keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Tavoitteet 2018

Tavoitelistaukset on jostain syystä luetuimpia postauksia. Enkä ihmettele, sen lisäks että ne on hyödyllisiä itselle kirjottaa ylös niin niitä on inspiroiva ja mielenkiintosta lukee muiden blogeista, saa ehkä ideoita itsellekkin. Seuraavat vuositavotteet tuntuu jotenkin vaikeemmalta kuin tämän ekan vuoden, nyt joutuu miettimään miten paljon sitä pystyykään edetä jo olemassa olevien asioiden kanssa ja mitä uutta on mahollista ottaa mukaan. 


Ohjaajan tavoitteet vuodelle 2018
  • Koiranlukutaidon kehitystä edelleen
  • Suunnitelmallisuutta treeneihin, löytää hyvä keino pitää sitä yllä ja ajankohtasena.
  • Ohjatun ja itsenäisten omatoimitreenien lisäks jollain porukalla vähintään 1x viikko.
  • Keskittymistä omaan tekemiseen, palkkauksen ajoitus, oma liikkuminen.
  • Itselle kenties jotain mentaalivalmennusta jossain kohti, kisajännitykseen ym.
  • Tavallaan ei liity harrastuksiin mutta toisaalta paljonkin, oma kunto paremmaksi elämäntapojen myötä, sen myötä etenkin lisää energiaa ja keskittymiskykyä.
  • Osta Freyalle eka oma peti, ehkä sen räjähdysherkkyys on hieman laskenut.
Freyan tavoitteet
  • Olemassa olevat liikkeet pidemmälle/valmiiksi (väh. Alot valmiiksi tai ainakin hyvin lähelle,hienosäätöö varmasti tarvii aina) + uudet liikkeet mukaan.
  • Kehään meno
  • mielentila/vire treeniä, kenties jotain valmennusta sen suhteen jossakin jos vaan on.
  • Häiriöt tehosyyniin myös kentän ulkopuolella. Ulkona ja eri paikoissa.
  • Rally-toko juttuja, kurssille tai ainakin irtotunteja?
  • Luustokuvat alkuvuodesta
  • Agilityn alkeiden jatkoa vähintään oman porukan opissa sillon tällöin
  • Paimennusta ja vepeä vähintään kokeilemaan miltä tuntuu
  • Eri paikkoihin ja eri ihmisten oppiin treenaamaan. Suunnitelmana mennä ainakin koirakoutsille.
  • Jos nyt ne mätsärit?
  • Virallisia kokeita harkitaan vasta sit kun liikkeitä on hiottu tarpeeks ja vähän päälle, kun paikkamakuu on 100% varma vaikka pommi räjähtäis vieressä (tai lelu), mutta ehkä loppuvuodesta vois haaveilla mölleistä? kenties alottaa varmanpäälle rallyjutuilla nekin.
  • Hakujuttuja pidemmälle, niistä teen vielä oman postauksen myöhemmin

Miten vaikea onkaan miettiä harrastuksien kannalta, ei uskalla luvata itselleen liikoja mutta ei halua tietysti ajatuksenkaan tasolla junnata liikaa paikoillaan, mikä sitten onkaan se kultanen keskitie. Tärkein tavote kuitenkin on, että koira pysyy terveenä, saa leikkiä niin paljon kuin haluaa ja että me pidetään hauskaa kaikkialla. Toki en valita jos se alkaisi ottaa treeneissä vielä enemmän tosissaan. :D Hauska nähdä mitä tuleva vuosi tuo Freyan kasvaessa, miten meininki muuttuu vai muuttuuko vielä mitenkään. 

Muita juttuja
  • Onnidog 2018
  • Yhdityksen leiri jos sellainen järkätään
  • Josko vihdoin lähtis turistiksi koiramessuille

Lue lisää...

Menneet tavoitteet vuodelta 2017

Vuosi alkaa olee taputeltu ja täytyisi alkaa miettii tavotteita vuodelle 2018. Kaivoin vanhan postauksen alkuvuodelta ja jännä nähdä mitä sitä tulikaan luvattua, oikeesti en edes kaikkea muista mitä sinne kirjotin kun ei oo tullut kyllä palattua siihen listaan. Käytännössä kaikki on kyllä ollu esillä ja uskon, että aika lähelle ollaan päästy siihen mitä alkuvuonna oli ajatuksena. Teen vuoden 2018 tavotteista seuraavaks oman postauksensa ettei mee liian sekavaksi.



