torstai 13. heinäkuuta 2017

Puolivuotias Freya

Yhdenlainen etappi taas saavutettu, kun ikää on puoli vuotta. Enää toinen samanmoinen pätkä ja se on jo vuoden ikänen. Pian saaki alkaa jännittää luustokuvauksia, hurjaa. Freyan painoa en oo hetkeen käyny punnitsemassa, mutta hyvin tuntuu kasvavan. Säkäkorkeus sillä on ollut nyt vajaan kuukauden verran 45-46 cm välimaastossa, kasvupatit vielä tuntuu jaloissa, mutta pieneksi taitaa jäädä. Eikä se kyllä haittaa, kompakti pikku-aussie on helppo kuljettaa mukana :D 

Luonteessa ei juuri ole kummempia muutoksia tullut, rohkea, sosiaalinen ja itsenäinen se on edelleen. Tosin ihan hullu mörköikä sillä on nyt vähän aikaa ollut päällä, milloin se haukkuu ihmisiä ja pelästyy kun lapsi yrittää rauhassa lähestyä vaikka ikinä se ei lapsiakaan oo pelännyt, päinvastoin. Tai milloin lenkillä näkyy ties mitä haamuja puskissa, vaikka ketään ei ole lähimaillakaan. On ollut hieman huvittava seurata, kun yhtäkkiä mitään ikinä pelkäämätön pentu säikkyy ties mitä, rohkea se silti on ja epäröimättä tutkii asioita, onneksi. Sisäsiisti Freya on ollut jo täysin kuukauden verran, ainahan se on osannut pyytää ulos ja isommat tarpeensa tehnyt aina. Mutta nykyään pidätyskykyä on jo sen verran, että edes aamulla herätessä ei ole mikään hengenhätä lähteä ulos. Nyt jo uskallan jättää matot työpäivien ajaksi lattialle. Viimeaikoina oon myös jättänyt rajaamatta kämppää mitenkään ja kengät ja muut normaalit asiatkin oon jättänyt tavallisille paikoilleen. Jotenkin nyt hampaiden vaihtumisen jälkeen on uskaltanut luottaa jo siihen, että se ei maistele asioita ja ei se sitä ole kyllä hetkeen tehnytkään. Kaksi kertaa on mun kenkä löytynyt sängyn päältä, mutta ilmeisesti sen oikea paikka on siinä. Yöt nukutaan myös hyvin jopa sen 7-8 tuntia, hieman vaihtelee, mutta keskellä yötä ei onneksi enää tarvitse heräillä jos en sitten ite herää siihen, kun pentu hyppää pois sängyltä tai muuten tepastelee.

Tasapainoinen ja suhteellisen rauhallinen aussie siitä kasvaa, toki se edelleen kiihtyy nopeasti ja reagoi herkästi, mutta kotioloissa se on kyllä ihan huippu tyyppi. Tai sanotaanko, että hyvin sopeutuva tyyppi. Sitä ei haittaa vaikka me ei juurikaan mitään erikoista tehdä pariinkaan viikkoon, ei hypi seinille vaan osaa rauhoittua, mutta sitten kun mennään niin ollaan täysillä mukana. Eri asia on sitten se toisten koirien kanssa rauhoittuminen, siinä luultavasti saadaan vielä tehdä töitä. Kissan kanssa ei ole nyt pidemmällä Ähtäri-lomallakaan ollut mitään ongelmaa vieläkään, ne voi hyvin jättää kaksin vapaaksi koko asuntoon. Tuntuu molemmat nauttivan kun on seuraa. 






Käväistiin viime torstaina parin kaverin kanssa helvetinjärvellä päiväretkellä. Lähdettiin 12 maissa päivällä ja kotiapäin lähdettiin viiden aikaan, oli mukava kiertää kaunista metsä- ja suomaisemaa, pitkospuut eikä portaatkaan ollut liian vaikeakulkuista koiran kanssa kun rauhassa meni. Voin suositella, joku kerta kyllä lähdetään yöksi asti johonkin päin suomea patikoimaan. Pakattiin pikkurinkkaan eväät ja muita tarpeita. Pysähdyttiin helvetinkolulle paistamaan makkaraa ja juomaan kahvit termarista, otin Freyalle possunkorvan mukaan järsittäväksi ja hienosti se jaksoi sen parissa puuhata vaikka paikalla oli muitakin ihmisiä ja koiria. Sai se tietysti vähän rapsutuksiakin ohikulkijoilta. Malttoi se myös rauhottua paikoilleen katselemaan menoa kun eväs loppui. Oikeastaan tuota retkeä varten hankin meille flexin. Vaikka en niiden suurin fani oo ja varmasti nahkahihna on jatkossakin normaalisti käytössä, täytyy sanoa että huippu ostos tuollaista kulkemista varten. S kokoinen ja 5 metriä pitkä riitti hyvin kulkemiseen ja kelauksen ansiosta se ei sotkeutunut mihkään eikä ollut ärsyttävästi tiellä. Lisäksi se oli helppo kelata lyhyeksi jos tuli vastaantulijoita. Fleksin sai myös rinkan vatsavyön kohdalta hyvin pujotettua kiinni, joten pystyi pitää molemmat kädet vapaana.

Oma kamera jäi tietysti kotiin, mutta puhelin sai kelvata kuvien ottoon Lauran kameran lisäksi. Tietysti paikka näyttää aina parhaimmalta silmillä katsottuna, kun kokonaisuuden luo kaikki ympärillä oleva ja tunnelma muutenkin, ei yksi kuva metsänreunasta oikein tunnu miltään. :D 






Lue lisää...

maanantai 26. kesäkuuta 2017

kisapentuvalmennus ja tottistreeniä

Tänään oltiin pitkästä aikaa tokoilemassa treeneissä, meiltä on kaks kertaa jäänyt väliin ja viimeajat oikeestaan muutenkin pidetty vähän hengähdystaukoa muuton ja kaiken muun muutoksen ohella, ihan ohjaajan oman kapasiteetin takia, tokihan koira jaksais ja pystyis, mutta itse on pakko ollut vähän hengähtää. Joten ollaan uitu paljon, käyty uusilla lenkkipoluilla tutkimassa ja leikitty senkin edestä, mitä nyt keittiötokoa ollaan hommailtu joinakin iltoina. Enkä usko, että pieni tauko on tehnyt huonoa pennullekkaan, eihän sen aina niin totista tarvitse ollakkaan. Yöt ollaan nukuttu vierekkäin ja Freya on aamuisin herättänyt mut puskemalla naamaansa mun poskea vasten ja kiehnaamalla kyljessä, se on kyllä mahdottoman hellyydenkipeä aamuisin.

Ensimmäisenä tehtäväksi saatiin istu-maahan vaihtoja, niin, että keskityttiin täpäkkyyteen ja tyyliin. Istumiselta saa jo vaatia sellaista asentoa minkä sen haluaa olevan eikä palkata röhnötyksestä tai lonkalla nojailusta. Freya tekee superhyvin ja nopeasti vaihdot käsiavun kanssa, vielä välillä se istuessa heittää lonkalle, mutta kun vaan malttaa keskittyä niin pysyy hyvin ryhdissä, yleensä väsyneenä se alkaa tekemään niin helpommin. 
Mun pitää muistaa käsiavun kanssa olla tarpeeksi nopea maasta istumaan liikkeessä, ohjeeksi saatiin harjoitella syvien lihaksien treenaamista minikurrella ja minikurren kautta voi opetella myös maasta istumaan menoa, jotta liikkeeseen saisi ponnahduksen eikä niin, että se hieman laahustaa ylös tassuillaan. Treenattiin myös maassaoloa häiriössä, kun Elli käveli ympäriinsä ja rapisteli pussia ja vingutti lelua, lelu oli meille kohtalokas. Täytyy todella ottaa huomioon leluhullun koiran kanssa tuo vingutusasia, koska niinkuin koutsikin sanoi, lelun vinkuääni ei saa päästä koiran mieleen niin hienona asiana, että kaikki muu ympärillä häviää. Varsinkin jos kyseessä on sellainen pieni leluhullu koira jolle raadot on elämä. Täytyy todella ottaa asia treeniin ja lopettaa leikkiin kutsu vinguttamalla mitä tietysti oon tehnyt ja vahvistanut ainoastaan äänen mielenkiintoa.. :D
Harjoiteltiin myös seisomista tarjoamisen kautta, oon nyt toodella paljon yrittänyt vahvistaa seisomista, kun se vielä hetki sitten tuntu todella vaikeelta kun Freya tarjos niin vahvasti istumista kun itse sitä tietysti oli useammin pyytänyt. Nyt seisominenkin onnistuu hienosti käskystä tai pelkän tarjoamisen kautta. Tässäkin toki mitä väsyneempi pentu on sitä helpommin se tarjoaa istumista eikä jaksa oikeen keskittyä, vaikka käskyn osaakin. Mutta se nyt on hyvinkin normaalia joten siitä ei stressiä.

Seuraavana treenailtiin perusasentoa. Oon ylpeä, että oikeasti niinkin surkealla viimeajan treenimäärällä ollaan päästy eteenpäin käsiavun häivyttämisessä ja hallillakin se onnistui vaikka ei olla vielä häiriössä kokeiltu. Yleensä paikkakin löytyy hyvin. Mun pitää olla tarkkana, että en itse liiku milliäkään käskyn aikana jotta perusasennon paikka ei pääse valumaan tai joudu liian eteen, se menee kyllä listan kärkeen treenatessa. Niin ärsyttäviä tapoja mitä huomaamattaan tekee, onneksi on koutsi joka muistuttaa ja näkee jokaisen pienenkin virheen mitä ei tosiaankaan itse tajuais. Harjoiteltiin myös seuruuta jota ollaan nyt alettu tekemään imuttamalla, en tiedä olisko kannattavampaa ihan omien sormien terveyden puolesta edetä liikkeestä liikkeeseen metodilla, mutta tällähetkellä imutus tuntuu luontevimmalta koska siinä mun on helpompi itse toimia ja asettaa oikea paikka ja palkkauskohta koiralle. Uskon, että ei ole myöskään liian vaikeaa häivyttää käsiapua tässäkään liikeessä. Treenihanskat ostoslistalle, terveisin; sormet vereslihalla kiitos piraija-aussien.
Treeniin otettiin mukaan myös merkin kierto, ikinä ei olla vielä tehty mutta hyvin päästiin alkuun ja uskon, että sen suhteen ei tuu ongelmaa. Freya onneksi hyvin syttyy lelulla ja sen avulla varmasti saadaan innokas ja nopea kierto.
Ihan mahtava treeni taas ja niin innolla opetellaan uusia asioita ja oivalluksia mitä taas sai hyvän kasan mielenpäälle, ei ole tosissaan aina helppoa yrittää hallita niin montaa asiaa samaan aikaan ja keskittyä omaan olemiseen, mutta hyvällä fiiliksellä kohti uusia haasteita.














lievästi takakorkea pupsi uuden hakuliivinsä kanssa, niin söötti.
Hakua ollaan tehty, viimeviikolla kaatosateessa läpimärkinä rämmittiin metsässä muutama tunti, mutta täytyy sanoa, että oli ihan huippukivaa eikä kastuminen haittaa sitten yhtään sen rinnalla, kun teenaaminen on niin kivaa. Oli meillä myös ensimmäinen pk-tottistreeni toissaviikolla. Käytiin läpi ilman koiria seuruun kaaviota ja käveltiin se läpi sekä kertailtiin sääntöjä ja liikkeiden järjestystä. Freyan kanssa harjoiteltiin alkuun ihmisryhmässä leikkimistä niin, että keskittyminen olis ainoastaan tekemisessä vaikka oltaisiin keskellä ryhmää tai ihan ihmisen vieressä. Sujui todella hyvin, oletin tietysti, että sen keskittyminen herpaantuisi kivojen ihmisten lähellä, mutta ei se edes nuuskinut ketään päin. Seuruuhun ihmisryhmässä on vielä piitkä matka, mutta ihan huomata, että se tekee alkeellisemmatkin hommat keskittyneesti ja irrotuksetkin sujui superhyvin. Treenattiin kukin koirakko kolmea osa-aluetta, meillä oli lisäksi perusasentoa ja eteen lähettämistä lelun avulla. 


Lue lisää...

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Ammattilaisen kuvattavana

Noin viikko takaperin käytiin taitavan Annamarin kuvattavana, vaikka mulla on Freyasta miljoona ja yksi kunnollista kamerakuvaakin, halusin silti vielä päästä ammattilaisen malliksi yhdessä kun Freya on vielä pentu. Pääsi se yksinkin poseeraamaan, niin söpö <3 Kuvaajakin sai vähän väliä pusuhyökkäyksiä maassa maatessaan. Perjantaina on muutto Jyväskylään Freyan kanssa ja samaan aikaan se on haikeeta mutta jännittävää, sunnuntaina lähdetään parin työkaverin kanssa ikeaan, että pääsen laittaa kodin kuntoon. Jospa Freyakin saisi vihdoin ikioman pedin nyt kun toivottavasti isommat maisteluhalut ja sisäsiisteyden opettelu on takanapäin. Alhaalla kuvista osa, ehdottomasti suosittelen, me otetaan varmasti uusiksi kun koira on kasvanut, syksyhenkiset kuvat olis upeita.








Lue lisää...

tiistai 6. kesäkuuta 2017

viides kisapentuvalmennus

Sunnuntaina käytiin kimppalenkillä Aijan, Venlan ja koirien kanssa. Ilma suosi ja oli mukavan lämmin. Pennut rymysi minkä kerkesi, löysinpäs Freyasta eilen ekan punkin, hyi. Pakko varmaan alkaa kattelee jotakin niitä estävää ainetta jos niitä alkaa enemmänkin näkyä. Eilen maanantaina oli viides valmennus ja meidän ryhmässä aloitti nyt Freyan kasvattaja oman pentunsa kanssa, hieman saatiin keskustella rauhoittumisesta kun Freikku tunnisti äänestä, mutta kentällä se jo osasi keskittyä hienosti tekemiseen ja se jopa yllättävän hyvin rauhoittui syliin aina keskustelujen ajaksi, mitä nyt piippaili ja marmatti välillä, mutta tosi hyvin silti Freyaksi :D Alotettiin teorialla leikittämisestä ja parhaasta tavasta leikkiä - mitä sen pitäisi olla koiran mielestä ja mihkä sillä pyritään. Freya on leluhullu ollut aina joten mikään ongelma leikkiminen ei ole ja mun on tosi helppo mennä siihen mukaan, ollaan leikitty paljon ja eri tavoillakin. Koiran kanssa leikkimisen kuuluukin olla yhdessä tekemistä, ei niin, että riehuppas sinä sen lelun kanssa niin heittelen sitä vähän takaisin. Ei saa repiä eikä kiskoa, mutta ei myöskään seistä flegmaattisena paikallaan. 
Freyalle on alkanut puhjeta isoja takahampaita joten se ei ihan niin hanakasti tartu leluun, mutta lähtee kyllä saalistamaan senkin edestä :D Irrotuksia ollaan myös tehty niin leluilla kuin nameillakin ja ne onnistuu hienosti, mutta jos kierrokset käy korkeemmalla saan vielä toistaa käskyä pariin kertaan. Niin olin ylpeä kun kotona tehtiin harjoituksia ja kersa teki kerta kerran jälkeen irrotuksia jopa kaikista parhaimmasta riepottelupossulelusta sen kummempia vastaan laittamatta, vaikka olin jo varautunut, että irrotukset on asia mistä saadaan keskustella vielä paaaljon pidempään ja perusteellisemmin, että ollaan edes siihen suuntaan :D taistelutahtoa kun tuolta kyllä löytyy.

Kotiläksyinä 
  • Lelulle palkkasana, koiran pitää tietää, että suinpäin ei rynnätä kohti lelua vaikka se heiluisi naaman edessä. myös irrotukset aktiiviseksi.
  • Ei ole väliä onko lelu koirankakkapussi vai pallo, kaikesta pitää saada maailman paras ja mahtavin asia millä koira palkkautuu, se ei saa itse valita, että jokin ei kelpaa. 
  • Koiran pitää itse tarjota lelua ja sitä pitää leikittää poispäin -> saalisvietti aktivoituu aina koirasta poispäin menevätä liikkeestä.
Me olemme fiksuja ja parhaita tokopentuja, ilmeestäkin huomaa heti!

Toisena pääaiheena oli sosiaalinen palkka, toisille se on helppoa ja toisille se pitää rakentaa alusta asti opettamalla. Tulevana tokokoirana se on tosi tärkeetä rakentaa koiran päähän kuva sosiaalisesta palkasta. Koiran on osattava palkkautua ilman lelua tai namia varsinkin, kun kisatilanteissa niitä ei ole, se helpottaa varmasti suoritusta ja antaa mahdollisuuden palkata koira nopeammin. Tehtäväksi saatiin löytää se paras tapa millä koira palkkaantuu, mistä koiran häntä alkaa heilumaan ja sen ilme kirkastuu. riittääkö siihen pelkkä bilettäminen ja kehusana vai täytyykö rokata vielä kovemmin ja reilummin. Sosiaalisena koirana Freya palkkautuu mun mielestä hyvin jo nyt sosiaalisesti ja se ei tarvii aina sitä lelua innostamaan. Huomaan sen myös hakumetsässä tai lenkillä ollessa, kentällä se oli eilen hieman maltillisempi ja väsyneempi kun tunti alkoi olla lopuillaan, mutta saatiin kehuja, että oikeaan suuntaan mennään ja saadaan rakennettua varmasti hyvä sosiaalinen palkkaus yhdessä. 


Käytiin myös vähän perusasentoa ja seuraamisen teoriaa läpi. Perusasento meillä on vielä työstämisen alla ja pikkuhiljaa oon alkanu häivyttää käsiapua pienemmäksi, oon tehnyt liikettä myös oikealla sillontällöin ja takapää liikkuu tosi hyvin myös siihen suuntaan. Paikka mihin koira hakeutuu on kuulemma just oikea ja sain neuvoksi nostaa kättä hieman ylemmäs, että koira ei lysähdä liikaa kasaan. Sitä on varmaan unohtanut, että niin se pentu vaan kasvaa korkeutta aika tavalla.. Tavoitteena nyt on ihan ensiksi saada perusasennossa kontakti vielä tiiviimmäksi ja niin, että huomio on vain siinä, vaikka vierestä vilistäisi 5 kissaa ja 10 lintua, työnsarkaa siinä tulee vielä olemaan, mutta pikkuhiljaa. hurjasti se on parantunut jo viikon aikana, kun oon mahdollisimman paljon ottanut vasemmalla kädellä liikettä ja namihäiriötä kontaktin aikana.




Lue lisää...

torstai 1. kesäkuuta 2017

Kuulumisia

Jos nyt saisi aikaseks kirjattua viimeajan tapahtumia niin ei ihan unohtuis omasta mielestä. Töissä ollut viimeaikoina kiirettä ja muutenkin isoja muutoksia luvassa, niin ei ole tämä ihan esimmäisenä ollut mielen päällä. Freya kasvaa, tuntuu että se on viikossa venähtänyt hurjasti ja tutut on kommentoinut samaa. Tokovalkassa ollaan edistytty siinäkin suhteessa, että se alkuhösääminen on jo hurjasti parantunut. Enää ei ole niin siistiä päästä toisten koirien kanssa samaan tilaan, vaan aikalailla heti pentu pystyy keskittymään muhun ilman leikkiäkin tunnin alusta loppuun. Ollaan harjoiteltu vähän samoja asioita mitä aikaisimpina kertoina, nyt kun on ollut meidän vakivalmentajan sijainen loman ajan. Kontaktia ja sivulla oloa, istu-maahan käskyjä ja häiriöitä. Pikkuhiljaa mutta varmasti me edistytään. Hienosti pystyn jättämään koiran seiso-käskylle ja tehdä vaikka x-hyppyjä kolme metriä kauempana, vaikka vieressä toiset puuhaa myös omia juttujaan. Omat haasteensa on kyllä yhä enemmän tuonut, kun koiralla on sitä luonnetta, supersosiaalisuutta ja se on vilkas, mutta kuten iki-ihana kasvattajakin tuumasi, tuollanen koira opettaa mulle varmasti paljon - ja siinä oon kyllä ihan samaa mieltä. Se on opettanut nyt jo.

