sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Uusi perheenjäsen

Voi blogihiljaisuus ja kirjottamisen laiskuus. Mulla on varmaan 5 postausta luonnoksissa mutta sille tielle ovat jääneet, mm. luustokuvista, mutta sanottakoon niistä tähän alkuun sen verran, että priima tyttö on Freya. Kyynäret 0/0, lonkat A/A, LTV 0, VA 0 ja virallisesti spondyloosi näytti puhtaalta. Mikä helpostus se olikaan nähdä mustaa valkoisella.

Itse asiaan mistä mun oli nyt tultava kertomaan tännekkin, instagramissa meitä seuraavat tietääkin jo uudesta perheenjäsenestä. Nyt ollaan kolmisen viikkoa eletty kahden koiran laumalla, se miten helposti ja luonnollisesti kaikki meni on ollu ihan mahtavaa. Ruuti on siis 6 vuotias whippet, kastroitu uros joka on elämänsä aikana juossut hienoja tuloksia ja kasvanu uroslaumassa edellisessä kodissaan, missä ei kuitenkaan pärjännyt kastroimisesta huolimatta joten sen takia se asuu nyt meillä. Ruuti on virallisesti Nyanssin Concorde (koiranetissä) ja mun työkaverin kasvatti mitä kautta se sitten mulle päätyikin. Kun multa kysyttiin haluisinko sen ottaa niin oikeestaan en hetkeekään harkinnut ja se tuntu jotenkin oikealta heti, viikko sen jälkeen hain ruutin. Joskus parhaat päätökset syntyy spontaanisti ja ainoastaan kuuntelemalla sydäntä.

Oli puhe, että ruuti tulee mulle kokeilemaan erinlaisessa laumassa elämistä, narttujen kanssa se on aina pärjännyt ja mun työkaveri tietää Freyan joten varmasti osas kuvitella että ne sopis keskenään. Kun Ruuti tuli meille toin sen suoraan ovesta sisälle, Freya oli portin takana odottamassa mutta ne näki heti toisensa. Freya ei oo hirveän vahtiva koira ja sille esimerkiksi koti tai auto ei oo paikka mitä se puolustais henkensä edestä, tai ainakaan se ei ole vielä tähän päivään mennessä sellaista osoittanut :D joten tässä tapauksessa ei ollut vaikea tutustuttaa niitä suoraan "sen reviirillä". Luulen, että se oli parempikin tehdä se sisällä kotona missä on totuttu olemaan rauhassa. Eniten pelkäsin lähinnä sitä, että Freya ei osaa rauhoittua, tunnetusti se rakastaa toisia koiria ja menee niistä kierroksille. En tiedä, onko se joku whippettien ominaisuus vai Ruutin rauhallisuus, mutta tuo kakara oli kuin mikäkin enkeli jo ekalla tapaamisella. Musta tuntuu, että sitä on kenenkään joka Freyan on nähnyt vaikea kuvitella, mutta niin se vaan oli ja sellaisena se on jatkunut siitä asti. Ensimmäisen yön jälkeen Ruuti oli kuin ihan eri koira ja sen jännitys oli silminnähden hävinnyt ja vaikka Freyaa se ekana iltana vähän vierasti ja piti välimatkaa, niin aamulla ne oli jo kuin olisivat tunteneet pidempäänkin.

Olin varautunut siihen, että yhteisillä lenkeillä saan laittaa jarrua päälle ja sanoa muutaman perkeleen ennenkuin yhdessä käveleminen sujuu nätisti, mutta pöh turhaa oli sekin. Freya käveli Ruutin kanssa heti lähes paremmin mitä yksinään. Musta on niin hassua ollut seurata noita kahta ja miten hyvin ne vaan täydentää toisiaan. Ruuti opettaa nuorempaa ja Freya ottaa siitä mallia, aamuisin ne pesee toistensa kuonot ja vähän leikkii. Tuosta whippetistä lähtee sen innostuessa ihan jäätävän kova ujellus joten joskus on joutunut himmaamaan, vaikka ne niin kivasti leikkiikin keskenään. Hiljaisen aussien jälkeen on ollut tottuminen siihenkin. Freyasta kun ei kotona muuta ääntä lähde kuin pientä marmatusta kun joku tympii. 
Ruuti rakastaa nukkua sängyssä ja se on maailman söpöin halikoira, se rakastaa pussailla ja olla lähellä. Se tulee hienosti luokse kutsusta ja muutamat kerrat kun ollaan menty vapaana niin se on pysytellyt aika lähellä, verraten tuohon teinikoiraan joka kyllä menee mammasta viis. Kerran ollaan keritty käymään hallilla, tekemässä ihan perus juttuja, odottamista ja luoksetuloa sekä aksan alkeita, eli pientä hyppyä ja putkeen menoa. Aluksi ne vähän jännitti mutta kerran kun oli tehnyt niin se olikin niin siistiä että putkeakin olis voinut juosta läpi koko ajan. Oman vuoron odottamista saavat kyllä molemmat harjoitella :D Varmasti tulevaisuudessa tullaan jossain määrin tekemään myös ruutin omia lajeja, maastojuoksua ja viehejuoksua, ihan mielenkiintosta oppia vinttarijutuista itsekkin kun se on maailma mistä ei oo sitten niin mitään hajua, mutta onneksi on porukka siinäkin joka auttaa. 
Ikinä en kuvitellut että mulle tulisi whippet, enkä haaveillut toisesta koirastakaan ainakaan vielä seuraavaan vuoteen, mutta niin siinä joskus käy, että asiat ei mee niinkuin suunnittelee, mutta parempaa kaveria Freyalle en kyllä vois kuvitellakkaan ja meidän perheessä on varmasti aina Ruutin menevä paikka. Ruutin edellisen omistajan kanssa ollaan nyt puhuttu, että meille se jää. Mulla ei ikinä olis sydäntä laittaa sitä enää muualle, niin paljon oon siihen kiintynyt ja ne on Freyan kanssa muodostanu niin tiiviin suhteen jo nyt että olis vääryys ne erottaa.




















Lue lisää...

tiistai 6. maaliskuuta 2018

Samaan aikaan viimevuonna

Sain Venlan blogista idean laittaa myöskin vähän vanhoja kuvia Freyasta noin vuoden takaa ensimmäisistä päivistä ja viikoista, tuleehan siitä tälläviikolla tasan vuosi kun meidän yhteinen elämä alkoi. 9 Maaliskuuta  2017 kotiutui vihdoin se pieni rääpäle mistä olin niiiin monia vuosia haaveillut. Vaikea uskoo että siitä on vasta vuosi. Tuntuu, että Freya olis ollu mulla aina.


Freyan ekat päivät kotona ❤️


Tämä ja alempi kuva C Aija Tanskanen

Parhaita kavereita syntymästä saakka, ihanaa kun sisarukset on saanut saman asuinpaikan vuoksi pysyä tiiviisti kavereina

Freya 14 vk 


Ensikosketus treenileluihin, niin pieni ja tietämätön tulevasta urakasta :D
 

En tiedä, onko mikään tehnyt mua enemmän onnelliseks. Niin paljon hyvää tuo pieni eläin on tuonut pelkällä olemassaolollaan

Lue lisää...

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

tiedostamisesta toimintaan ja tuloksiin.

Meillä oli tovi sitten töissä myyntikoulutus, jossa puhuttiin yleisesti asiakaspalvelusta ja itsestä asiakaspalvelijana, kuulen -> ymmärrän -> sisäistän -> teen. Itse koulutus ei tietenkään oo nyt aiheena, mutta törmäsin instagramissa Dolon haasteeseen; paremmaksi koirankouluttajaksi 31 päivässä (linkki). Rupesin ajattelemaan asioita ja musta on aina mielenkiintosta miettiä vähän syvällisemmin omaa tekemistä, tuo haaste kuulostaa mielenkiintoselta ja varmasti hyödylliseltäkin toteuttaa. Ensimmäisen päivän aiheena oli miettiä omia tottumuksia, koulutusprosessia kokonaisuudessa ja omia vahvuuksia sekä heikkouksia. Tuon myyntikoulutuksen avainsanat sopii tavallaan mainiosti myös koiran kouluttamiseen, omaan toimintaan kouluttajana ja koko prosessiin siinä. 

Koulutusprosessissa varmasti kaikki kuulee ja ymmärtää sen oman tekemisen, mitä pitäis tehdä, miksi ja milloin. Meille opetetaan miksi asiat tehdään niinkuin ne tehdään ja mitä niistä seuraa. Millä toiminnalla me saadaan haluttu käytös ja miten me sitä vahvistetaan. Ymmärretään, että täytyy tehdä näin jotta tietty asia tapahtuu. Se onkin helpoin osa koko prosessissa, ainakin mulle. 
Ymmärtämistä seuraa asian sisäistäminen, sisäistäminenkin on vielä helppoa. Riippuen hieman asiasta, jotkut menee helpommin ja toisia täytyy vääntää hieman rautalangasta. Jotta koiralle pystyy mitään opettamaan täytyy ohjaajan ensin sisäistää asia mitä tullaan opettamaan. Teen; kaikki ne asiat mitä on prosessoitu pään sisällä tuodaan käytäntöön, tekeminen on ainut asia joka vie eteenpäin, se on se asia mikä tuottaa halutun käytöksen. 

Ihmismielelle varmasti se vaikein kohta onkin se itse tekeminen, oli asia mikä tahansa. Mutta kaikissa asioissa kiteytyy jollain tapaa sama pointti mikä on mulle itselle aina haaste, mä sisäistän, että täytyis suunnitella meidän treenit paljon paremmin. Mieluiten joka viikolle omansa ja ne täytyisi jaotella paljon laajemmin. Mutta kuinka ollakkaan se ei aina pääse siihen tekemiseen saakka.



Pohdi koulutusprosessia ja arvioi tottumuksiasi

Mää koen itteni suhteellisen avoimena ja motivoituneena koiran kouluttajana ja ohjaajana. Kaikki on tietysti uutta ja jännää, on palo oppia kokoajan lisää. Oli kyseessä toko tai ihan tavallinen koira-arki. Otan vastaan jokaisen tiedon ja neuvon mitä vaan annetaan, tuon ne käytäntöön ja koetan pyrkiä kohti tavotteita - silti tehden hetkessä, ei saa kuitenkaan liikaa jumittua siihen tiettyyn tavoitteeseen tai päämäärään, kun nekin on asioita mitkä voi muuttua ja varmasti muuttuukin kesken koulutusprosessin. Täytyy elää hetkessä missä on ja tehdä sen tilanteen mukaan mikä on.
Mulle kompastuskivi on se paikallaan junnaaminen - jää liikaa kiinni apuihin. Saatan keskittyä yksittäiseen asiaan niin paljon, että kokonaisuus kärsii ja sitä kautta kehitys hidastuu. Myös mun omassa toiminnassa ja vartalon hallinnassa on petrattavaa, välttämättä en edes aina ajattele mitä teen. Millä kädellä palkkaan tai sanoinko oikeen palkkasanan vai sanoinko sitä edes ollenkaan, niinkuin alusta asti on opetettu ja opittu, miksi en? Vaatii ihan hurjasti töitä ajatella kokonaisuutta ja jokaista pientä palasta mitkä prosessissa merkkaa. Onneksi se on silti ihan opittavissa oleva asia alkaa myös tiedostaa ne minimaaliset asiat jotka kuitenkin vaikuttaa paljon. Onneksi on huippu koutsi ja treenikaverit, kun ulkopuolinen huomaa jotain mitä itse ei tiedosta, sitä kautta rupeaa asiaa sisäistämään ja lopulta tuomaan se omaan tekemiseen jatkossa.  

Omia vahvuuksia ja heikkouksia on ihan hyvä miettiä ääneen, koska ne tiedostamalla on taas astetta helpompi treenikentällä puuttua niihin. Tässä vaiheessa sitä kyllä välillä tuntuu kun on niin kokematon, että niitä heikkouksia on hyvinkin pidempi liuta ja aina ei tietysti omakaan järki juokse yhtä kovaa kuin koira, vaikka kuinka yrittäis. Mutta ehkä sitä on kuitenkin jotain tehny oikein kun koira on kumminkin kaikkeen nähden tuossa pisteessä, että sitä kehtaa tokokoiraksi kutsua. :D




Lue lisää...

lauantai 3. maaliskuuta 2018

Elämää yksivuotiaan kanssa

Ihan oon unohtanu kirjottaa meidän FF-pentueen 1 v. juhlista joita vietettiin osalla laajennettua kennelporukkaa syömisen, treenien ja uimisen merkeissä. Vähän siis vielä siitäkin päivästä.

Ensiksi suunnattiin koirauimala Aquabarksiin. Synttäreille pentueesta pääsi osallistumaan 2/4, napattiin siis Venla ja Vilppukin kyytiin, pienet koirat eivät osanneet aavistaakkaan mihin joutuvat. Ollaan käyty uimalassa kerran aiemmin kun pennut oli vielä pikkusia joten yhtään ei osannut odottaa miten paljon uimala jännittäisi vaikka Freyastakin kuoriutu aika vesipeto loppukesää kohden. Freyasta rampilla oli vähän jännää, mutta kun huutelin altaan toisella laidalla se uskaltautu lopulta alas veteen, pari ekaa kierrosta oli vähän ihmettelyä, mutta kyllä siitä huomasi, että se on uinut ja uimatyyli sillä on niin hieno ja rauhallinen kunhan alkushokistaan pääsi yli :D Vaikka se näyttikin lähinnä väkisin uitetulta rotalta niin luulen, että se tykkäsi pitkästä aikaa polskia.

Seuraavaksi suunnattiin parin mutkan kautta Keski-suomen kennelkerhon tiloille mistä oltiin vuokrattu halli pariks tuntia omaan käyttöön. Vähän etukäteen jännitti pystytäänkö me treenaa isolla ja osaksi  Freyalle uudella porukalla yhtä kivalla fiiliksellä mitä nyt treenit on menny, jotenkin olis tuntunu kurjalta jos se hyvä flow ei olis ollut mukana matkassa kun pitkästä aikaa päästiin kennel porukalla touhuaa. Kuitenkin Freya tuntu suhteellisen rennolta. väsyneeltä se ei juuri vaikuttanut vaikka oltiin tokoiltu jo aamulla vähän itsenäisesti, vajaan tunnin verran saatiin hyvin tehtyä. Ensiksi otettiin minuutin paikkamakuuta porukalla, ei edes yrittänyt nousta mistä oon ylpeä. Hävettävän vähän tulee paikkista treenattua porukassa, ajottain vilkuili ympärilleen, mutta haki silti kokoajan kontaktia. makuun jälkeen otettiin vielä istuvalteen, mitä ollaan treenattu vielä vähemmän, pitäisi muistaa jatkossa. Siitä se kerran nousi kun vieressä oleva Mauri aiheutti hieman liikaa häiriötä katseellaan Freyan herkkään sieluun. Muuten me tehtiin seuruuta samalla kun muut teki ympärillä omia juttujaan. Niin tyytyväinen Freyan tekemiseen mun kanssa, seuruu alkaa tuntumaan vihdoin super kivalta ja mieltä lämmitti, että se tuntui yhtälailla kivalta kaiken sen häiriön keskellä, mitä yksin hallilla tehdessä.  Pari tuntia meni nopeasti syödessä, kuvaillessa ja höpistessä. Kiva tehdä sitä mitä rakastaa niin mahti porukassa, ei sitä varmaan enempää vois koiraihminen toivoa.
Hallin jälkeen vietiin koirat lepäämään kun ihmisporukalla suunnattiin vielä Green Egg ravintolaan syömään. Oli muuten hyvä kokemus sekin. 

Mites elämä muuten yksivuotiaan teinikoiran kanssa sitten sujuu? Tämän hetkiset fiilikset on, että ei juuri (ainakaan vielä) kummemmin kuin ennenkään. Se ainut isoin muutos tässä teini-iässä minkä kanssa ollaan saatu etenkin loppuvuodesta ja vielä vielä alkuvuodestakin olla tarkkana, mistä jo oonki kertaalleen kirjottanut, on pöhiseminen mitä ihmeellisimmille asioille, koirille tai ihmisille. Etenkin pimeällä. Jokseenkin huvitti aina kun noin hyväntahtoisesta eläimestä lähtee niinkin totinen murinaörinähaukku. Hetken aikaa hihnalenkkeily oli lievää tuskaa ja itseä turhautti hirveästi, kun edes parin minutin pissatuksesta ei pystynyt kertakaikkiaan nauttimaan, kun sai olla silmät joka ilmansuunnassa ja valmiina siihen jos Freya sattui mörköilemään ties mille. Mutta asiaanhan ne nuokin kuuluu ja sen kanssa täytyy elää, nyt ollaan jo voiton puolella ja nämä mörköilyt on ainakin tältä erää huomattavasti vähentynyt ja kahdenkeskiset hihnalenkkeily on jopa rentouttavaa suurimmaksi osaksi. Se on yhä enemmän kuuliainen ja ohittaa muutkin kanssaliikkuvat yhä nätisti. Varmasti tuon mörköilyn aikainen tehotreeni on auttanu osakseen asiaa. Muiden kanssa Freyan uhmakkuuden huomaa vielä, mun kanssa se tietää säännöt eikä enää juurikaan yritä perseillä satunnaisia kertoja lukuunottamatta, mutta kun hihnan päässä on vieras niin se kyllä käyttää samantien tilaisuuden ja kokeilee rajojaan minkä kerkeää. Jännä nähdä mitä vuosi tuo tullessaan, etenkin seuraavat juoksut ja kaikki se muu hormonimyllerrys nuoressa koirassa, onneksi siitä ei ihan hetkeen ole totista aikuista tulossa. ;)
Muuten arki rullaa normaalisti, me ollaan täysillä nautittu viimepäivien auringosta ja siitä että pian taas kevät koittaa.






Lue lisää...

torstai 1. helmikuuta 2018

Aamutokoilua; seuruun käännöksiä ja ruutua

Pitkästä aikaa treenipäivittelyä omatoimitokoilusta, lähdettiin aamusta hallille vaikka kieltämättä pimeeseen ja kylmään herääminen ei aina houkuta, varsinkaan kun auto on lumen peitossa jääkylmänä. Mutta onneks mentiin, kivat treenit ja molemmilla oli mielentila tosi hyvä. Viereisellä kentällä oli joku aksaamassa ajoittain hyvinkin äänekkäästi ja oli mukava huomata miten toisten tekeminen ei kiinnostanu teinikoiraa lainkaan vaan se pystyi keskittymään hyvin meidän juttuun.

Suunnitelmana oli seuruussa käännökset, etenkin oikealle. Ollaan nyt pari päivää työstetty sitä ensin jakkaralla ja paikoilteen, oikeestaan ekaa kertaa kunnolla nyt kun ensin saatiin vasemmalle käännökset toimimaan. Vasemman oppimisen jälkeen koin pientä turhautumista vaihteeksi, kun tuntu että koko seuruu levis ja Freyan paikka väljyynty ja takapää toimi vähän liiankin hyvin - ennakoi vasemmalle menoa, hiottiin sitten taas tovi pelkkää suoraan menoa, nyt kun otettiin myös oikea mukaan niin se tuntuu jo suurimmaks osaks tosi kivalta. Tykkään niin paljon Freyan ilmeestä ja fiiliksestä. Paljon saa vielä hioo etenkin pysähdyksiä ja sitä että seuruu pysyy kasassa vaikkakin noi käännökset on nyt niin kivoja että koira vois vaan pyöriä itsensä ympäri koko ajan. Toinen mihin oikeesti vois kanssa kiinnittää huomiota on se oma oleminen, siis miten sairaaan vaikeaa se on kävellä normaalisti ja katse ylöspäin.. ehkä se sieltä tulee kun saa muut asiat toimimaan ja pystyy keskittyä vähän enemmän itseen.
Alapuolella videoo missä tietysti vaan ne parhaat pätkät :D vaikka onnistumisprosentti oli tän päivän treeneissä superi - ei toki ilman epäonnistumisia, pariin otteeseen lähti liikaa keulimaan tai ennakoi kääntymisiä, mutta hyvin se korjaa ja tajuaa kyllä idean kun ei sitä palkkaa tipukkaan.

Toisena otettiin ruutua. Ollaan treenattu kosketusalustaa ja loogista oli ottaa se mukaan kun ruutu tuli kuvioihin. Muutamia kertoja ollaan nyt sen avulla tehty ja tänään otin kokonaan pois, kerran pysähtyi ihan ruutunauhan eteen. Pyysin pois ja lähetin uudelleen jonka jälkeen oli ihan super! Tajuaa mitä pyydetään ja teki kivalla mielentilalla. Malttaa hyvin pysähtyä odottamaan palkkaa kun pikkuhiljaa oon ottanut kestoa lisää, oli ihan pakko pari vikaa kertaa kokeilla myös maahanmenoa ruudussa, teinikoira ansaitsi superpalkan.
Kaiken välissä treenattiin sitten vaan odottamista käy siihen käskyllä, kun puuhasin omia tai rakensin tehtäviä, Freya malttoi hienosti. Mielentilan kanssa saadaan kyllä usein painia koska noin reagoivalla ja kiihtyvällä koiralla se vaikuttaa super paljon siihen tekemiseen, mutta on kiva huomata että kun mieli on oikea niin hommat sujuu niinkuin pitää, kunhan sitä vaan saa työstettyä niin pikkuhiljaa se sama tekeminen on myös vaikka ympärillä oliskin niitä hurjan kiihdyttäviä asioita. Huomenna aamusta suuntana taas haukkuvaara kaverin kera ja suunnitelmana olis ottaa eteentuloissa sen oikean paikan ja suoruuden hakemista, paikkamakuuta ainakin lopuksi ja maahan-istu vaihtojen tekniikkaan nopeutta ja siihen oikean vireen löytämistä. Täytyy ehkä taas videoida treenit jos kenttä on tyhjä, niin hyödyllistä on katsoa omaa tekemistä. 



Perjantaina myös juhlistetaan emppisporukalla Freyan ja sisarusten 1 v. synttäreitä vähän jälkikäteen. Päiväsellä käydään Aquabarksilla uittamassa koiria jonka jälkeen suunta hallille missä treenataan omia juttuja ja mahdollisesti yhteistä kivaa tekemistä. Illemmalla pääsee koirat kotiin lepäämään ja ihmisporukka jatkaa johkin syömään. Kiva päivä siis tiedossa!











Lue lisää...

torstai 18. tammikuuta 2018

Yksivuotias Freya

Huonosti on tullut blogiin kirjoteltua tai kuvia otettua tämä talvi, 1 v. synttäreiden kunniaksi kumminkin teki mieli tulla vähän päivittämään. Vuosi on menny ihan hurjaa vauhtia, niinku ne aina menee, mutta joka kerta sitä vaan ihmettelee. 1 vuotias Freya on hyvin pentumainen ja aikuistumisen merkkejä ei kyllä vielä ihan hirveästi ole nähtävissä. Mutta ei vielä tietysti tarvitsekkaan, teinimäisyyttä senkin edestä. Yleisesti ottaen Freya on edelleen rauhallinen ja niin kiitollinen saa olla, että vaikka on vilkas ja aktiivinen koira niin sen pää kestää todella hyvin rauhallisempia jaksoja mitä nyt on joulunpyhien aikana ja jälkeen ollut treenirintamalla. Hallille mennessä sen toki ainoastaan huomaa jos on ollut taukoa kun se on sitten niiiin sairaan siistii, mutta helpottuu taas kun saadaan sekin homma normaalisti arkeen mukaan.



Ainut tapa mikä nyt on teini-iän draamailun mukana tullut on asioille pöhiseminen ulkona, joskus ihmisille, koirille ja joskus postilaatikolle tai mille milloinkin mitä oikeasti ei normaalisti edes kytätä, lähinnä pimeällä ja silloinkin oikeastaan jos joku tulee yllättäen eteen. Pari viime viikkoa on ollut jo parempi kun ollaan kiinnitetty asiaan erityisesti huomiota ja uskon, että tapa siitä pikkuhiljaa hiipuu yhtä nopeasti kuin tulikin. Veikkaan, että tuleva vuosi saadaan puuttua erinäisiin ei-niin-toivottuihin tapoihin viimevuotta enemmän, kun luonnetta ja iän tuomaa uhmaa tuntuu tulevan esiin vähän enemmän. Kiltti ja maailman paras koira se silti onneksi on ja nuokin asiat on niin pieniä siihen kaikkeen hyvään verrattuna mitä Freya on. Humoristinen, kiltti, fiksu, elämäniloa täynnä, se rakastaa kaikkea niin täysiä ja epäilemättä, että siitä saisi moni ottaa mallia. Aamut etenkin on parasta aikaa varmaan meistä molemmista, se rakastaa makoilla kylki kyljessä, saa pusuhepuleita ja kiehnaa sydämen kyllyydestä. en tiedä voiko päivä paremmin edes alkaa.

Vuosi sinänsä on lyhyt aika, mutta hurja matka ollaan tultu siitä kun jännitti pentueen syntymää, siitä kun ne oli kaksiviikkoisia marsuja, tai siitä kun hain Freyan Aijan luota kotia ja ulkona viimehetken juttuja jutellessa se käperty mun jalkoihin ihan kuin sanoen, että sun luokse minä tuun. Ihanaa syntymäpäivää myös sisaruksille näin jälkikäteen vielä kerran, maailman parhaat Final Fantasyt. 









Lue lisää...