ensimmäisenä siis katsaus menneisiin; 
Tavoitteet mulle
  • Oppia lukemaan Freyaa erinlaisissa tilanteissa
  • Opetella olla stressaamatta liikaa
  • Haku harrastus tutuksi ja lajituntemus kuntoon
    • Maalimiehenä oleminen ja muiden koirien käytös tutuksi
    • Tuulensuunnat ja metsässä kulkeminen
  • sama Tokossa, rutiini kaikkeen mitä tehään.
/ Nää oikeestaan kaikilta muilta osin ollaan saatu hyvin käytäntöön ja kuntoon paitsi tuo mun stressaaminen, hups. Hakukausi oli huikee, mutta siinä on itellä vielä paljon opittavaa, tuulensuunnista myöskin. Toisten koirilla on ollu opettavaista olla maalimiehenä ja sitä oppi tekemään hyvin erityyppisillä ja erilailla koulutetuilla mikä on ollu todella mielenkiintosta. Yhdistyksen hakuleiri oli sen suhteen nappiosuma ja varmasti enskerralla ollaan taas mukana. Tokossa meillä on ollu pääpaino kokonaan ja näin vuoden jälkeen voin sanoa, että kyllä siinä onkin ollu oppimista ja opettamista, helpoltahan kaikki saa näyttämään mutta tämmöselle keltanokalle on kyllä ollu erityisen rankkaa välillä oppia ensinnäkin itse kaikki minkä jälkeen pitäis opettaa se oikein koiralle. Mutta niin hurjasti se on kyllä antanu ja ihan ollaan koukussa edelleen koko hommaan.



Tavoitteet Freyalle
  • Sisäsiisteys kuntoon
  • Työskentely myös häiriössä paremmaksi
  • Valkkapaikka kisapenturyhmässä
  • Vähintään yksi harrastus tokon lisäksi
    • Tokoon rutiini molemmille
    • Kontakti kuntoon
    • Rauhoittuminen sillon kun ei olla kentällä tekemässä
    • ALO-liikkeet
    • Ylempien luokkien liikkeitä alulle
    • Tiivis seuruu
    • Perusasento hyväksi
/Arkihommat sujuu ja alkoi sujumaan paremmin kuin osasin toivookkaan joten ne täyttyi, häiriöjuttuja ollaan tehty ja siinä kyllä edistytty pikkupentuajoilta hurjasti, uskon että ikä on vahvasti ollu osana siinä, kun alusta asti Freya ei ollu mikään maailman keskittyvin pentu vilkkautensa takia, mutta nykyään se tekee töitä jo mun kanssa vaikka niitä häiriöitä on etenkin hallilla ainakin yleensä. Mutta petrattavaa silläkin saralla on vielä hurjasti kun niitä otetaan mukaan entistä enemmän ja eri paikoissa. Tokossa päästiin hyvin tavotteisiin ja varmaan vähän enemmänkin. Listan asioista kontakti kaikenlaisessa häiriössä vaatii vielä vahvistamista jotta mun kriteeri täyttyis, tämä(kin) on asia minkä pohjatyön jo alussa hieman ite sössinyt kun sen kriteerin pitäminen alkuun etenkin ja on vieläkin niin hankalaa,sen takia kontakti häröilee ajottain riippuen kuun ja tähtien asennosta, mutta se tehosyyniin ensvuodelle! Myös seuruun saralla on vielä hommaa etenkin käännökset, muuten se sujuu vaikka oon ollut hidas käsiapujen häivytyksen kanssa, onneks koira on fiksu. Perusasento on hyvä, nopeutta haluaisin hieman lisää tietyissä kohdissa. Yliviivatut oli jo täyttynyt noita kirjoittaessa.
  • Ohitukset neutraaleiksi, toisten koirien luokse meneminen/leikkimään haluaminen.
/Tääkin oli asia mikä mua alkuun huoletti että tuleeko meidän ulkoilut olemaan ihan katastrofaalisia, kun se oli aina niin sairaan kiinnostunut toisista koirista. No ei onneksi tullu. Nykyään muut on fine ja ne ohitetaan sen kummempia hötkyilemättä, saattaa joskus kyttää ja noteeraa kyllä muut edelleen mutta vaikka vastaantulijat haukkuis tai riekkuis niin Freya ei vastaa siihen. Kaikista tutuimmat koirat on tällähetkellä pahin ja kimppalenkit niin että koirat on kiinni on kamalia, saa Freyan kierrokset niin tappiin kun vaan mikään voi eikä sitä sillon kiinnosta lelut tai makkarat mikä vaikeuttaa ihan sairaasti omaa tekemistä ja usein en vaan tiedä miten päin sitä pitäis olla tai tehdä, pidempi välimatka ja edellä kulkeminen on auttanut alkuhässäkässä parhaiten. Siinä menee tovi että kierrokset laskee ja sen jälkeen se on vähän parempi ja rupeaa kuuntelemaan. Arjessa tää on ehkä ainut ja isoin asia mihin haluan seuraavaks kiinnittää erityisesti huomiota. Rutiini varmasti auttaa tässäkin asiassa, kun hirveän vähän sitä tulee muiden kanssa lenkkeiltyä muuten kuin koirat vapaana.
  • Haku-treeniä niin usein kun mahdollista
    • Rutiini
    • Orientaatio aina kun astutaan metsään, haku-moodi päälle ja muu unohtuu.
    • Maalimies kiinnostavaksi, mutta liiallinen innokkuus maalilla neutraaliksi.
    • Ilmaisun alkeita erikseen
    • Rauhalline odottaminen
    • Tottis + Esine-etsintä
/Hakukausi oli kiva ja opettavainen, saatiin omalla porukalla hyvin rutiinia aikaseksi erinlaisissa maastoissa. Ilmaisu ja tottis/esine-etsintä jäi vielä tältä vuodelta oikeestaan kokonaan. Innolla ens kautta odotellessa. Freya on varmasti oikeenlainen koira hakuun sen itsenäisyyden ja maalimiesmotivaation takia, täytyy vaan oppia kouluttamaan se tähänkin lajiin niin, että sais kaiken sen potentiaalin hyödynnettyä.
  • Leikissä irti päästäminen
  • Uusia temppuja
  • Nosework alkeita
  • Mätsäreihin harjoittelemaan esim. Terralle
/No mätsärit ja nosejutut jäi tyystin ensivuodelle, mätsärit oli usein mielessä ihan hyvän harjottelun vuoks. Ne vaatii harjottelua ennenkuin itellä on rohkeutta edes leikkimielessä mennä kokeilemaan, vaikka tääkin on asia missä Freya todennäkösesti vaan yllättää positiivisesti ja saa mun jännitykset näyttämään turhilta. Itse näyttelyt ei oo yhtään mun juttu muutenkaan, mutta joskushan se harrastus h on haettava. Muut tavotteet ok, tänävuonna opeteltiin kurre, molempien tassujen antaminen, kieriminen, ryömimistä ollaan aloteltu, seisten pyörähdys vasemaan ja oikeaan.

Tavotteita on mulle hirveen vaikea välillä miettiä, oli ne sitten viikkotavotteet tokossa tai seuraavan 5 vuoden kokonaisuudessaan. Kun ei ole minkäänlaista vertailupohjaa niin joskus on oikeesti vaikee aatella mikä on realistista, mutta menneestä vuodesta oon ylpeä ja meihin tyytyväinen, iso osa asioista saatiin mitä haluttiin, kovalla työllä ja innolla. Paljon kerettiin kokemaan, tuntuu että ollaan kyllä molemmat kasvettu jo tän vuoden aikana hirveesti. Kaks lujaa tahtoa kun lyödään yhteen saa välillä miettiä että mitähän tulee, mutta samalla me tasapainotetaan toisiamme niin hyvin. Toisenlaista koiraa joka olis opettanu yhtä paljon mitä Freya mulle vuodessa on vaikee kuvitella. Tärkein asia on tietysti se, että ollaan saatu yhteiselo rullaa hyvin ja kaikki pelaa yhteen. Helppo koira arjessa on arvostettava asia ja siitä saa olla kiitollinen.





Lue lisää...

Kun ei onnistu niin ei onnistu

Viime maanantain oli ohjatuissa tokotreeneissä lähes epätoivonen fiilis, että pakkohan sitä oli vielä puolelta öin avata kone ja tulla höpöttämään. Oli laji mikä tahansa niin aina ei voi voittaa, eikä onnistua vaikka haluais, ei edes joka kerta. Aina se jotenki kummasti helpottaa tämä treeniblogi-purkaus huonoinaki päivinä, kun se ei yksinkertasesti pelkkää onnistumista ole niin miks ei jakaa niitä kaikkia muitakin ei-niin-oppikirjan mukaan menneitä 😄 Harmittaa kun on jääny taas kirjaamatta muita treenejä viimeajoilta sen tarkemmin. Ei oo juurikaan ollu energiaa avata konetta ja viettää sen parissa sitä tuntia iltaisin etenkin kun se vetelee viimeisiään. Mutta ettei tulis liian valittava teksti niin oon ollu ylpeä meidän paikkamakuusta ja käännöstreenit on tuottanu superhyvää tulosta. Ruutu saatu hyvälle alulle, istu-maahan vaihdon on kriteerin mukaset, sujuu mainiosti jo pitemmältäkin matkalta. Aiheena on ollu myös koirahäiriöt mm. perusasentotreenin lomassa, paikkamakuussa kun oltiin rivissä ja vuorotellen yksi käski koiransa luokse. Vaikka ite lähes odotan aina pahinta niiden suhteen niin Freya on pistäny parastaan.

Maanantaina oli aiheena valita joku liike tai liikkeen osa missä kaipaa apua ja mikä tuntuu junnaavan eniten paikoillaan. Mä valitsin kapulan pidon, kun sitähän ollaan vältelty viimeseen asti, ei vaan suju niin hyvin kuin haluais. Ei ehkä niinkään fiksu veto kokeilla rauhallista ja keskittymistä vaativaa liikettä treenin alkuun kun koira käy jo valmiiks normaalia enemmän kierroksilla. Piippaa, heiluu, häslää ja keskittyy johkin ihan muuhun ku olennaiseen. Kyllä on omakin hermorakenne koetuksella 😂 Freya on koira joka on oikeesti lepposa ja sen kanssa on helppo olla, tehdä tai mennä eikä se tosissaan ole mikään huutaja tai äänekkäin kaveri arjessakaan, kaikki koirat haukkuu ja reagoi eri asioihin äänillä mutta pointin nyt varmaan tajusi. Mutta samalla sen mood voi joskus vaihtua nollasta sataan ihan erinlaiseen. Pahimmillaan, mitä se onneksi on vähemmän ajasta se on niin vilkas ja joskus mun on vaikea saada sille oikeeta mielentilaa oikeeseen tehtävään, eihän sen tehtävän laadun pitäis riippua siitä tekeekö sen tunnin alussa vai lopussa tai siitä että ketä siinä treenikaverina on. Täytyis ite paremmin osata hallita ja vaikuttaa siihen viretilaan ja tekemiseen mikä tosissaan on vaikeaa käytännössä. Pienelle aussielle joka vaan tuntee asiat niin voimakkaasti se on joskus vaikeeta hillitä itteään, joskus tuntuu että se vois räjähtää silkasta innosta tai rakkaudesta, turhautumisesta puhumattakaan. Mun mielestä hyvin me ollaan silti sen asian kanssa  edistytty tän vuoden aikana ja uskon vahvasti että koko ajan opitaan vaan lisää. Tuli ihan hyviäkin toistoja ja Freyalla on idea mitä sen kapulan kanssa tehään. Tuli myös tökkäilyä, piippausta, nälväystä, mun tuijottamista ja piippausta, namikäden tuijottamista ja piippausta. Steppailua eestaas ja mitäs muuta. Mun fiilikseen ei ehkä auttanu parin tunnin yöunet ja pitkä työpäivä, varmasti sekin vaikutti molempiin kun ei ohjaaja käy ihan täysillä niin miten vois koirakaan. Ekaa kertaa ikinä treeneissä tuli fiilis, että saisko sittenki vaan lähtee kotiin ja koittaa enskerralla uudestaan.. :D

Lopputunnista kun jokainen oli vuorollaan käynyt Ellin ohjauksessa, tehtiin neljän pisteen rataa joissa oli eri tehtäviä. seuruuta oikealle ja vasemmalle kahdeksikkona - vasemmalle alkaa kääntymään jo kivasti mutta oikeaa vuorostaan täytyy alkaa työstää seuraavaksi. Perusasennon katsekontaktia, seuruuta houkutusten välissä niin, että koiralle tehtiin onnistuminen varmaksi eikä ajettu epäonnistumiseen, eli varman päälle vaikka askel kerrallaan. sekä hyppyä ja siinä eteentuloa. Ääntely jatkui normaalia enemmän mitä taas ite ihmettelin, se äänteli kun lähdin seuruuttamaan mitä se ei oo tehnyt kai ikinä, kun täytyi hetki istua tekemättä mitään, kun olis pitänyt olla kontaktissa perusasennossa kauemmin kuin kaksi sekunttia. Tokohyppy sensijaan sujui alusta asti hyvin. Malttoi odottaa, tuli kerrasta luokse ja parin vähän vinon eteentulon lisäksi saatiin pari superhyvää ja täpäkkää. 

Vähän jo naurattaa, mutta kyllä se valehtelematta kirpasee kun koko tunti ei suju sitten kokonaisuudessaan ollenkaan. Onhan niitä onnistumisia viimeaikoina ollukkin, että ois varmaan pitäny vastapainoksi odottaakkin näitä kertoja. Onneks on hyvä vertaistuki ja on se koirakin oikeesti hyvä. nää on näitä, huonoja päiviä itse kullakin. Niin kauan kun suurin osa on onnistumista ei voi olla muutaku tyytyväinen, lopulta sitä saa olla tyytyväinen kun työn tulokset näkyy. 

Töitä tehdään vielä sunnuntaihin saakka minkä jälkeen me vietetään pari vapaapäivää ja joulu Pohjanmaalla. Loppuvuosi otetaan treenejä rennommalla otteella ja vuodenvaihteen jälkeen palataan taas tiukemmin rutiiniin kiinni. Me toivotetaan kaikille super ihanaa joulua, syökää hyvin ja nauttikaa!





Lue lisää...

perjantai 15. joulukuuta 2017

vuosi 2017

Virallisesti vuotta on toki jäljellä pieni tovi, mutta vielä seuraavat pari viikkoa saa tehdä töitä lähes hullun lailla. Sen tähden ollaan tämä loppuvuosi eletty enemmän tai vähemmän hiljaiseloa. Blogia ei oo tullut päiviteltyä eikä pahemmin instagramiakaan. Kivoja kuviakin on vaikea saada, kun on tietysti töissä aina jos nyt sattuu edes päivänvalo pilkahtamaan. :D Tänään on pieni sopiva väli miettiä hetki mennyttä vuotta. Erillisen menneet ja tulevat treenitavotteet teen varmaankin erikseen, tulis muuten hieman liian sekava sepustus. Ennen sitä vähän vaan pohdintaa omaksi iloksi.

Vuosi 2017 on ollu ehkä erikoisin, haikein mutta samalla onnellisin ikinä. Ei pelkästään sen takia, että sain Freyan - jos nyt vähän sivuutetaan elämää muilta osa-alueilta mitä en normaalisti tee tai tuu tekemään kun koirablogihan tämä on. Muutto Äänekoskelta Jyväskylään, yksin asuminen taas piitkäänpitkään aikaan, työkuviot ja tietysti kaikki uus koira arjessa on tuonu oman jännityksensä. Mutta ihan sairaan outoa miten onnellinen tää vuos on kaikkinensa ollu ja suurin syy siihen on, että elämä vaan tuntuu kokonaisemmalta kun on koira. Koiraihminen ei vaan voi elää ilman, tai tottakai voi mutta samalta se ei tunnu. Vaikka menneet vuodet ei oo huonoja ollu ilmankaan ja sitä on tottakai ollu onnellinen useimmiten, mutta joku on aina puuttunu ja se on vaikuttanu paljon. Tietysti koiran tulo aiheutti tai ainakin pisti liikkeelle jo olleen tietynlaisen ketjureaktion siihen mitä elämä mulle oikeesti onkaan ja mitä siltä haluan vaikka muutoksia se väistämättä toi. Kun ihminen löytää sen tietynlaisen sammuneen onnen ja intohimon jotain asiaa kohtaan sitä ei vaan voi enää elää muita kuin itseään varten, eikä pitäiskään ja loppupeleissä vierellä on ne ketkä sen jakaa tai edes ymmärtää täysin. Tässä tapauksessa elämäntapa koirien ehdoilla, koiraurheilu ja niiden tavotteet, tapahtumat ja tulevaisuuden suunnitelmat jotka liittyy vahvasti edellämainittuihin. Eihän se elämä tietystikään vaan niissä pyöri, mutta suurin osa.
.
Kulunut vuosi on ollu myös ehkä inspiroivin koskaan, tiedättekö sen tunteen kun vihdoin löytää sen oman jutun, missä on ehkä hyvä ja missä haluaa päästä pitkälle. Toisille se on musiikki, joillekkin jääkiekko tai mikä tahansa. Mun juttu on se mitä ollaan Freyan kanssa päästy yhessä alottamaan. On hurjan siistiä miten inspiroivia, lahjakkaita ja menestyviä ihmisiä sitä on tavannu ja päässy seuraamaan niissä asioissa mitkä itseäkin kiehtoo. Se luo sitä pohjaa ja itsevarmuutta sille, että hitto mäkin oon vielä joskus tuolla ja me ollaan vielä joskus yhtä hyvä tiimi. Kun on ihminen minä kenellä ei ikinä ennen ole ollu sitä "omaa juttua" missä on hyvä ja missä on tavotteita. Kun sen löytää niin samalla löytää yhä enemmän itseä.

Ensimmäinen vuosi koiranomistajana - kohokohtia on vaikee sanoa, kun tuntuu että kaikki ne on ollu sellasia. Tottakai jos tapahtumia mietitään niin isoimpana Onnidog joka saatiin kokee Venlan, Vilpun ja Lennin kanssa oli enemmän mitä osas odottaakkaan. Kaikki yhteislenkit ja emppistreffit mitkä sai tuntemaan itsensä kuuluvaks niin huikeeseen porukkaan, että ihan sydän pakahtuu pelkästä sen ajattelusta. Suurimpana se miten paljon tunneside koiran kanssa on kasvanu ja miten sitä oppiikaan pelkästä katseesta tietämään mitä se sanoo tai haluaa. Mahtavinta siinä etenkin on se, että sitäkin tullaan oppimaan vielä paljon lisää. Ehkä näin lähes vuoden jälkeen voi jo pikkuhiljaa alkaa haaveilemaan tulevasta ja suunnittelemaan seuraavaa. Paljon on kyllä asioita mitä tekis mieli kokea vuonna 2018, toivottavasti edes osa niistä pääsee toteutukseen asti. Ei millään malttais odottaa ensvuotta ja kaikkee mitä se tuo eteensä. Toivottavasti paljon uusia kokemuksia ja uusia ihmisiä, harrastuksia ja tapahtumia. yhtenä juttuna hurjasti tekis mieli lähteä vaeltamaan tuonne pohjoseen hieman pidemmää reissua koiran kanssa, mutta sitä täytynee suunnitella vielä paremmin, oikealle ajankohdalle ja saada mukaan joku kaveri hieman paremmalla suuntavaistolla. Haaveita on lähes liikaakin mutta onneks on sitä aikaakin niitä pikkuhiljaa toteuttaa. 





Lue lisää...

tiistai 14. marraskuuta 2017

juoksuinen pikkumusta ja treenipäivittelyä

Freyasta on tullut aikuinen, mokoma alotti juoksunsa pari viikkoa sitten. Käytös ei tosin oo yhtään sen aikuisempi. Oon aika varma, että se teki juoksuja jo hyvän tovin mutta nyt viralliset juoksut on tuonu kyllä uusia piirteitä pikkukoiraan. Ääntely ja ihmeellinen pöhiseminen normaaleille asioille. Pissahätä sillä on vähän useammin ja ekan viikon aikana tuntui olevan vähän apea. Hajut kiinnostaa hirveästi lenkillä ja kaikkialla, mutta muuten suhteellisen normaali muilta osin. Treenit sujuu ja se on ihan hyvin pystynyt keskittymään tehdessä, mikä on kiva. Normaalia hellyydenkipeämpi se myös on (jos mahdollista) ja kaivautuu kainaloon tai mihkä tahansa missä on vaan niin liki kuin pääsee. 
Juoksuhousut hankin ihan viimetipassa ja niiden käyttöä ei juurikaan opeteltu, mutta eipä tuota näytä häiritsevän sitten yhtään. Kotona ei juuri pidetä kun niin hyvin putsaa itsensä, mutta hallilla on pakko ja on kyllä superkiva, että ne ei häiritse meidän tekemistä yhtään. Jännä nähdä millaiseksi luonne taas muuttuu kun juoksut on ohi ja niiden tuomat oirehtimiset. Jotenkin nuo koirien hormonaaliset toiminnot on aina yhtä jännittävä asia, kun niitä ei oikein voi etukäteen tietää mitä tuleman pitää ja niinku joka lajilla, jokaisella ne vaikuttaa niin eritavalla. Etenkin kun ite on aiemmin tottunut uroksiin ja niiden pääkoppaan.

Hetken aikaa oli niiin ihana lumi, pikkupakkanen ja aurinko. 


Treenejä ei olla taas hetkeen tänne purettu. Tokoilu on tällähetkellä niin kivaa ja tuntuu, että pikkuhiljaa päästään junnanneissakin asioissa eteenpäin. Varmasti päästäisiin nopeampaakin jos pääsisi hallille useammin, viimeaikoina on täytynyt tyytyä keittiötokoiluun ja ulkona puuhasteluun jos on vielä suht. valosen aikaan kentälle päässy, kun työvuorot ei oikein anna periksi aamuhallille ja loppupäivisin se onkin yleensä ollut varattuna. keittiötokossa on vaan huono kun mitään vauhtiliikkeitä tai kunnon pätkää seuruuta ei mahdu tekemään meidän pikkukodissa. Onneksi tässä kodin lähellä on ihan tosi kiva pikkuinen jalkapallokenttä missä ei ikinä kukaan näytä käyvän niin ollaan otettu se meidän vakipaikaksi. Mutta seuruusta puheenollen, sekin etenee! Eihän se treenin määrä, vaan laatu. jes. Niin mahtava jotenkin tehdä sitä, kun Freyalla on vaan luonnostaan niin magee tyyli ja fiilis. Sen lisäksi ollaan päästy hyvään pisteeseen, että apukättä ei tarvita edes tukena ja pystyn pitämään sitä liikkeessä rentona sivulla. Lähtö, seuruun paikka ja kontakti on enimmäkseen kriteerin mukasta. Ajoittain se tekee pienen pompun lähdössä ja joskus saattaa edistää, mutta ne on pikkuvikoja mitkä johtuu lähinnä vireestä ja kun se ollaan saatu oikeeseen pisteeseen niin homma sujuu. Käännöksiä ja peruutuksia ollaan alettu pikkuhiljaa ottamaan mukaan. Tällähetkellä erityisesti istu-maahan-seiso vaihdot on treenin alla sillä niissä ei mun kriteeri vielä täyty. Maahanmeno alkaa olemaan jo hyvä, mutta vielä täytyy hioo muita siihen mukaan yhtä hyväksi. Jonkinlainen takajalka targetti täytyy ottaa treeniin mukaan, paikka yleensä pysyy hyvin mutta haluisin vielä vahvemmin korostaa sitä takajalkojen paikallaoloa. 
On tuon pikkumustan kanssa vaan niin siisti puuhata. Ollaan hömpötelty temppujen kanssa ja harjoteltu jalkojen liikkeitä puolipalloilla ja laatikolla (koska en omista jakkaraa) takaosan käännöstä. Luulen, että Freyan lempiliike tällähetkellä on kurre. 

Hakutreenit on tosiaan jäänyt talvitauolle. Tekee varmasti ihan hyvää, paljon kerittiin yhden kauden aikana ja kyllä siihen hurahti varmasti kumpikin. Todella paljon siinä on vielä opittavaa ja uutta asiaa. Enskautena olis mahtava saada lisäkoulutusta senkin saralle vielä enemmän. 






Lue lisää...

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Täytyykö koiraa pukea?

Asia mikä herättää mielipiteitä ja eläimen pukeminen mielletään joskus varsinkin ei-koiraihmispiireissä siihen, että koira pitää vaan jotain röyhelömekkoa, koirille suunniteltua lippistä ja mitä ikinä keksiikään - ihmisen omaksi huviksi. Jos nyt kumminkin mietitään vaan terveyden ja etenkin ennaltaehkäisyn kannalta pukemista mikä on varsinkin harrastuspiireissä hyvinkin yleistä. Hevosihmisetkin tietää hyvin, miten pienikin tuuli -  hyytävästä viimasta puhumattakaan voi pahimmillaan ottaa lihaksiin myös eläimillä. Treenikäytössä olevan hevosen lihakset on asia mitä vaan täytyy suojata ennaltaehkäistäkseen mm. loukkaantumisriskiä ja jumeja, se parantaa treenisuoritusta ja nopeuttaa palautumista. Noh, sama se on koirilla. 

Paljon riippuu rodusta ja joitakin karvattomia versioita tietysti täytyy pukea lähes vuodenpäivät. Toiset taas on luotu niin arktiseen olosuhteeseen, että ne vaan nauttivat mitä kylmempi on. Jokainen varmasti tuntee oman koiransa niin hyvin, oli pohjavillainen tai ei, että paleleeko se miten helposti. Pohjavillahan kun ei takaa, että koira sietää mitä tahansa kylmyysastetta. Mun mielipide kyllä on, että surullisenkin usein ihmiset ei edes tajua ajatella sitä, että koira voisi olla jumissa jostain - ihan samalla tavalla mitä ihmiset. Varsinkaan jos ei harrasta eikä sitä kautta oo täytynyt opiskella aiheesta. Yllättävän moni "tavallinen kotikoira" kärsii lihasjumeista ja jäykkyydestä eikä niitä sen kummemmin ikinä pueta oli sää mikä hyvänsä. Perusterveen ja etenkin nuoren koiran kroppa onneksi osaa korjata itteensä suhteellisen hyvin, mutta ei se pahitteeksi olis miettiä siltä tuulelta suojaamista teki koiran kanssa mitä hyvänsä tai rankan metsälenkin jälkeen jäähdyttelyä loimi päällä etenkin jos aikoo oleilla ulkona viileässä sen jälkeenkin. Tietenkään se koiran pukeminenkaan ei aina autuaaksi tee varsinkin jos kropassa on jo sitä jäykkyyttä olemassa ei se sitä tietenkään korjaa, mutta haittaakaan siitä ei tietystikkään oo.

Harrastaessa on ehdottoman tärkeää, että omalla toiminnalla minimoidaan koiran loukkaantumisriskit ja koiran kroppa huolletaan niin, että mitään vakavaa ei edes kerkeä syntymään. Lihasjumien tärkein ennaltaehkäisy on alku- ja loppuveryttely ennen treenirupeamaa ja nyt kun talvi tekee tuloaan, ulkona käyvä viima on ihan mahdoton - alkaa olla treenien jälkeinen pukeminen ajankohtasta. Monesti koirat joutuu oottamaan vuoroaan viileässä autossa josta se lähes suorilteen napataan kentälle, monissakaan halleissa ei ole talvisin lämmitystä jolloin odottaessa lihakset voi hyvinkin äkkiä viiletä ja aina ei ole aikaa käydä verkkalenkillä ennen jokaista omaa vuoroa. Treenatessa ei ole niinkään kyse koiran palelusta vaan juurikin niiden lihasten lämpösenä pysymisestä.

Miten meillä pukeudutaan? Oon halunnu Freyalle oikeestaan joka tarkotukseen yhden manttelin, meillä on treeneissä mukana aina BOTin verkkoloimi joka heitetään niskaan aina loppujäähkien ajaksi ja yleensä siihen saakka kun ollaan kotona, sisällä kotioloissa ei pidetä mitään. Back on track loimethan perustuu lämpöä heijastavaan welltex kankaaseen mikä vähentää lihasjännitystä ja edistää verenkiertoa. Ennen treenejä mennää hieman pidempi lenkki alkuun. Nyt kun alkaa pakkasetkin tulla heitetään BOT päälle jo varmasti ennen alkulenkkejä. Paljon oon kuullu ko tuotteista hyvää niin ihmis- kuin hevospuoleltakin. Erään spondyloosikoirankin käytöksestä on saanut huomata miten se loimi oikeasti vaikuttaa kipuilevaan selkään.

Toinen hankinta meillä oli sadetakki ihan jo senkin takia, että se suojaa tuulelta ja pitää sadetta - mitä täällä tuntuu nykyään olevan yhä enemmän. Mekin käydään ulkona useasti päivässä pidemmillä ja lyhyemmillä pissalenkeillä, se litimärkä koiranturkki alkoi jo hieman tympimään. Mukavampi myös koiralle, kun ei ihan aina kastu. 
Sadeloimena meillä on mustista ja mirristä hankittu Rukan stream sadetakki. Oon tykänny kyllä hurjasti! Söpöyden lisäks se on laadultaan tosi hyvä ja mahan kiinnitys teipeillä on ainakin tähän mennessä kestänyt hyvin ja tuntuu jämäkältä. Kokeiltiin kahta eri kokoa ja vaikka pienempi niistä meni kiinni ja istu kyllä päälle, tuo isompi koko mikä otettiinkin on paljon parempi vaikka onkin reilumpi ja mahakiinnityskin on kireimmällä mitä saa, mutta luulen, että jos yhtään on ihmisvaatteita rukalta kattellut niin ehkä sen kuuluukin olla sellainen. Se pysyy paikallaan eikä häiritte koiran liikettä yhtään. 





Samalla musti ja mirri reissulla kotiutettiin myös peruspomppa, kun halvalla sai :D Söpö väri viimevuoden mallistoa ja ainut Freyan kokokin jäljellä. Vaikka pakkasiin on vielä aikaa, on pomppakin ollut pari kertaa testissä ihan tuon jäätävän viiman vuoksi mikä ulkona nytkin käy. Pidemmille lenkeille se on varmaan liian kuuma vielä, mutta aamusin just heränneenä ei koira oo kyllä pistänyt yhtään pahakseen pienestä lisälämmöstä. Pomppa on tuulen ja vedenpitävä ja siinä on lämmin karvavuori. Istuvuus on myös bueno - se suojaa hyvin niskaa korkean kauluksen takia ja peittää takaa myös hyvin lihakset. Ainut miinus on puuttuvat jalkalenkit minkä takia se välillä valahtaa kovemmassa menossa, mutta ne ajattelin itte ommella kiinni kun ei ole iso työ. Takki pääsee myös käyttöön myös treeneissä botin päälle vielä parempaa suojaa antamaan. 

Ei mekään tietysti joka ulkoilulle näin loppuvuodestakaan heitetä kampetta niskaan ja kun pakkaset tulee niin varmasti mennään ulos lumeen riehumaan ilman loimia, itse pakkasta pahempi kun on se tuuli. Metsään mennessäkään ei sateen takia olla puettu vaan sitten ollaan kastuttu ja kuivailtu kotiin tullessa - mihin on muuten ihan paras keksintö mikrokuitupyyhe.




Lue lisää...