Rekisterinimi Empathica's Listen To My Story
Rotu Australianpaimenkoira
Syntynyt 12.1.2017
Väri Musta valkoisin merkein (Black bi)
Sukupuoli Narttu
Mitat Säkä n. 48 cm. 15,5kg (1v)
Terveys
Silmät pentupeilattu terveiksi 02/2017
MDR1 N/N Terve
Lonkat A/A
Kyynäret 0/0
Selkä VA 0 LTV 0
Harrastukset pk haku ja toko, tulevaisuudessa varmasti myös rally pääsee mukaan kuvioihin. Paimennus, canicross, vesipelastus ja moni muu laji kiinnostaa myös vähintäänkin kokeilumielessä.
Kasvattaja Aija Tanskanen, Kennel Empathica's
Omistaja Aija Tanskanen
Haltija Stiina Heikkilä (Sijoituksessa)
Emä Hazelmoor Yelly Bean Lyyli
Isä FI TVA HK3 BH RTK1 Ghosteye's Elboron Eternal Vega
Lisää pentueesta täältä.
Freya on ollut pikkupennusta saakka hyvin rohkea ja sosiaalinen eikä se ainakaan vielä tähän päivään mennessä ole näyttänyt taipumusta pidättäytyväisyyteen, oli kyseessä ihminen tai eläin. Joskus tuntuu, että se voisi räjähtää silkasta rakkaudesta asioita kohtaan. Mikä näkyy mm. vilkkautena ja reagointikyvyllä kaikkeen ympärillä tapahtuvaan. Arjessa se on silti ollut aina yllättävän mutkaton kaikesta luoneestaan huolimatta - kerrostalon äänet, hissit, yksinolo, mun vaihtelevat työvuorot, muutto, rakennustyömaan paukkeet ym. ei ole ikinä ollut sille mikään ongelma. Sen pää kestää hyvin myös kevyempiä jaksoja treenien osalta. Kotona se mieluiten lepää, katselee ikkunasta maailman menoja tai makoilee mahdollisimman lähellä rapsutettavana ja pusutettavana. Sen kanssa on ollut aina helppo matkustaa ja kyläillä missä tahansa. Se on juuri niin sopeutuvainen kuin aussielta ja koiralta ylipäätään voi odottaa.
Harrastaessa
Freya on kohtuullisen kova koira uskoisin, kuitenkin sopivassa määrin mikä sopii mulle, se ei ota nokkiinsa mun virheistä mikä on vaan positiivista kun ohjaajakin vielä opettelee. Se tekee aina täysillä ja kyllä on välillä kova työ pysyä fiksun ja nopean koiran vauhdissa. Tavoitteellisessa tokoryhmässä alotettiin melko pian Freyan kotiutumisen jälkeen ja siitä asti ollaan huippu opissa saatu yhdessä oppia tokon salat ja ylpeä täytyy olla siitä mihin asti ollaan jo vuodessa päästy. Kiire meillä ei kisakentille ole ja rauhassa edetään kohti tavotteita. Aloiteltiin myös meidän hakutreenit pikkupentuna alkukesästä 2017, yhden hakukauden harrastaneena omalla porukalla sai koukuttumaan lajiin mikä sopii koiralle kuin nenä päähän ja joka on tokolle hyvää vastapainoa. Paljon on siinä vielä opittavaa ja ohjaajalla sisäistettävää, mutta innolla odotan tulevia treenejä sen parissa.
Helpoin ensimmäinen harrastuskoira se ei varmasti ole, mutta koko ajan enemmän kun päästään siihen omaan kuplaan siitä on kuoriutunut entistä enemmän just mun tyylinen. Se on aina reagoinut häiriöihin ja kirjaimellisesti huomaa kaiken ympärillä tapahtuvat, vaikka siihen on vaan täytynyt kiinnittää erityisesti huomiota kaikessa tekemisessä niin vahvasti uskon, että sitäkin enemmän se on mulle opettanut ja tulee vielä opettamaan.
