tiistai 14. marraskuuta 2017

juoksuinen pikkumusta ja treenipäivittelyä

Freyasta on tullut aikuinen, mokoma alotti juoksunsa pari viikkoa sitten. Käytös ei tosin oo yhtään sen aikuisempi. Oon aika varma, että se teki juoksuja jo hyvän tovin mutta nyt viralliset juoksut on tuonu kyllä uusia piirteitä pikkukoiraan. Ääntely ja ihmeellinen pöhiseminen normaaleille asioille. Pissahätä sillä on vähän useammin ja ekan viikon aikana tuntui olevan vähän apea. Hajut kiinnostaa hirveästi lenkillä ja kaikkialla, mutta muuten suhteellisen normaali muilta osin. Treenit sujuu ja se on ihan hyvin pystynyt keskittymään tehdessä, mikä on kiva. Normaalia hellyydenkipeämpi se myös on (jos mahdollista) ja kaivautuu kainaloon tai mihkä tahansa missä on vaan niin liki kuin pääsee. 
Juoksuhousut hankin ihan viimetipassa ja niiden käyttöä ei juurikaan opeteltu, mutta eipä tuota näytä häiritsevän sitten yhtään. Kotona ei juuri pidetä kun niin hyvin putsaa itsensä, mutta hallilla on pakko ja on kyllä superkiva, että ne ei häiritse meidän tekemistä yhtään. Jännä nähdä millaiseksi luonne taas muuttuu kun juoksut on ohi ja niiden tuomat oirehtimiset. Jotenkin nuo koirien hormonaaliset toiminnot on aina yhtä jännittävä asia, kun niitä ei oikein voi etukäteen tietää mitä tuleman pitää ja niinku joka lajilla, jokaisella ne vaikuttaa niin eritavalla. Etenkin kun ite on aiemmin tottunut uroksiin ja niiden pääkoppaan.

Hetken aikaa oli niiin ihana lumi, pikkupakkanen ja aurinko. 


Treenejä ei olla taas hetkeen tänne purettu. Tokoilu on tällähetkellä niin kivaa ja tuntuu, että pikkuhiljaa päästään junnanneissakin asioissa eteenpäin. Varmasti päästäisiin nopeampaakin jos pääsisi hallille useammin, viimeaikoina on täytynyt tyytyä keittiötokoiluun ja ulkona puuhasteluun jos on vielä suht. valosen aikaan kentälle päässy, kun työvuorot ei oikein anna periksi aamuhallille ja loppupäivisin se onkin yleensä ollut varattuna. keittiötokossa on vaan huono kun mitään vauhtiliikkeitä tai kunnon pätkää seuruuta ei mahdu tekemään meidän pikkukodissa. Onneksi tässä kodin lähellä on ihan tosi kiva pikkuinen jalkapallokenttä missä ei ikinä kukaan näytä käyvän niin ollaan otettu se meidän vakipaikaksi. Mutta seuruusta puheenollen, sekin etenee! Eihän se treenin määrä, vaan laatu. jes. Niin mahtava jotenkin tehdä sitä, kun Freyalla on vaan luonnostaan niin magee tyyli ja fiilis. Sen lisäksi ollaan päästy hyvään pisteeseen, että apukättä ei tarvita edes tukena ja pystyn pitämään sitä liikkeessä rentona sivulla. Lähtö, seuruun paikka ja kontakti on enimmäkseen kriteerin mukasta. Ajoittain se tekee pienen pompun lähdössä ja joskus saattaa edistää, mutta ne on pikkuvikoja mitkä johtuu lähinnä vireestä ja kun se ollaan saatu oikeeseen pisteeseen niin homma sujuu. Käännöksiä ja peruutuksia ollaan alettu pikkuhiljaa ottamaan mukaan. Tällähetkellä erityisesti istu-maahan-seiso vaihdot on treenin alla sillä niissä ei mun kriteeri vielä täyty. Maahanmeno alkaa olemaan jo hyvä, mutta vielä täytyy hioo muita siihen mukaan yhtä hyväksi. Jonkinlainen takajalka targetti täytyy ottaa treeniin mukaan, paikka yleensä pysyy hyvin mutta haluisin vielä vahvemmin korostaa sitä takajalkojen paikallaoloa. 
On tuon pikkumustan kanssa vaan niin siisti puuhata. Ollaan hömpötelty temppujen kanssa ja harjoteltu jalkojen liikkeitä puolipalloilla ja laatikolla (koska en omista jakkaraa) takaosan käännöstä. Luulen, että Freyan lempiliike tällähetkellä on kurre. 

