sunnuntai 21. toukokuuta 2017

pentusen ensimmäinen pulahdus luonnonvesiin




Ihana vapaaviikonloppu on vietetty taas Ähtärissä. Freya rakastaa olla mummulassa ja "maalla" jos tätä nyt voi siksi kutsua. Kauempana sivistyksestä kuitenkin. Ollaan parina iltana käyty treenaamassa läheisellä kentällä kaverin kanssa ja tänään vielä aikomus illemmalla suunnata itekseen. Pentu on niin hieno, se tarjoaa superhyvin kontaktia ja perusasentokin alkaa olla täpäkämpi, vielä ei ilman käsiapua sitä osaa. Oon vaan ihastellut videoilta miten hieno ja liitävä askel Freyalla on. Seisomista pitäisi todenteolla korostaa, tarjotaa paljon istumista vähän kaikessa, miten vaikeelta tuntuukaan saada se toimimaan oikein. Lauantaina päivästä käytiin Terhin kanssa pari hakutreeniä vetämässä koirille itä-ähtärissä. Treenataan Jyväskylässä samassa hakuporukassa ja tosi kiva, kun ollaan molemmat usein Ähtärissä niin pääsee täälläkin hommiin. Kovasti on jo suunnitelmissa pitää porukalla kunnon tehotreeniviikonloppu kesällä, kun olis niin hyvät puitteet siihen ja yöpymiseen täällä. Hakua treenattiin myös viime torstaina Jyväskylässä. Oltiin astetta haastavammalla maastolla, mutta kiva kokemus vaikka autot vähän otti osumaa. :D Tehtiin pari pistoa jotka meni hyvin, ekalla hämäs vähän se, kun maalimies oli piilossa maastopeitteen alla ihan näkymättömissä ja hetkeksi jäi pentu pyörimään, suunta oli silti oikea. Ei onneksi palannut luokse vaan löysi lopulta itse. Tehtiin myös yksi tuuliharkka tallaamattomalla alueella niin, että pentu oli vapaana, todella nopeesti otti vainun ja ampasi kohti piiloa. täytyy ottaa joka treenille mukaan. 

Viikonloppuna ollaan myös käyty parina päivänä raatikassa uimassa, ihana pitkä biitsi ja kirkas vesi pehmeellä hiekkapohjalla, ihan unelma paikka uittaa koiria ja uida itsekin, varsinkin kun ite on suhteellisen nirso rannan suhteen mihkä sitä haluaa jalkansa laittaa..:D Pakattiin kahden kaverin kanssa koirat ja eväät autoon ja vietettiin muutama tunti aurinkoa ottaen. Syötiin pidemmän kaavan mukaan eväitä ja aamukahvia. Freya ui myös ekaa kertaa järvessä, se kyllä rakastaa vettä ja haluais uida enemmänkin, varmasti rohkaistuu vielä kun vedet lämpiää. Kovasti silti riehuivat Tito-kaverin kanssa vedessä, leluhulluja kun ovat. Toivottavasti saadaan nauttia auringosta useasti tänä kesänä, kovasti houkuttais vesipelastusta kokeilla pupsin kanssa, se tuntuu kovin nopeesti ainakin tottuvan veteen ja tykkää hakea sieltä asioita, ui myös tosi hyvin. Odotin, että olis mennyt vielä kauemmin siihen että uskaltaa uimalla uida järvessä. 









Ensviikolla onkin taas pentutokoa maanantaina sijaiskouluttajan kanssa, tiistaina pentukoulua Äänekoskella ja torstaina onkin Laukaassa Australianpaimenkoirat ry:n Rally-tokon rotumestaruus kisat, joihin me mennään turistiksi ja tsemppaa kavereita. Saa tulla moikkaamaan! Hulivili-Freya varmasti rakastaa jokaista uutta koiratuttavuutta :D
Lue lisää...

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Kis(s)apentuvalkka 2; onnistumisia, oivalluksia ja epätoivoa

Oli taas kivat ja oivaltavat treenit, miten tunnin aikana voikaan oppia niin paljon lisää. Mutta kyllä, hetkittäin myös sitä kuuluisaa epätoivoa tuli tunnettua. Siitä en huolestuis, niinku joku viisaampi on kertonut - ilman virheitä ei vaan voi oppia. Tajusin hyvän pointin viime maanantain valkassa liittyen häiriöihin ja mun omiin reaktioihin. Täytyy myöntää, että meidän isoin haaste varmasti. Niinkuin meidän kouluttajakin tuumasi, Freya on herkkä koira sen suhteen, että se näkee kaiken ja reagoi kaikkeen. Se oikeasti huomaa pienimmänkin oksan rapinan, hajun tai liikkeen - tapahtui se sitten metrin päässä tai kauimmaisena näköpiirissä ja se vaikuttaa hirveesti sen keskittymiseen. Tällähetkellä ulkona siistein asia on linnut ja lintujen äänet. Se innostuu ihan hurjan paljon monesta asiasta, jos esimerkiksi treeneissä vieressä toinen kehuu innokkaasti omaa koiraansa, tai jos kentän vierustaa kävelee pari ihmistä innokkaasti puhuen tai nauraen. Mulla on paljon oppimista oman reagoimisen kanssa koska tietysti koira heijastaa siitä omaa käytöstään. Ei toki riitä, että tokovalmennuksessa itsessään on paljon uutta ja opeteltavaa, pitää mun ottaa todella paljon huomioon nuo asiat ihan ennen kaikkea.

Freyan kaveri Iines










• 

Valkka alkoi pienellä teoriaosuudella istumisesta. Istumisen korrekti suoritus, mitkä asiat merkitsee ja mitkä on omat vaatimukset. Samat asiat vaikuttaa ihan jokaisessa muussakin liikkeessä.
  • tekniikka, etu- vai takapainotteinen istuminen, päätä kumpaan tähtäät.
  • vauhti
  • kontakti, huomio ohjaajassa, ei vilkuilla ympäriinsä - meillä varsinkin tässä harjoteltavaa, kun käskyn kesto on pidempi
  • latenssi, aika käskysanan ja toteutuksen välillä, istuminen itsessään voi tapahtua nopeasti mutta tapahtuuko se heti vai viiveellä.
Meidän treeni alkoi sillä, että leikitin freyaa ja yritin saada sitä vain keskittymään tekemiseen muiden koirien sijaan, alku varsinkin on vieläkin kova paikka ylisosiaaliselle aussielle, kun se haluaisi vaan muiden luo ja tietysti aina alkuun kierrokset nousee nollasta sataan kun se näkee toiset koirat. Onneksi keskittyminen paranee loppua kohden. Malttoi hyvin leikkiä ja teki tosi hyviä irrotuksia. Siitä jatkettiin istumisen treenillä, kontakti pysyi yllättävän hyvin. Sitä vaikeutettiin käsien ja jalkojen liikkeellä ➡ ylimääräinen liike ei saa vaikuttaa ja koiran pitää tottua heti siihen että liikettä tapahtuu. Ollaan harjoiteltu ja pentu hyvin sietää sen, että kävelen sen ympärillä tai olen selkä siihen päin. Sitten liikkeestä käsky ja koiran istuttava samalla kun itse liikkuu, ihan ok, liikuin hitaasti ja pari hyvää istumista tuli. Sen jälkeen vielä peruutettiin, pyydettiin istumaan ja jatkettiin vielä itse peruuttamista. Se meni kanssa ihan hyvin, tajusi pointin mutta vähän hämmentyi liikkeestä. Korjasi hienosti ekan kerran jälkeen kun täytyi toistaa käsky joten kehusana mutta ei palkkaa ➡ kun liike meni kerrasta läpi ➡ kehusana ja palkka.

Käytiin läpi myös ärsykekontrollia, siinä asiassa ei meillä ole vielä kiire pidemmälle, mutta hyvä oppia jo nyt jotta myöhemmässä vaiheessa helpompi vaikeuttaa, tärkeä asia. Lisäksi takapään käyttöä käännöksissä vasempaan. Seuruu imutuksessa meillä sujuu ja Freya tekee käännöksetkin niin hienosti. Kotosalla seuruupätkät ilman imutuskättäkin onnistuu hienosti kontaktissa tarjoamisen kautta.

Harjoiteltiin koiran takapään käyttöä niin, että seisoin koira sivulla ja otin askeleen jotta se nousee seisomaan, käden liikkeen avulla koiran piti peruuttaa mun taakse niin, että peräpää meni edeltä ja se oli poikittain mun takana. Liikkeen tarkoitus on 90asteen käännös vasempaan ilman omaa kääntymistä, sen voi ottaa mukaan myöhemmin kun liikerata sujuu koiralta.










Oon onnellinen, että meillä on hyvä kouluttaja ja mahdollisuus jatkuvaan valmennukseen. Ei tosissaan ole itsestäänselvyys sellaisen pennun kanssa tekeminen, mitä Freya on. Onhan se välillä vaikeaa, kun on pentu joka niin vahvasti reagoi kaikkeen. Hirveästi on tehtävä töitä jotta samat asiat mitkä meillä sujuu kaksin, sujuisi myös edes jollain tasolla keskellä kaikkea. Pikkuhiljaa, armollinen pitäisi olla ja itse oppia oikea tapa toimia kaikissa tilanteissa, olla rauhallisempi ja antaa vain olla ja koiran tulkita tilanne vaikka tehtävä kuinka keskeytyis. Freyalla on niin superhyvä moti tehdä, se tekee kyllä kaiken täysiä ja ilolla. Ja tietysti mulle on ok koiran supersosiaalisuus, aktiivisuus ja mielenkiinto kaikkea kohtaan, mielummin niinpäin kuin se, että käsissä olis jotenkin flegmaattinen koira.  Varmasti vielä joskus se sama tekeminen saadaan sujumaan vaikka ympärillä olisi mitä :)

Kotiläksynä treenaillaan opittuja asioita ja niiden lisäksi pitäis entistä enemmän tehdä rauhoittumista muuallakin kuin kotona tai autossa, mainiostihan se siellä sujuu, mutta kun paikka on uusi ja vireystila valmiiksi korkeella meinaa Freyan olla vaikea pitempää aikaa rauhokseen tai odotella häkissä. Täytyy tietysti aloittaa vieraassa paikassa harjoittelu nollasta. 

Lue lisää...

perjantai 12. toukokuuta 2017

Kevätfiiliksiä?

Tai sitten ei, vuorotellen sataa lunta ja paistaa aurinko, välillä molempia. Ainakin täällä keski-suomessa ja pohjanmaalla. Mutta säästä huolimatta ollaan ulkoiltu ja kuvailtu paljon. Eilen oltiin Emppisporukalla treenaamassa ja juhlistamassa Lempi-tytön saapumista suomeen ja osaksi porukkaa, ihana päivä, oli heimojuomaa pepsimaxia, Muutama oli leiponut ihania herkkujakin. Mikäs sen parempaa kuin koirat, hyvä seura ja hyvä ruoka. Aikuisten koirien kanssa muut treenasi rally-tokoa, me leikittiin patukalla Freyan kanssa muutamia irrotus harjotuksia sekä Vilppu-veljen ja Lempin kanssa häiriöjuttuja. Jos muut koirat on Freyalle iso häiriö niin täytyy sanoa että lemppari veli on kyllä vieläkin isompi.. :D Mutta on hyvä oppia olemaan niiden parhaidenkin kavereiden kanssa leikkimättä tai yhtään huomioimatta, kun on treenin aika, vaikka siinä pieni opettelu onkin ja varmasti allekirjoittaneen hermot koetuksella. Vieläkään varsinkin isossa porukassa ei ihan aina korvat ota kuullakseen. Treenien jälkeen käytiin vielä osan porukan kanssa ulkoilemassa että koirat sai riekkua keskenään vapaana. Kaikenkaikkiaan ihanat pari päivää, on niin suuri onni olla osana niin mahtavaa kennelporukkaa.




Valmennuksen kotiläksyjä ollaan harjoiteltu maanantain jälkeen mutta ei kyllä tarpeeksi, Tiistain jälkeen ollaan niin oltu menossa koko ajan että on jopa ihan unohtunut. Täytyy petrata. Tiistaina siis lähdettiin Ähtäriin, ulkoiltiin paljon, käytiin mustissa ja mirrissä, nähtiin kavereita sekä nukuttiin pitkään. Vaikka ulkona ei ihan keväiseltä näytä, fiilis on kyllä hyvä ja pirteä aloittaa jokainen viikko uusien treenien ja seikkailujen saattamana.




© Heli & Jouni

© Heli & Jouni

© Heli ja Jouni
Rymykaksikko  Nada ja Armas


Lue lisää...

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Happiness is a warm puppy

Täältä minä syöksyn

Koska olen nopea kuin gepardi

Yllätyshyökkäys

Välillä on pakko levätä jotta voi taas kiitää

Ja ehkä vähän poseerata
Sitten taas matkaan
Hiekat pois nenulta


Lue lisää...

tiistai 9. toukokuuta 2017

kisapentuvalmennuksen starttaus

Miten ihminen voikaan jännittää etukäteen asioita turhankin liikaa, mutta kuinka ollakkaan sitä taas yllättyi niiin positiivisesti, en oo varmaan vielä täällä hehkuttanut kuinka huippu pentu mulla on? (huomaa sarkasmi).  
Hallille tullessa Freya haukkui aluksi kun näki ryhmän kaksi koiraa jotka seisoivat heti edessä ovesta tullessa, mentiin takaisin ulos vielä odottelemaan omaa vuoroa. Rupesi jännittämään, että meneekö koko tunti nyt tähän räksyttämiseen. Aina en kerkee ennakoimaan ja sillon on jo myöhästä yrittää saada himmaamaan intopiukeena olevaa kersaa. Meidän vuoro alkoi ja mentiin takasin sisälle, pentu ei enää onneksi huutanut ja kentälle yritin mennä itse peruuttamalla niin, että koiralla on kontakti muhun, mutta se oli pennusta niiiiin siistiä ja villilapsi Freya hyppi ja pomppi kaikesta huolimatta, että leikkimään pitäis päästä. Positiivista on se, että se ei kauaakaan kestänyt, vain muutaman hassun minuutin. Onneksi ryhmän kaksi koiraa ei yrittänyt Freyaa haastaa koska siitä se innostuu myös liikaa.


Ähtärissä raatikassa missä törmättiin sattumalta Tolleri kaveriin jonka kanssa Freya pääsi riehumaan.





Ekana tein kontaktia nimeä sanomalla ja huomion kiinnittämistä muhun. Sujui hyvin ja mä itse jopa yllätyin miten hyvin ja äkkiä. Vaikka vieressä touhusi uusia koiria, viereisellä kentällä agilityharkat ja ihmisiä ramppasi koirineen kentän vieressä. Paljon häiriöitä minkä oletin olevan paljon isompi haaste kuin sitten olikaan. Varmasti edellinen popup treenikerta hallilla auttoi ja sekin kun oon nyt tosi paljon ulkona lenkkien yhteydessä tehnyt kontaktiharjotuksia ja palkannut aina kun pentu oma-alotteisesti ottaa kontaktia.

Kun edellinen sujui hyvin niin ruvettiin harjoittelemaan seuraavaa, eli irrotusta. Siinä meillä onkin harjoittelemista. :D On kaksi tapaa; namien avulla irrotus tai lelu tylsäksi, eli pidetään lelua kahdella kädellä niin että ote on koirien leukojen molemmin puolin ja se ei saa lelua riepoteltua, kun lelu käy tylsäksi automaattisesti koira irrottaa minkä jälkeen kehusana mikä meillä on "jes" ja palkaksi uusi leikki. Me tehtiin tuolla tavalla, koska namithan pentua ei kiinnosta juurikaan jos vaihtoehtona on lelu. kertalaakista se ei todellakaan vielä irrota heti käskystä ja välillä innostuu kahta kauheammin vaikka kuinka kuolettaa lelua. Mutta tosi hyviäkin irrotuksia tuli, varmasti pian tajuaa idean. Hyvä harjoitus koska opin uuden tekniikan namien tilalle. Toistoja tehtiin muutama ja lopetettiin taas hyvään kohtaan jonka jälkeen jatkettiin perusasento harjoituksiin. Sitä me ei ollakkaan juuri tehty, oon vain palkinnut vasemmalla sivulla istumisesta, olemisesta ja kulkemisesta. Tyyli millä me lähdettiin hakemaan asentoa oli helppo; koira edessä, vasemmassa kädessä nameja ja nyrkki osittain kiinni. Koiran kiinnostus namikäteen niin, että se imussa seuraa sitä samalla kun käsi vedetään taaksepäin ja ranne kiepahtaa ulkokautta, mikä saa aikaan sen, että koira pyörähtää takapäällä perusasentoon vasemmalle. Toimi hyvin ja Freya sai kehuja miten hyvin jo ekaksi kerraksi käytti takapäätä. 

  • Ei määrä vaan laatu, panosta heti alusta alkaen tekniikkaan ja siihen, että se on oikea. Toistojen määrällä ei ole väliä vaan sillä, että ne on laadukkaita alusta alkaen.
  • Nopeuta tahtia pikkuhiljaa niin, että sivulletulosta tulee täpäkkä.





Sitten vuorossa Penkki, minkä tarkoituksena on saada koira käyttämään takapäätä. Me ollaan harjoiteltu penkillä olemista ja sitä Freya tarjosi hyvin eikä arastellut nostaa etujalkoja sen päälle. Aluksi tehtiin namiavulla niin, että käsi oli penkin yläpuolella ja siitä pikkuhiljaa kättä kauemmaksi, sekä lopuksi käsi kokonaan pois, hyvin tarjosi ilmankin. Tehtävä penkillä jatkuu niin, että koira ja ohjaaja on toisiinsa nähden T-asennossa, namikäsi oikealla ja koiran on tarkoitus liikkua itse pikkuhiljaa kohti vasenta jolloinka kehusana ja palkka. Ohjaaja ei saa liikuttaa koiraa omalla liikkeellään vaan täytyy odottaa, että koira tarjoaa pientäkin askelta. Tähän saakka me ei juurikaan vielä menty. Jokaista tehtävää hiottiin juurikin se muutama hyvä kerta niin, että teknisesti jokainen tajusi homman jujun ja koira saatiin toimimaan tarkotuksen mukasesti.
Viimeisenä tehtävänä koville nuuskuttelijoille (Freyalle) hyvä harjoitus, namipalkkaus maasta niin, että maata ei jäädä tuusaamaan, niin että siitä saadaan nopea. Monessa tehtävässä nollataan harjoitus heittämällä nami kauemmas maahan niin, että koira on poispäin ja se tilanne on ainakin meillä että koira meinaa jäädä etsimään lisää nameja ja tutkimaan kaikkia kivoja hajuja nurmimatolta. Olin polvillani maassa molemmissa käsissä nameja. Ensin houkuttelin käsillä ja aloin heittelemään vuoron perään puolelta toiselle nami kerrallaan. Pikku-Freya oli niin säpäkkänä! Yhtään ei jäänyt nuuskimaan maata vaan syöksyi namilta namille hienosti. Tää pitää ottaa kaikkialla treenilistalle tuon nuuskun kanssa. Nameina on hyvä olla sopivan isoja ja murustamattomia.

  • Kotiläksynä perusasento
  • Mieti koiran vireystilaa kentällä, leikin ja kehujen kautta enemmän kierroksilla ja menevällä meiningillä vaiko teknisesti harjoituksissa matalammalla vireystilalla, pikkutarkempaa työskentelyä, millaisessa tilassa oma koira on milloinkin. Löydä tasapaino niiden välillä.

Mulla jäi niin hyvä fiilis, ai että en malta odottaa ensviikkoa. Innostus tokoa kohtaan on kyllä korkeella ja niin tekis mieli imeä sisään vaan kaikki mahdollinen tieto mitä löytyy. Tänään rantauduttiin taas Ähtäriin viettämään mun paria vapaapäivää ja käytiin kivalla uimarannalla raatikassa kuvailemassa. 












Lue lisää...

perjantai 5. toukokuuta 2017

Kuvia ja pikakuulumisia



Kuvia viime maanantailta kun oltiin Aijan, merlemummujen ja uusimman Emppis vahvistuksen Lempin kanssa ulkona, Freya ja Lempi-tyttönen näki ekaa kertaa, vaikka Raisu-Freya oli aluksi vähän liiankin innoissaan uudesta kaverista oli tytöillä hyvät leikit keskenään ja koko ajan vain parani. Ihanat kaverukset. Freya on jo 16 viikkoa vanha, ihan hurjaa miten nopeaa aika menee. Siltä on lähtenyt ainakin kolme hammasta ja kaksi rautahammasta kasvanut jo paikalleen, ihme kyllä sen enempää tuhoa ei oo tullut (vielä, koputan puuta), mitä nyt sanomalehden ja laskun joka oli jo maksettu onneksi koska siitä silpusta ei kyllä enää selvää saanut. Ollaan saatu nauttia auringosta ja löydetty uusia kivoja lenkkireittejä. Freya on käynyt jo mahaan asti kahlaamassa järvessäkin, vielä ei ole uskaltanut kokonaan uimaan mutta halua on varmasti. Se ei ikinä haluais lähteä suostuttelematta/kantamatta/kävyllä huijaamatta rannalta pois kun pyydän, istuu ja kattoo, että oikeestikko. Haluais läträtä vaan vedellä. Hassu pentu.

Vastailkaa ihmeessä sivun alakulmassa olevaan kyselyyn, mulla on kauhee inspis kirjotella blogia ja on kiva saada kommenttia ja ajatuksia myös teiltä ketkä tätä lukee:) Perus kuulumiset kun ei ihan lyhyellä aikataululla niin radikaalisti muutu jotta niistä aina jaksais kirjottaa, joten erinlaisempia postauksia olis kiva toteuttaa aina väliin.



Lue lisää...