7 aamulla kohti Jämsää, jännitti ihan hirveesti ja perillä mentiin ekana ilmottautumaan infoon, alueelle missä treenikentät ja muu häppeninki oli. Tietysti stressasin hirveesti miten Freya pystyy olla keskellä hälinää ja koiria jotka varmasti osa haukkuu, tulee lähelle ja muuta erityisesti kierroksia nostattavaa jo kaiken muut ympärillä tapahtuvan lisäksi. Niinhän se alkuun vetikin "vähän" kierroksia ja varsinkin, kun näki tutut koirat, ei meinannut nahoissaan pysyä. Ensimmäisenä meillä oli leikitystunti ja luulen, että se oli ihan hyvä veto alkuun kun Freya sai purkaa patoutumansa leluun luvan kanssa ja se todella leikki niiin hyvin. Tuntia veti mies, (jonka nimeä en nyt enää muista) joka harrastaa koiransa kanssa ipoa joten aihe oli vietin avulla leikkiminen. Saalistaminen, leluun iskeminen ja rauhanvaihe. Taas sitä oppi uutta niinkin "normaalista" asiasta kuin koiran kanssa leikkiminen. Perjantaina ohjelmassa oli lisäksi Katriina Tiiran luento koiran käyttäytyminen ja persoonallisuus sekä kohteet ja korokkeet. Huippu kivoja molemmat. 

Lauantai aloitettiin kontaktilla joka alkoi 9:00. Sen jälkeen tutun ja turvallisen Elli-valkun rally-tokon alkeistunti, vaikka asiat ei sinänsä meille uusia ollutkaan tokon kautta, oli hyödyllinen treeni. Päivällä oli taas luento, aiheena toiminnalliset vahvisteet ja luennoija Jirka Vierimaa. Illalla käytiin tekemässä vielä makkararuutua. 

Sunnuntai alkoi yllättävän väsyneesti, vaikka yö nukuttiin paremmin kun koiratkin malttoi vaan nukkua, huomasi, että edellisten päivien treenit alkoi jo tuntua. tietysti se kaikki ulkona viileässä oleminenkin pistää väsyttämään. Reippaana kumminkin Freyan kanssa lähdettiin yhdeksäksi treenikentille ja otettiin extemporena taas Ellin rallya. Niin kiva treeni taas ja lopuksi päästiin tekemään pientä rataa, joka kyllä ikävästi keskeytyi, kun Freya säikähti näyttelyiden alettua isoista kaiuttimista tulevaa puhetta mitä alettiin testaamaan, mitä se ei tietenkään ole vielä ikinä kuullut ja ääni tuli kyllä niin yllättäen, kovaa ja läheltä. Koettiin paremmaksi lähteä kauemmaksi kentiltä, kun radasta ei tullut enää mitään. reppana, hetken päästä se oli onneksi taas oma itsensä. Kerkesi siinä pieni rally-toko kärpänen iskeä, täytyy nyt tosissaan ottaa treeniin tokon ohella ihan jo sen koiran kropan tasapainon takia.
Mika Jalosen luentona oli vaihtelevuutta tokotreeneihin, paljon hyvää olen kuullut kouluttajasta ja turhaan ei kyllä kehuta, hauskan ja piristävän tavan lisäksi opettaa tuli paljon asiaa. Viimeisenä sunnuntaina oli temppurata, jossa mentiin pujottelua, korokkeita, pari matalaa estettä ja putki, oli hauskaa ja Freya olis varmaan juossut koko radan läpi ilman mua, niin kuulemma hidasteena olin. Otin varmanpäälle ja vein sen hihnassa ihan yleisen rauhan ylläpitämiseksi :D rataa suoritti kaksi koirakkoa samaan aikaan. Saatiin hieno palkintokin ja lelu oli kyllä pupsin mieleen.

Palatakseni luentoon, Mika kertoi ensin omasta taustastaan ja koiristaan. Innostuin entistä enemmän, kun Mika kertoi bortsustaan joka on herkkä kaikelle häiriöille ja on saanut treenata asiaa ajan kanssa, sillä se aihe on juurikin meidän sama "ongelma". Moneen otteeseen hän sanoi, että kaikesta huolimatta kunnioittaa koiraa juuri sellaisena kuin se on. Vaikka se ei aina pystyisi täydelliseen kontaktiin hälinässä tai sen kontakti seuruussa karkaa kisatilanteessa jonkun ympärillä tapahtuvan asian takia, se ei missään nimessä ole huono koira, se on sellainen kuin on. Yksilö.

Hän kertoi myös koiran luovuudesta, siitä, miten sitä tulisi treenata paljon. Luovuus luo käytöstä ja auttaa hahmottaa, mikä käytös on toista arvokkaampaa. Se harjoittaa koiran sitkeyttä mitä tarvitaan kaikessa. Koira luo itseään toistavan rutiinin josta seuraa palkkio, jonka jälkeen kriteeriä viedään eteenpäin. Sitkeydellä on iso osa koiran kykyyn kanavoida tunteita ja kontrolloida turhaumaa. Koira voi turhautua, mutta se ei missään nimessä ole huono asia, turhautuminen auttaa koiran aivoja uudelleen järjestämään ajatuksia josta syntyy aina uusi yritys.
Aiheena oli myös  käytöksen tarjoaminen ja koiralle työrauhan antaminen. Turhien liikkeiden, käsiapujen ja muun säätämisen pois jättäminen, myönnetään, että ihan liikaa sorrun itse siihen ja aina en edes itse tiedosta jos satun tekemään kädellä jonkun liikkeen. Täytyy keskittyä entistä enemmän siihen, että oikeasti lopettaa sen oman liikkeen ja olemuksen kuuluisi olla kopio joka kerta kun liikettä suorittaa. Merkityksettömät sanat, mykkäkoulu, toisinsanoen ei käskyvihjettä - ei palkkaa. Vihje-erottelu myös kohteilla, mm. ruutu-kierrä käskyillä. Ei ainostaan sanoina. Rutiinin rikkominen, jäävissä käskyissä rutiinia täytyy rikkoa, käsky seiso ja ohjaaja liikkuukin taaksepäin, ei aina eteen minkä koira olettaa tapahtuvan. Rutiinia voi rikkoa missä vaiheessa tehtävää tahansa. Ärsykekontrolli, muutellen yhtälöä niin, että koiralla on mahdollisuus onnistua. Virheitä sattuu varmasti, mutta tarkoitus ei ole aiheuttaa koiralle epäonnistumisia liian vaikealla liian nopeasti. Häiriöt ei saa olla aiheuttamassa koiralle epäonnistumisia.

Pari tuntia meni äkkiä ja olisin voinut kuunella ikuisuuden aiheista, niin mielenkiintoista. Onnidog oli kokonaisuudessaan oikein kiva tapahtuma, alue oli hieman pienempi mitä odotin ja aluksi oli hiukan vaikea suunnistaa, kun himos ei ole juuri itselle tuttu paikkanakaan, mutta kun kaikki treenipaikat oli löytänyt ei ongelmaa ollut. Freyan kanssa treenattiin ekaa kertaa virallisesti ulkona, muiden kanssa ja keskellä hälinää niin, että ympärillä on muita treenejä ja koiria meneillään. Tietysti ollaan omatoimisesti puuhailtu, mutta se nyt on aina kumminkin eri tilanne. Joten siihen nähden se oli ihan super, niin taitava. Tietysti se kyttäsi normaalia enemmän mitä tapahtuu, mutta kun tehtiin hommia se pystyi yllättävän hyvin keskittymään ja tarjosi kontaktia hyvin, mitä nyt hiekkakenttä oli ajoittain liiankin hyvän tuoksuinen :D
Koko viikonlopun tosiaan satoi ja oli aika ikävä välillä kun kengät oli läpimärät ja joutui pari tuntia vielä opiskelemaan sateessa, mutta mitäpä sitä ei tekisi rakkaan harrastuksen takia :D Ensivuonna ehdottomasti uudestaan. Tänä vuonna valitsin suhteellisen tuttuja ja turvallisia lajeja kokeiluun, mutta ensivuonna varmasti kokeillaan paljon enemmän ja uusia juttuja kun koirakin tuosta hieman kasvaa ja jaksaa paremmin.






Lue lisää...

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Jännittävä syksy

Syksylle meillä on jo jonkun verran suunnitelmia, tämän kuukauden lopussa olisi Emppisleiri ja kivaa yhteistä tekemistä kasvattiporukalla. Syyskuun 7-10 päivät starttaa taas pitkään odotettu Onnidog Jämsän Himoksella. Vuosi sitten lueskelin tapahtumasta ja se meni vähän siinä ohimennen, mutta nyt kesällä rupesin lukemaan aiheesta lisää ja harkitsin jo vakavasti osallistumista. Lopulta Venlan tsempeistä päätin myös itse ilmottautua. Useista koirablogeista varmasti saa lukea asiasta, mutta kiva itsekin vähän avata ideaa ja alkufiiliksiä tännekkin. 

Sivuilta kopsattua; "OnniDogissa pääset itse kokeilemaan koirasi kanssa lukuisia lajeja, ja kuuntelemaan huippuluentoja! Tapahtumassa on myös Match Show, Möllitoko, koiratanssin möllikisat, näytöksiä, ja paljon muuta!
OnniDog on tarkoitettu kaikille koiraharrastajille, sekä koiran hankintaa suunnitteleville. Rannekkeen ostamalla pääset osallistumaan monenlaiseen toimintaan! Tutustu sivuillamme luennoitsijoihin, koulutuksiin ja oheisohjelmiin!"
Tapahtumassa on siis paljon kaikkea ja tylsää ei tule olemaan. Me ollaan tapahtumassa koko viikonloppu. Odotan kyllä rentoa menoa ja uusia tuttavuuksia, paljon uutta ja vanhaa sekä varsinkin luennot kiinnostaa hurjasti. Osallistujat saa koota niille päiville mille on ostanut rannekkeen "lukujärjestyksen", milloin osallistuu mihinkin. Onnidogin sivuilta näkee kaikki treenit ja luennot monelta mikäkin on. Hieman jännittää miten päästään Freyan kanssa keskittymään kaikessa hälinässä ja koirapaljoudessa sen "koiria jee" nollasta sataan luonteenpiirteen takia, mutta ainakin se on hyvää treeniä ja luulen, että alkuinnostuksen jälkeen se sujuu ihan hyvin. Meidän lukkarin kokosin rennosti ja lajeinakin kaikki suhteellisen helpot ja rauhalliset, viikonloppu on pitkä aika pienelle pennulle touhuta ja kokea muutenkin se kaikki uusi hälinä joten senkin suhteen hyvä ottaa vielä rauhassa, pääsee sitten itsekin katselemaan ympärille mitä muut touhuaa. Ensivuonna pitää olla ajoissa liikenteessä ja varata myös hakua, tokoa ja kokeilla muutamia uusia lajeja. 
Perjantaille meillä on suunnitelmana Katriina Tiiran luento Koiran käyttäytyminen ja persoonallisuus - geenien ja ympäristön vaikutus klo 10-12, leikitystunti klo 14 sekä nosework klo 15-17. Lauantaille Kontakti klo 9, Rally a klo 10, Jirka Vierimaan luento toiminnalliset vahvisteet sekä Kohteet ja korokkeet klo 16. Sunnuntaille vielä muutama, eli venyttely klo 10 sekä Mika Jalosen luento vaihtelevuutta tokotreeneihin klo 12:30-14:30.
Erityisesti rentoutustuokio ja nosework on varmasti meille kuin tehty, Freyan nenänkäyttö on aika huikeaa jo pelkästään arjessa, eikä olla vielä päästy oikeasti nosea kokeilemaan, sekä rentoutustuokio joka varmasti tuo uusia oppeja välillä rauhattoman pennun kanssa olemiseen."Rentoutustuokiossa harjoitellaan rentoutumista yhdessä koiran kanssa. Aina koiran rauhoittuminen ei ole itsestäänselvää, mutta ihminen voi omalla mielentilallaan ja eleillään vaikuttaa myös koiran mieleen, ja sen kykyyn pysähtyä tuntemaan ja kuuntelemaan. Tunnilla harjoitellaan ihmisen omaa rauhoittumista ja 100% keskittymistä koiran kanssa vietettyyn hetkeen, sekä oman rauhallisuuden siirtämistä koiraan."







Viikonlopusta on siis varmasti tulossa mielenkiintonen ja siitä varmasti lisää juttua itse tapahtuman jälkeen. Syyskuussa olis myös tiedossa Australianpaimenkoirat ry:n järjestämä palveluskoiraviikonloppu KSPH:n haukkumajalla Maaningalla. 30.8-1.9. Lajeina haku ja jälki joista me valittiin molemmille päiville haku, mitä ollaan tähänkin asti treenattu. Hieno päästä ulkopuolisen oppiin ja saada lajiin uusia näkökulmia, vaikka loppukesästä on tullut huonosti treenattua töiden takia niin innolla odotan, että päästään hakuilemaan koko viikonlopuksi! Tännekkin on mukaan lähdössä Freyan veli Vilppu Venlan kanssa, tosi kiva kun on tuttuakin seuraa matkassa mukana. Melkeen sisäinen vanha partiotyttö herää henkiin kun pääsee leireilemään ja metsässä rämpimään, ihan huippua. Yks koiraharrastuksien parhaita puolia on juurikin näiden kaltaset tapahtumat missä pääsee olemaan samanhenkisten ihmisten kanssa ja näkemään monenlaisia koiria tekemässä eri lajeja. 
Lue lisää...