Hakutreenit on tosiaan jäänyt talvitauolle. Tekee varmasti ihan hyvää, paljon kerittiin yhden kauden aikana ja kyllä siihen hurahti varmasti kumpikin. Todella paljon siinä on vielä opittavaa ja uutta asiaa. Enskautena olis mahtava saada lisäkoulutusta senkin saralle vielä enemmän. 






Lue lisää...

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Täytyykö koiraa pukea?

Asia mikä herättää mielipiteitä ja eläimen pukeminen mielletään joskus varsinkin ei-koiraihmispiireissä siihen, että koira pitää vaan jotain röyhelömekkoa, koirille suunniteltua lippistä ja mitä ikinä keksiikään - ihmisen omaksi huviksi. Jos nyt kumminkin mietitään vaan terveyden ja etenkin ennaltaehkäisyn kannalta pukemista mikä on varsinkin harrastuspiireissä hyvinkin yleistä. Hevosihmisetkin tietää hyvin, miten pienikin tuuli -  hyytävästä viimasta puhumattakaan voi pahimmillaan ottaa lihaksiin myös eläimillä. Treenikäytössä olevan hevosen lihakset on asia mitä vaan täytyy suojata ennaltaehkäistäkseen mm. loukkaantumisriskiä ja jumeja, se parantaa treenisuoritusta ja nopeuttaa palautumista. Noh, sama se on koirilla. 

Paljon riippuu rodusta ja joitakin karvattomia versioita tietysti täytyy pukea lähes vuodenpäivät. Toiset taas on luotu niin arktiseen olosuhteeseen, että ne vaan nauttivat mitä kylmempi on. Jokainen varmasti tuntee oman koiransa niin hyvin, oli pohjavillainen tai ei, että paleleeko se miten helposti. Pohjavillahan kun ei takaa, että koira sietää mitä tahansa kylmyysastetta. Mun mielipide kyllä on, että surullisenkin usein ihmiset ei edes tajua ajatella sitä, että koira voisi olla jumissa jostain - ihan samalla tavalla mitä ihmiset. Varsinkaan jos ei harrasta eikä sitä kautta oo täytynyt opiskella aiheesta. Yllättävän moni "tavallinen kotikoira" kärsii lihasjumeista ja jäykkyydestä eikä niitä sen kummemmin ikinä pueta oli sää mikä hyvänsä. Perusterveen ja etenkin nuoren koiran kroppa onneksi osaa korjata itteensä suhteellisen hyvin, mutta ei se pahitteeksi olis miettiä siltä tuulelta suojaamista teki koiran kanssa mitä hyvänsä tai rankan metsälenkin jälkeen jäähdyttelyä loimi päällä etenkin jos aikoo oleilla ulkona viileässä sen jälkeenkin. Tietenkään se koiran pukeminenkaan ei aina autuaaksi tee varsinkin jos kropassa on jo sitä jäykkyyttä olemassa ei se sitä tietenkään korjaa, mutta haittaakaan siitä ei tietystikkään oo.

Harrastaessa on ehdottoman tärkeää, että omalla toiminnalla minimoidaan koiran loukkaantumisriskit ja koiran kroppa huolletaan niin, että mitään vakavaa ei edes kerkeä syntymään. Lihasjumien tärkein ennaltaehkäisy on alku- ja loppuveryttely ennen treenirupeamaa ja nyt kun talvi tekee tuloaan, ulkona käyvä viima on ihan mahdoton - alkaa olla treenien jälkeinen pukeminen ajankohtasta. Monesti koirat joutuu oottamaan vuoroaan viileässä autossa josta se lähes suorilteen napataan kentälle, monissakaan halleissa ei ole talvisin lämmitystä jolloin odottaessa lihakset voi hyvinkin äkkiä viiletä ja aina ei ole aikaa käydä verkkalenkillä ennen jokaista omaa vuoroa. Treenatessa ei ole niinkään kyse koiran palelusta vaan juurikin niiden lihasten lämpösenä pysymisestä.

Miten meillä pukeudutaan? Oon halunnu Freyalle oikeestaan joka tarkotukseen yhden manttelin, meillä on treeneissä mukana aina BOTin verkkoloimi joka heitetään niskaan aina loppujäähkien ajaksi ja yleensä siihen saakka kun ollaan kotona, sisällä kotioloissa ei pidetä mitään. Back on track loimethan perustuu lämpöä heijastavaan welltex kankaaseen mikä vähentää lihasjännitystä ja edistää verenkiertoa. Ennen treenejä mennää hieman pidempi lenkki alkuun. Nyt kun alkaa pakkasetkin tulla heitetään BOT päälle jo varmasti ennen alkulenkkejä. Paljon oon kuullu ko tuotteista hyvää niin ihmis- kuin hevospuoleltakin. Erään spondyloosikoirankin käytöksestä on saanut huomata miten se loimi oikeasti vaikuttaa kipuilevaan selkään.

Toinen hankinta meillä oli sadetakki ihan jo senkin takia, että se suojaa tuulelta ja pitää sadetta - mitä täällä tuntuu nykyään olevan yhä enemmän. Mekin käydään ulkona useasti päivässä pidemmillä ja lyhyemmillä pissalenkeillä, se litimärkä koiranturkki alkoi jo hieman tympimään. Mukavampi myös koiralle, kun ei ihan aina kastu. 
Sadeloimena meillä on mustista ja mirristä hankittu Rukan stream sadetakki. Oon tykänny kyllä hurjasti! Söpöyden lisäks se on laadultaan tosi hyvä ja mahan kiinnitys teipeillä on ainakin tähän mennessä kestänyt hyvin ja tuntuu jämäkältä. Kokeiltiin kahta eri kokoa ja vaikka pienempi niistä meni kiinni ja istu kyllä päälle, tuo isompi koko mikä otettiinkin on paljon parempi vaikka onkin reilumpi ja mahakiinnityskin on kireimmällä mitä saa, mutta luulen, että jos yhtään on ihmisvaatteita rukalta kattellut niin ehkä sen kuuluukin olla sellainen. Se pysyy paikallaan eikä häiritte koiran liikettä yhtään. 





Samalla musti ja mirri reissulla kotiutettiin myös peruspomppa, kun halvalla sai :D Söpö väri viimevuoden mallistoa ja ainut Freyan kokokin jäljellä. Vaikka pakkasiin on vielä aikaa, on pomppakin ollut pari kertaa testissä ihan tuon jäätävän viiman vuoksi mikä ulkona nytkin käy. Pidemmille lenkeille se on varmaan liian kuuma vielä, mutta aamusin just heränneenä ei koira oo kyllä pistänyt yhtään pahakseen pienestä lisälämmöstä. Pomppa on tuulen ja vedenpitävä ja siinä on lämmin karvavuori. Istuvuus on myös bueno - se suojaa hyvin niskaa korkean kauluksen takia ja peittää takaa myös hyvin lihakset. Ainut miinus on puuttuvat jalkalenkit minkä takia se välillä valahtaa kovemmassa menossa, mutta ne ajattelin itte ommella kiinni kun ei ole iso työ. Takki pääsee myös käyttöön myös treeneissä botin päälle vielä parempaa suojaa antamaan. 

Ei mekään tietysti joka ulkoilulle näin loppuvuodestakaan heitetä kampetta niskaan ja kun pakkaset tulee niin varmasti mennään ulos lumeen riehumaan ilman loimia, itse pakkasta pahempi kun on se tuuli. Metsään mennessäkään ei sateen takia olla puettu vaan sitten ollaan kastuttu ja kuivailtu kotiin tullessa - mihin on muuten ihan paras keksintö mikrokuitupyyhe.




Lue lisää...

maanantai 9. lokakuuta 2017

Aussieyhdistyksen pk-leiri

Noin viikko sitten perjantaina startattiin Venlan ja koirien kanssa auto kohti Maaninkaa ja ekaa yhdistyksen leiriä. Jännitti jo valmiiksi ketä kaikkia sinne on tulossa ja miten treenit sujuu vieraiden kanssa. Saavuttiin leiripaikalle, haukkumajalle, noin yhdentoista aikaan illalla. Pieni operaatio oli purkaa kamat pieneen mökkiin kolmen koiran kanssa jotka olis mieluiten vaan riehunut keskenään. Mutta hyvin mahtui kolme häkkiä ja viikon tavarat (sitä kun ei osaa pakata yhtään vähempää ikinä koskaan). Majoituttiin Haukkumajan vanhemmassa mökissä mikä oli siisti, sähköt toimi ja onneksi sai patteriakin hieman lämpösemmälle sillä kylmä oli jo siihen aikaan yöstä tyhjillään olleessa mökissä. 



Virallisesti leiri alkoi lauantaina klo 8:00 aamupalan merkeissä. Freya herätti ekan kerran joskus 6 aikaan kun olin kuulevinani jotain askartelun ääniä, mutta mistään se ei ainakaan jäänyt kiinni. Aamupala oli maittava ja päästiin vihdoin moikkaamaan muita osallistujia, osa oli tuttuja nimen ja naaman perusteella somesta mutta ketään en ollut sen paremmin tavannut. Tunnelma ja vastaanotto oli tosi mukava. Leirin aiheena oli haku ja jälki joista sitten mieltymyksen mukaan jaettiin kaksi porukkaa treeneihin. Me varattiin molemmat päivät hakuun mitä ollaan keväästä saakka treenailtu lähinnä vaan omalla porukalla säännöllisen epäsäännöllisesti. Joten oli hyvää vaihtelua saada uusia opettajia ja näkökulmia, sekä tietysti vieraita maalimiehiä. Aamupalan syötyä ruvettiin omissa ryhmissä kertomaan vähän taustoja treeneistä ja suunnittelemaan päivän tekemisiä. Meillä lähinnä suunnitelmana oli ensin katsoa miltä näyttää ihan perusjutuilla, kun kouluttajalle koira oli vieras eikä tietysti vielä osannut sanoa juuta tai jaata mitä olis hyvä lähteä tekemään.

Mua hieman yllätti Freyan mörköily vieraille maalimiehille mikä tuli ilmi heti ekalla pistolla, se kyllä meni luokse mutta pöhähti ilmeisesti vähän alkuun. Toki ikä vaikuttaa kun se arjessakin on mörköillyt viimeaikoina. Multa toki huono veto antaa palkaksi ruokaa kun näin jälkeenpäin ajattelee, niin leluhan se olisi pitänyt olla heti, mihin sitten kyllä vaihdettiinkin - heti oli ihan eri meininki ja turha mörköily jäi pois. Päivän eka treeni meni tosiaan siinä, että tehtiin vaan vieraat maalimiehet kivoiksi ja ne sai leikittää pientä teinikoiraa. Se leikkii kyllä niin super hyvin kenen kanssa tahansa. Sitä ei vaan yhtään osannut ajatella, kun kotitreeneissä ollaan viimeaikoina oltu ruokapalkalla koska Freyalle jo maalimiehen löytäminen itsessään on ollut niin palkitsevaa ja se on jo niin menossa keskilinjalla, että lelu on ollut turhan kiihdyttävä, kun taas vieraiden kanssa se olis tasapainottanut uutta kokemusta paremmin, täytyy muistaa jatkossa. 


nappailin muista kuvia vikoilta treeneiltä, tässä Timo ja Remu (Snowtime's Roadrunner). 


Ekan treenikierroksen jälkeen lähdettiin syömään, jonka jälkeen jatkettiin toinen kierros. Tälläkertaa tehtiin pidempiä pistoja palkkana lelu, maalimiehet leikitti koiran keskilinjalle. Mun täytyy itse luottaa keskilinjalla koiraan paremmin ja ottaa hallintaa enemmän mukaan. Joskus sitä vaan ottaa liikaa varmanpäälle ja tekee koiralle liian helpoksi. Tehtiin muistikuvilla ja haamua apuna käyttäen. Irtosi joka pistolle hyvin vaikka osa piiloista oli täysin näkymättömissä mäkisen maaston takia, mutta siinä nyt ei oo ikinä ollutkaan ongelmaa, hyvin itsenäisesti Freya pystyy työskennellä eikä luovuta jos ei heti löydä.
Perjantaina lounaan ja kahvittelun jälkeen käytin ulkokentän hyväksi ja mentiin vähän tokoilemaan. Vitsi kun oliskin omassa pihassa kenttä missä olis tilaa treenata, jos joskus ikinä oon hankkimassa ok-taloa, niin tärkein listalla on ainakin iso piha mihkä saa treenikentän, kuinka luksusta se oliskaan :D. Tehtiin seuruuta, leikittiin ja luoksaria pariin kertaan. Illalla päästiin vielä saunaan mikä oli kyllä tarpeellinen kaiken sen metsässä rämpimisen jälkeen.

Sunnuntaina herätys oli samaan aikaan ja aamupalan jälkeen suunnattiin hakumetsään. Tallailtiin sama alue mikä oltiin jo eilen merkitty, me oltiin vuorossa ekana. Suunnitelmana oli treenata kulmaa, eli lähettää koira keskilinjalta kohti etukulmaa mistä se sai haamuavun, avun jälkeen maalimies kuitenkin eteni takalinjalla eteenpäin jotakin kymmeniä metrejä, en enää tarkemmin muista kuinka paljon. Koiran täytyi saada haju ja edetä mahdollisimman hyvin sen mukaan. Meidän hakualue oli pituudeltaan 200 m ja syvyys oli 50 m. Omissa treeneissä me ollaan monesti tehty ylipitkää enimmäkseen syvyys on ollu 70 metrissä. Pistot oli ihan super. Se lähti suoran piston oikeaan kohtaan, piston päässä hetken tuumaili mutta sai hajun ja lähti etenemään takalinjaa suoraan maalille. Niin taitava, edelleen kun sitä ite vaan pysyis opeissa yhtä hyvin mukana.

Kokonaisuutena mä tykkäsin hurjasti, on huippua kun on ihmisiä jotka jaksaa järjestää tämmösiä ja niin kiva tutustua aussieihmisiin. Rakkaus rotuun se kumminkin yhdistää omalla tavallaan vielä tiiviimmin. Innolla jo odotetaan seuraavaa kertaa!




Lajina haku, mitä se on? lue lisää täältä
Lue lisää...

perjantai 22. syyskuuta 2017

Aamutokoilua

Oon ihan koukuttunu käymään hallilla aikasin aamulla, tuntuu, että päivä alkaa niin paljon energisemmin kun pääsee treenaamaan. Kasin aikaan hallilla ei oo ikinä ketään muita ja saakin treenata ihan omassa rauhassa. Tänään ajattelin taas videoida pätkiä ja teki mieli tulla kirjottelemaan ne ylös kun vapaapäivänä on hyvin aikaa. Oon huomannut, että se auttaa huomattavasti sillon kun ei ole ketään ulkopuolista sanomassa virheistä ja ihan senkin takia, että niistä sen kehityksen parhaiten näkee. 

Ollaan viimeaikoina treenattu valkassa merkin kiertoa, vauhtinoutoa ja häiriöitä nimenomaan leluilla ja tänään treenattiin myös niitä. Vauhtinoudossa ei sen kummempia, pikkuhiljaa eteenpäin ja nyt ollaan keskitytty hallintaan. Freya kun niin mielellään lähtis kaiken heitettävän ja lentävän perään ihan sillä sekunnilla, joten kun pentu käy kierroksilla niin saa hieman keskustella odottamisesta ja joskus se alkuun turhautuu kun ei heti saakkaan lähteä vaan täytyy ensin tehdä muuta. Mutta tänään sujui mainiosti, malttoi odottaa ja ottaa kontaktin ennen vihjesanaa. En hetsaa ennen heittoa, vauhtia piisaa ilmankin ja saan hallintaa paremmaksi ilman sitä. Oon Freyalle pikkupennusta asti heitellyt leluja ja se on aina rakastanut noutaa ja tuoda asioita takasin. Joten siinä ei ongelmaa. Se ottaa kapulan hyvin suuhun, ei pureskele, pyörittele tai leiki muutenkaan ylimääräistä. Vaihtaa leluun "tsek" vihjesanalla kun pyydän. Joskus ennakoi mutta suurimmaks osaks malttaa odottaa vihjettä.




Merkin kierto on jo hyvällä mallilla. Tosin oon itse möhlinyt siinä, että oon pyytänyt ensin sivulle ja siitä lähettänyt merkille. sujuu toki silti hyvin ja lähtee superhyvin ilman hetsaustakin, Freya niin rakastaa vauhtiliikkeitä eikä sitä kyllä voi hitaudesta moittia. Mutta heti kun matka merkille piteni, koira pari ekaa kertaa pysähty puolessavälissä ja jäi tuijottamaan mua. Oon liikaa pyytänyt sitä kontaktiin ennen suoritusta ja se pitäis nyt sitten korjata :D noh, virheistä oppii. Tehtiinkin nyt ihan lähetystä kentän koko matkalta ja osasin kiinnittää alkuun huomiota joten itse merkin kierto oli super. Vaikkakin tehtiin lopputunnista ja pentu jo kerkes vähän väsähtämään. Oon perusasennossa tehnyt leluhäiriötä niin, että vasemmalla heiluttelen lelua ja koiran täytyy luopua, sama idea mitä namikädelläkin mistä se jo luopuu hyvin. Olis varmasti helpottanu elämää kummasti, jos olis jo pikkupentu ajoista asti tehny kaikenlaista häiriö/luopumis treeniä leluilla eikä vaan leikkinyt.. täytyy muistaa sitten seuraavan kanssa jos se yhtään on samaa laatua :D Eri variaatioita myös myös käskyn alla ollessa, oon heitellyt leluja ja nameja lähelle tai kauemmas. Vapauttanut välillä "palkka" vihjesanalla kun on malttanut odottaa ja ottaa kontaktin, välillä taas antanut namin palkaksi. 

Oon nyt jostain syystä kunnostaunu mokailemaan jo alkuun laitetuissa liikkeissä huolella. Sitä ei vaan taas aina tajua mitä tekee, täytyy nyt ottaa niskasta kiinni ja oikeesti keskittyä omaan olemiseen enemmän kuin koiran suoritukseen, en tajua mikä siinäkin on niin vaikeaa. Aina sanotaan, että ekan koiran kanssa tehdään kantapään kautta, niin nyt ainakin tuntuu hyvin pitkälti siltä, vaikka toki koira toimii kaikesta huolimatta hienosti. Seuruussa ollaan hitusen edistytty mutta toisaalta ei, ihan sen takia kun en oo älynnyt pitää namikättä jatkuvasti samassa asennossa oli se käsi sitten yläällä tai koira imutuksessa kiinni, vaan niin, että koira ei ole kunnolla aina saanut nakkia hamuttua ja sitä kautta irronnut liikkeestä kesken kaiken, no vähemmästäkin. Korjailtiin ja johan alkoi taas toimia. Toinen missä oon ollut Ellin sanoin puoli vuotta myöhässä on käsitargetin palkkasana ja niinkin helpon asian kanssa oon tuskaillu jo tovin kun ei vaan saada kestoa lisättyä. Mutta ilmankos, kun itse oon antanut sen palkkavihjeen liian myöhään siinä vaiheessa kun koira on kerennyt irrottaa nenän kädestä, kun palkkasana täytyisi antaa sillä sekunnilla kun toiminta tapahtuu. Nyt täytyy vaan korjailla. Kuinka helppoa se oliskaan jos ite oppis läheskään yhtä nopeesti kun koira. Mutta treenaaminen on kivaa ja vaikka välillä möhlitään niin typerissä asioissa että ei tiedä itkeäkkö vai nauraa, niin hurjasti sitä vaan edistyy ihan huomaamatta ja täytyy sanoa, että ylpee sitä kyllä on mihin ollaan jo nyt päästy kun ajattelen, että koira on kumminkin ihan eka pentu ja tokokoira koskaan.
Loppuun mentiin vielä hyvänmielen putkeen juoksua targetin avulla joka oli palkkana putken päässä kun itse lähetin matkaan. Tavoitteena tottakai on osallistua putkiralliin joskus. Luulen, että se ois ihan meidän laji :D 
Lue lisää...

torstai 14. syyskuuta 2017

Mihin minun pieni pentu on kadonnu?

Tuitui - fiilis tulee kun kattoo vanhoja kuvia tai videoita. Eikä edes niiin vanhoja. Vielä kuukaus sitten tuntu, että Freya on pieni. Nyt tuntuu, että se on kasvanu ihan hirveesti, onhan se jo 8 kuukautta. Sekin tosin varmistui Vilppu-veljen blogista, koska mähän en oikeesti enää pysy perässä minkä ikäsiä nuo on, tuntuu että kuukausi menee viikossa ja just ne oli sen 5 kuukautta. Varsinkaan, kun matikka ei mikään vahvin aine ole niin yritä siinä nyt laskea sitten, onneks tasaluvut on helppoja. Ei kauaa niin se on jo 1 vuosi. Hurjaa. 



Ikää kahdeksan kuukautta ja meidän yhteiseloa takana noin puoli vuotta. Treeneissä ollaan saatu viimeaikoina varsin hyvä draivi päälle. Onhan sitä jo kuukausia opeteltu, mutta luulen, että ollaan molemmat saatu lisää jonkin asteen itseluottamusta ja varmuutta. Sitäkautta treenit - niin toko kuin ihan arkiset hömppäilytkin on saanu lisäpotkua. Ollaan opeteltu temppuja. Kieri ja tassujen antaminen viimeisimmät. Freya rakastaa ihan hulluna opetella kaikkea hömppää koska se tuo molemmille hyvän mielen ja niiden opettelussa ei ole minkäänlaista painetta tai tavotetta. Uskon, että se on ollu hyvää vaihtelua tokoilulle ja sitäkautta ehkä ollaan saatu lisää hyvää mieltä tokokentille. Ei sillä, että siellä olis huonoa ollut, mutta ainahan sitä voi parantaa ja kun on kyse niinsanotusta totisesta ja tavoitteellisesta treenaamisesta niin hyvä fiilis jos joku on tärkeetä. Toki sitäkin on ollut, että treenaamaan on niin kiva mennä että pitää sitten mennä satalasissa ja korvat jää kyllä välillä johkin hallin perälle. Etenkin lelujen kanssa ollaan kyllä saatu viimeaikoina treenata. Nimenomaan sitä, että ne lelut ei ole henki ja elämä. Se on oikeasti tietyissä tilanteissa vaikeeta kun on koira joka tekis mitä vaan lelun eteen. (Varmaan heittäisi mut karhun kitaan mielummin kuin oman lelunsa... toivottavasti ei tarvitse ikinä testata:D) Kun taas kiihdyttävissä tilanteissa namipalkka ei kiinnosta, oli se sitten nakkia tai vaikka joulukinkkua. Se ei vaan kiinnosta. Niissä tilanteissa jos käytän lelua maanpinnalle palauttamiseen niin sehän ei ainakaan kierroksia laske. Mutta on se varmaan hyvä, että on edes yksi asia jolla saa varmasti huomion.

7,5 kk
Arki rullaa hyvin, matto vaan on saanut kokea Freyan hampaiden voiman ja sitä on alettu purkamaan, mutta olkoon, purkakoon nyt mielummin sitä kuin vaikka seiniä. Se on muuten niin kiltti yksin ollessaan, ei hauku, ei ulise eikä käyttäydy muutenkaan naapureita häiritsevästi vaikka naapurissa käy ajoittain jonkin asteen serenadi. Täytyy olla kiitollinen että ei ole mikään eroahdistunut koira. Toisten koirien ohitukset on sujunu suhteellisen tasaseen ja enää en oo laittanu merkille mitenkään erityisiä hepuleita. Enemmänkin ne toiset koirat on olleet niitä ketkä hepuloi, toki tuo haukkuu joskus jos sille haukutaan, mutta harvoin. (paitsi sillon kun nähdään Aija ja iki-ihanat koirakamut, ihan mahdotonta) Oon hyvin onnellinen, että käytös ei tosissaan ole sellasta kenenkään muun nähdessä. Huomaa kyllä miten hyvin se muistaa tietyt ihmiset ja miten vahvasti se reagoi kun vertaa taas muihin ns. tavallisiin tuttuihin. Tutut tietääkin miten tuo yltiö-ihmis-sosiaalinen käyttäytyy, nii voitte vaan kuvitella sen vähintään triplaten pahempana. Normaalia suuremman hepulin aiheuttaa myös mun äiti.

Freyasta on kuoritunut todella huumorintajunen ja hassu koira, jos se on enää enempää mahdollista. Aija kävi ennen OnniDogia hieromassa pentua ja totesi kans, että miten kahdesta suhteellisen tosikosta koirasta pystyy tulla aikaseksi tuollainen. :D En kyllä tiedä, musta on hauskaa kun saan nauraa joka hetki jollekkin sen oudolle tavalle tai asialle mitä se tekee. Niin valloittava. Rakastan sitä miten Freya tykkää läheisyydestä ja hakeutuu aina syliin tai kylkeen kiinni. Tietynlaista narttumaisuutta on myös havaittavissa. Pieni mutta pippurinen kuvaa oikein mainiosti. Mun pieni ja paras tulisielu <3





Lue lisää...

tiistai 12. syyskuuta 2017

Pentutokoilua

Onnidogin jälkeen ei toki jääty kotiin lepäämään vaikka olo olis ehkä mielummin antanut sille periksi, maanantaina käytiin päiväsellä ensin Aijan ja koirien kanssa mukava puolentoista tunnin lenkki metsässä ja myöhemmin oli luvassa taas tokoilua tutulla porukalla Haukkuvaarassa. Odotin innolla sillä motivaatio on taas hurja tokoiluun ja leiriltä sai kyllä uutta lisäpotkua treeneihin. Aiheena meillä oli käytännössä merkin kierto, odottaminen, käännökset ja luoksetulo.

Luoksetulossa on hyvä olla erinlaiset variaatiot, arjessa käytettävät joista yksi on sellainen "tule tännepäin jos viitsit" ei ole niin justiinsa ja jos koira käskyn pari kertaa ohittaa se on ok. Huomasin, että meillä ei oikeastaan ole virallisesti sille mitään käskyä, yleensä ehkä käytetty jotain tuuppa nyt. Sitten käsky mikä yleensä on esimerkiksi nimellä huutaminen, joka tarkoittaa, että luokse on tultava kun pyydetään ja sitä käskyä ei ohiteta. Sitten on kolmas joka on super käsky, käytetään harvoin ja sillon kun se sanotaan on luoksetulon oltava räjähtävän hyvä. Tänne tai tule esimerkiksi. Täytyy ottaa asia nyt tarkkailuun ja miettiä uusia vihjesanoja.
Teoriassa puhuttiin myös hieman palkan lajittelusta "ihan ookoosta superpalkkaan". Jos koiraa palkkaa aina saman arvoisella palkalla se kyllä osaa pistää käskylle oletusarvon ja jos se on joka kerta sama, siihen kyllästyy ja se ei aina välitä totella vihjettä tietäen. "Jos minä en nyt tälläkertaa tottele, tulee aina uusi yritys ja saan siitä sen palkan." Täytyy tietää palkkauksien arvot, ne voi lajitella numeroin 1-10 milloin 1 on se "huonoin" ja 10 on super, mikä on koiran mielestä ihan parasta. Pitää tarkkailla milloin on hyvä käyttää mitäkin ja vaihdella palkkaustapaa, yllätyksellisyys ja vaihtelu pitää koiran mielenkiinnon yllä. 

Ensimmäisenä oli luoksetulo jota tehtiin yksitellen, kentästä oltiin tehty yksi sivu pidemmäksi kuin normaalisti. Tehtiin kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla oli super. Odotti tyynesti ja kuulemma koutsikin ensin epäili lähteekö se ollenkaan, niin tyynenä odotti, mutta tokihan se lähti. Freyan on helppo ottaa nopeasti spurtti ja sen vauhti kiihtyy kyllä äkkiä nollasta sataan. pysähtyi luokse ja sai lelun palkaksi. Toisten suorittaessa luoksetuloa muut harjoitti odota käskyä, tehtiin istuen ja maaten. Pari kertaa karkasi mutta muuten säilyi hienosti kontakti vaikka vieressä juostiin.
Merkin kiertoa ollaan treenailtu jonkin verran ja Freya hahmottaa merkin hyvin ja tajuaa kiertää sen kauempaakin, käsiapua oon silti vielä käyttänyt mistä sainkin noottia, vaikein asia kyllä mulle on kaikessa se oman kropan hallinta ja niiden apujen nopea häivyttäminen pois, joskus kun sitä jää jumiin ihan huomaamattakin.. :D Freyan vauhti on kuulemma hyvä ja se vielä kasvaa kun koira saa lisää lihasta ja sen kropanhallinta paranee. Kokeiltiin nyt ilman käsiapua ja sekin toimi, täytyy nyt tosissaan muistaa seistä kuin tatti paikallaan.
Vasempaan käännöksiä tehtiin samalla harjotuksella mitä ennenkin, seistään paikallaan koiran seistessä sivulla ja koira ohjataan pienellä ja nopealla liikkeellä taakse seisomaan niin, että se on sivuttain jalkojen takana. Saatiin nopeammaksi ja vihdoin molemmat tajuttiin jutun juju, seuraavaksi käsiavun häivytystä niin, että nostetaan pikkuhiljaa ylemmän ja ylemmäs että lopulta koira reagoi vaan liikkeeseen ja otetaan siihen oma liike mukaan.



Mitä sitä ollaan sitten opittu, etenkin näiden muutamien päivien treenien ja luentojen ansiosta oon kokenu jonkinlaisen valaistuksen treenaamisessa ja etenkin oppinut kouluttamaan itseä sen koiran ohella. Palkkaus ja vihjesanat ja koiralle työrauhan antaminen. Täytyisi paremmin luottaa siihen, että Freya kyllä älyää itse eikä olla joka paikassa avittamassa pienelläkään avulla. Täytyy alkaa luovuutta harjoittelemaan enemmän ihan tokoilun ohella myös kotona, asioilla mitkä ei ole millään tavalla tavotteellisia. Variaatioita on monia ja mm. pahvilaatikko on siihen oiva väline. Luulen, että kun me nämä asiat ja päälimmäisenä aletaan harjoittelemaan sitkeyttä mitä etenkin vilkas ja reagoiva koira tarvitsee niin me päästään vielä vaikka mihin. Niinkuin Mika totesi, täytyy tietää milloin onnistuu. Täytyy antaa itsentä tuntee se onnistumisen tunne ja olla siitä ilonen, treenaamisesta ei saa ikinä tulla niin totista, että aina näkee vain viat kaikessa eikä sitä pientäkään osaa mikä sujuu. Ei ole väärin olla ylpeä omasta koirastaan eikä etenkään itsestä.

Lue lisää...