Helatorstaina oltiin turisteina ja tsemppaamassa kavereita Laukaassa, Australianpaimenkoirien rally-tokon rotumestaruuksissa. Freya oli tietysti kuin kotonaan keskellä koira- ja ihmishulinaa, kaikkia olis tarvinnut rakastaa, osasi se myös hienosti häkissä odottaa osan päivästä. Oli ihana päivä ja oli kyllä hieno nähdä niin paljon huippu koiria ja hyviä ratoja, tuli sieltä lähipiiriin hienoja titteleitäkin, superia <3 Näin myös Freyan isän Vegan omistajaa ekaa kertaa, aivan ihana ja niin hieno isikoira. Huomasin heti Freyassa ja Vegassa samoja piirteitä, korvien lerpattaminen kävellessä oli ehkä hupaisin :D Silmät on ihan samat ja ilme muutenkin, sellanen "vanha ja viisas" katse molemmilla. Juteltiin Tiinan kanssa harrastuksista ja mistä milloinkin, luulen myös, että Freyan leluhulluus on isin perintöjä, kuulemma lelu vie sielläkin namit 6-0. Luulen, että tavoitteellisesti tokoa tehdessä rally tulee olemaan myös yksi harrastus meidän valikoimiin, oon paljon lukenut koirien "tokoniskasta" ja siitä miten koira on toispuoleinen, tietysti, kun seuruu tapahtuu aina samalta puolelta ja samasta asennosta, rally tasapainottaa ja on muutenkin kivan oloista rennompaa tekemistä totisen tokon rinnalle ;) Hakumetsässä ollaan myös käyty ja ollaan keksitytty tuuliharjoituksiin. Ei ainakaan itsenäisyyden puutteesta ole kiinni meidän harrastus, Freyalle ei ole onneksi ongelma irtautua ja tehdä oma hommansa, se on kyllä pätevä painellessaan metsään.


Ulkona meidän haaste on tosiaan ollut ne toiset koirat, kun olis niiiin siistiä leikkiä ja riekkua jokaisen vastaantulijan kanssa, en tiedä onko se ikä, aika vai kaikki yhtä aikaa, mutta sekin tapa alkaa jo näkyvästi tasaantua ja yhä nopeammin pentu pääsee yli toisista koirista ja on enemmän vain "okei se oli kiva, jatketaan vaan matkaa". Se on asia minkä kanssa on kyllä saanut olla itse kuulolla. Jos vastaantulija on samanlainen kaikkien rakastaja saadaan mekin vielä keskustella asiasta, mutta sellaisten ohittaminen jotka ei suuremmin noteeraa tai jää paikoilleen päivystämään on kyllä saanut harppauksen eteenpäin. Rally-kisoissa erään toisen katselijan kanssa juttelinkin, kuinka sitä maalaa jo kauhukuvia siitä miten koira radalla kesken suorituksen ryntää rakastamaan tuomaria ja liikkuria, näkisin niin meidät siinä tilanteessa.. :D Eikös sitä aina pelkää pahinta, mutta todellisuus onkin paljon kirkkaampi, toivotaan näin. Onneksi on vielä paljon aikaa harjoitella.

Freyalla alkaa olla maitohampaat jo vaihtuneet kaikki rautaisiin ja karvakin alkaa olla aikuisversiota. Ikää 4 kk 2 viikkoa, painoa 12,4 kg ja säkä noin. 43 cm luokkaa jos en ihan huti mitannut. Se on yhä hellyydenkipeä sylikoira joka se oli jo pienenä pentuna, mutta on se myös itsenäinen ja sen huomaa hyvin hakumetsässä ja arjessa välillä. Freya on myös tosi paljon alkanut hymyillä kaikille innostuessaan, pitäähän sitä uusia hampaita vähän esitelläkkin.


Lue lisää...

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

pentusen ensimmäinen pulahdus luonnonvesiin




Ihana vapaaviikonloppu on vietetty taas Ähtärissä. Freya rakastaa olla mummulassa ja "maalla" jos tätä nyt voi siksi kutsua. Kauempana sivistyksestä kuitenkin. Ollaan parina iltana käyty treenaamassa läheisellä kentällä kaverin kanssa ja tänään vielä aikomus illemmalla suunnata itekseen. Pentu on niin hieno, se tarjoaa superhyvin kontaktia ja perusasentokin alkaa olla täpäkämpi, vielä ei ilman käsiapua sitä osaa. Oon vaan ihastellut videoilta miten hieno ja liitävä askel Freyalla on. Seisomista pitäisi todenteolla korostaa, tarjotaa paljon istumista vähän kaikessa, miten vaikeelta tuntuukaan saada se toimimaan oikein. Lauantaina päivästä käytiin Terhin kanssa pari hakutreeniä vetämässä koirille itä-ähtärissä. Treenataan Jyväskylässä samassa hakuporukassa ja tosi kiva, kun ollaan molemmat usein Ähtärissä niin pääsee täälläkin hommiin. Kovasti on jo suunnitelmissa pitää porukalla kunnon tehotreeniviikonloppu kesällä, kun olis niin hyvät puitteet siihen ja yöpymiseen täällä. Hakua treenattiin myös viime torstaina Jyväskylässä. Oltiin astetta haastavammalla maastolla, mutta kiva kokemus vaikka autot vähän otti osumaa. :D Tehtiin pari pistoa jotka meni hyvin, ekalla hämäs vähän se, kun maalimies oli piilossa maastopeitteen alla ihan näkymättömissä ja hetkeksi jäi pentu pyörimään, suunta oli silti oikea. Ei onneksi palannut luokse vaan löysi lopulta itse. Tehtiin myös yksi tuuliharkka tallaamattomalla alueella niin, että pentu oli vapaana, todella nopeesti otti vainun ja ampasi kohti piiloa. täytyy ottaa joka treenille mukaan. 

Viikonloppuna ollaan myös käyty parina päivänä raatikassa uimassa, ihana pitkä biitsi ja kirkas vesi pehmeellä hiekkapohjalla, ihan unelma paikka uittaa koiria ja uida itsekin, varsinkin kun ite on suhteellisen nirso rannan suhteen mihkä sitä haluaa jalkansa laittaa..:D Pakattiin kahden kaverin kanssa koirat ja eväät autoon ja vietettiin muutama tunti aurinkoa ottaen. Syötiin pidemmän kaavan mukaan eväitä ja aamukahvia. Freya ui myös ekaa kertaa järvessä, se kyllä rakastaa vettä ja haluais uida enemmänkin, varmasti rohkaistuu vielä kun vedet lämpiää. Kovasti silti riehuivat Tito-kaverin kanssa vedessä, leluhulluja kun ovat. Toivottavasti saadaan nauttia auringosta useasti tänä kesänä, kovasti houkuttais vesipelastusta kokeilla pupsin kanssa, se tuntuu kovin nopeesti ainakin tottuvan veteen ja tykkää hakea sieltä asioita, ui myös tosi hyvin. Odotin, että olis mennyt vielä kauemmin siihen että uskaltaa uimalla uida järvessä. 









Ensviikolla onkin taas pentutokoa maanantaina sijaiskouluttajan kanssa, tiistaina pentukoulua Äänekoskella ja torstaina onkin Laukaassa Australianpaimenkoirat ry:n Rally-tokon rotumestaruus kisat, joihin me mennään turistiksi ja tsemppaa kavereita. Saa tulla moikkaamaan! Hulivili-Freya varmasti rakastaa jokaista uutta koiratuttavuutta :D
Lue lisää...