Mun on hurjan vaikea kuvitella itelleni yhtään sopivampaa koiraa. Kun pentuja menin katsomaan niiden ollessa pari viikkoa vanhoja, Freya jo silloin piti meteliä, myöri kaikista eniten ja kun se muutamaa viikkoa vanhempana kiipesi syliin ja nukahti käsivarrelle niin ääneen en uskaltanut sanoa kuin parhaalle kaverille joka on saanu kuunella koirakuumeisia jorinoita jo vuosia, että se pieni musta vei mun sydämen jo sillon. Kun Aija kertoi että se olisi mulle tulossa olin varma, että se oli kohtalo. Meissä on Freyan kanssa niin paljon samaa, kun pystyn näkemään sen katseesta mitä se sanoo, tunnen niin suurta yhteenkuuluvuutta mistä en osannut ikinä edes unelmoida.
Niinkuin kasvattajakin tuumasi jo pariviikkoisesta pikkumustasta, Freya on tulisielu joka rakastaa isolla ärrällä.
Harrastaessa
Freya on kohtuullisen kova koira uskoisin, kuitenkin sopivassa määrin mikä sopii mulle, se ei ota nokkiinsa mun virheistä mikä on vaan positiivista kun ohjaajakin vielä opettelee. Se tekee aina täysillä ja kyllä on välillä kova työ pysyä fiksun ja nopean koiran vauhdissa. Tavoitteellisessa tokoryhmässä alotettiin melko pian Freyan kotiutumisen jälkeen ja siitä asti ollaan huippu opissa saatu yhdessä oppia tokon salat ja ylpeä täytyy olla siitä mihin asti ollaan jo vuodessa päästy. Kiire meillä ei kisakentille ole ja rauhassa edetään kohti tavotteita. Aloiteltiin myös meidän hakutreenit pikkupentuna alkukesästä 2017, yhden hakukauden harrastaneena omalla porukalla sai koukuttumaan lajiin mikä sopii koiralle kuin nenä päähän ja joka on tokolle hyvää vastapainoa. Paljon on siinä vielä opittavaa ja ohjaajalla sisäistettävää, mutta innolla odotan tulevia treenejä sen parissa.
Helpoin ensimmäinen harrastuskoira se ei varmasti ole, mutta koko ajan enemmän kun päästään siihen omaan kuplaan siitä on kuoriutunut entistä enemmän just mun tyylinen. Se on aina reagoinut häiriöihin ja kirjaimellisesti huomaa kaiken ympärillä tapahtuvat, vaikka siihen on vaan täytynyt kiinnittää erityisesti huomiota kaikessa tekemisessä niin vahvasti uskon, että sitäkin enemmän se on mulle opettanut ja tulee vielä opettamaan.
Mun on hurjan vaikea kuvitella itelleni yhtään sopivampaa koiraa. Kun pentuja menin katsomaan niiden ollessa pari viikkoa vanhoja, Freya jo silloin piti meteliä, myöri kaikista eniten ja kun se muutamaa viikkoa vanhempana kiipesi syliin ja nukahti käsivarrelle niin ääneen en uskaltanut sanoa kuin parhaalle kaverille joka on saanu kuunella koirakuumeisia jorinoita jo vuosia, että se pieni musta vei mun sydämen jo sillon. Kun Aija kertoi että se olisi mulle tulossa olin varma, että se oli kohtalo. Meissä on Freyan kanssa niin paljon samaa, kun pystyn näkemään sen katseesta mitä se sanoo, tunnen niin suurta yhteenkuuluvuutta mistä en osannut ikinä edes unelmoida.
Niinkuin kasvattajakin tuumasi jo pariviikkoisesta pikkumustasta, Freya on tulisielu joka rakastaa isolla ärrällä.
 |
| 9 vko |
 |
| 6 viikkoa vanha |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti