Ihan oon unohtanu kirjottaa meidän FF-pentueen 1 v. juhlista joita vietettiin osalla laajennettua kennelporukkaa syömisen, treenien ja uimisen merkeissä. Vähän siis vielä siitäkin päivästä.
Ensiksi suunnattiin koirauimala Aquabarksiin. Synttäreille pentueesta pääsi osallistumaan 2/4, napattiin siis Venla ja Vilppukin kyytiin, pienet koirat eivät osanneet aavistaakkaan mihin joutuvat. Ollaan käyty uimalassa kerran aiemmin kun pennut oli vielä pikkusia joten yhtään ei osannut odottaa miten paljon uimala jännittäisi vaikka Freyastakin kuoriutu aika vesipeto loppukesää kohden. Freyasta rampilla oli vähän jännää, mutta kun huutelin altaan toisella laidalla se uskaltautu lopulta alas veteen, pari ekaa kierrosta oli vähän ihmettelyä, mutta kyllä siitä huomasi, että se on uinut ja uimatyyli sillä on niin hieno ja rauhallinen kunhan alkushokistaan pääsi yli :D Vaikka se näyttikin lähinnä väkisin uitetulta rotalta niin luulen, että se tykkäsi pitkästä aikaa polskia.
Seuraavaksi suunnattiin parin mutkan kautta Keski-suomen kennelkerhon tiloille mistä oltiin vuokrattu halli pariks tuntia omaan käyttöön. Vähän etukäteen jännitti pystytäänkö me treenaa isolla ja osaksi Freyalle uudella porukalla yhtä kivalla fiiliksellä mitä nyt treenit on menny, jotenkin olis tuntunu kurjalta jos se hyvä flow ei olis ollut mukana matkassa kun pitkästä aikaa päästiin kennel porukalla touhuaa. Kuitenkin Freya tuntu suhteellisen rennolta. väsyneeltä se ei juuri vaikuttanut vaikka oltiin tokoiltu jo aamulla vähän itsenäisesti, vajaan tunnin verran saatiin hyvin tehtyä. Ensiksi otettiin minuutin paikkamakuuta porukalla, ei edes yrittänyt nousta mistä oon ylpeä. Hävettävän vähän tulee paikkista treenattua porukassa, ajottain vilkuili ympärilleen, mutta haki silti kokoajan kontaktia. makuun jälkeen otettiin vielä istuvalteen, mitä ollaan treenattu vielä vähemmän, pitäisi muistaa jatkossa. Siitä se kerran nousi kun vieressä oleva Mauri aiheutti hieman liikaa häiriötä katseellaan Freyan herkkään sieluun. Muuten me tehtiin seuruuta samalla kun muut teki ympärillä omia juttujaan. Niin tyytyväinen Freyan tekemiseen mun kanssa, seuruu alkaa tuntumaan vihdoin super kivalta ja mieltä lämmitti, että se tuntui yhtälailla kivalta kaiken sen häiriön keskellä, mitä yksin hallilla tehdessä. Pari tuntia meni nopeasti syödessä, kuvaillessa ja höpistessä. Kiva tehdä sitä mitä rakastaa niin mahti porukassa, ei sitä varmaan enempää vois koiraihminen toivoa.
Hallin jälkeen vietiin koirat lepäämään kun ihmisporukalla suunnattiin vielä Green Egg ravintolaan syömään. Oli muuten hyvä kokemus sekin.
Mites elämä muuten yksivuotiaan teinikoiran kanssa sitten sujuu? Tämän hetkiset fiilikset on, että ei juuri (ainakaan vielä) kummemmin kuin ennenkään. Se ainut isoin muutos tässä teini-iässä minkä kanssa ollaan saatu etenkin loppuvuodesta ja vielä vielä alkuvuodestakin olla tarkkana, mistä jo oonki kertaalleen kirjottanut, on pöhiseminen mitä ihmeellisimmille asioille, koirille tai ihmisille. Etenkin pimeällä. Jokseenkin huvitti aina kun noin hyväntahtoisesta eläimestä lähtee niinkin totinen murinaörinähaukku. Hetken aikaa hihnalenkkeily oli lievää tuskaa ja itseä turhautti hirveästi, kun edes parin minutin pissatuksesta ei pystynyt kertakaikkiaan nauttimaan, kun sai olla silmät joka ilmansuunnassa ja valmiina siihen jos Freya sattui mörköilemään ties mille. Mutta asiaanhan ne nuokin kuuluu ja sen kanssa täytyy elää, nyt ollaan jo voiton puolella ja nämä mörköilyt on ainakin tältä erää huomattavasti vähentynyt ja kahdenkeskiset hihnalenkkeily on jopa rentouttavaa suurimmaksi osaksi. Se on yhä enemmän kuuliainen ja ohittaa muutkin kanssaliikkuvat yhä nätisti. Varmasti tuon mörköilyn aikainen tehotreeni on auttanu osakseen asiaa. Muiden kanssa Freyan uhmakkuuden huomaa vielä, mun kanssa se tietää säännöt eikä enää juurikaan yritä perseillä satunnaisia kertoja lukuunottamatta, mutta kun hihnan päässä on vieras niin se kyllä käyttää samantien tilaisuuden ja kokeilee rajojaan minkä kerkeää. Jännä nähdä mitä vuosi tuo tullessaan, etenkin seuraavat juoksut ja kaikki se muu hormonimyllerrys nuoressa koirassa, onneksi siitä ei ihan hetkeen ole totista aikuista tulossa. ;)
Muuten arki rullaa normaalisti, me ollaan täysillä nautittu viimepäivien auringosta ja siitä että pian taas kevät koittaa.
Mites elämä muuten yksivuotiaan teinikoiran kanssa sitten sujuu? Tämän hetkiset fiilikset on, että ei juuri (ainakaan vielä) kummemmin kuin ennenkään. Se ainut isoin muutos tässä teini-iässä minkä kanssa ollaan saatu etenkin loppuvuodesta ja vielä vielä alkuvuodestakin olla tarkkana, mistä jo oonki kertaalleen kirjottanut, on pöhiseminen mitä ihmeellisimmille asioille, koirille tai ihmisille. Etenkin pimeällä. Jokseenkin huvitti aina kun noin hyväntahtoisesta eläimestä lähtee niinkin totinen murinaörinähaukku. Hetken aikaa hihnalenkkeily oli lievää tuskaa ja itseä turhautti hirveästi, kun edes parin minutin pissatuksesta ei pystynyt kertakaikkiaan nauttimaan, kun sai olla silmät joka ilmansuunnassa ja valmiina siihen jos Freya sattui mörköilemään ties mille. Mutta asiaanhan ne nuokin kuuluu ja sen kanssa täytyy elää, nyt ollaan jo voiton puolella ja nämä mörköilyt on ainakin tältä erää huomattavasti vähentynyt ja kahdenkeskiset hihnalenkkeily on jopa rentouttavaa suurimmaksi osaksi. Se on yhä enemmän kuuliainen ja ohittaa muutkin kanssaliikkuvat yhä nätisti. Varmasti tuon mörköilyn aikainen tehotreeni on auttanu osakseen asiaa. Muiden kanssa Freyan uhmakkuuden huomaa vielä, mun kanssa se tietää säännöt eikä enää juurikaan yritä perseillä satunnaisia kertoja lukuunottamatta, mutta kun hihnan päässä on vieras niin se kyllä käyttää samantien tilaisuuden ja kokeilee rajojaan minkä kerkeää. Jännä nähdä mitä vuosi tuo tullessaan, etenkin seuraavat juoksut ja kaikki se muu hormonimyllerrys nuoressa koirassa, onneksi siitä ei ihan hetkeen ole totista aikuista tulossa. ;)
Muuten arki rullaa normaalisti, me ollaan täysillä nautittu viimepäivien auringosta ja siitä että pian taas kevät koittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti