torstai 1. helmikuuta 2018

Aamutokoilua; seuruun käännöksiä ja ruutua

Pitkästä aikaa treenipäivittelyä omatoimitokoilusta, lähdettiin aamusta hallille vaikka kieltämättä pimeeseen ja kylmään herääminen ei aina houkuta, varsinkaan kun auto on lumen peitossa jääkylmänä. Mutta onneks mentiin, kivat treenit ja molemmilla oli mielentila tosi hyvä. Viereisellä kentällä oli joku aksaamassa ajoittain hyvinkin äänekkäästi ja oli mukava huomata miten toisten tekeminen ei kiinnostanu teinikoiraa lainkaan vaan se pystyi keskittymään hyvin meidän juttuun.

Suunnitelmana oli seuruussa käännökset, etenkin oikealle. Ollaan nyt pari päivää työstetty sitä ensin jakkaralla ja paikoilteen, oikeestaan ekaa kertaa kunnolla nyt kun ensin saatiin vasemmalle käännökset toimimaan. Vasemman oppimisen jälkeen koin pientä turhautumista vaihteeksi, kun tuntu että koko seuruu levis ja Freyan paikka väljyynty ja takapää toimi vähän liiankin hyvin - ennakoi vasemmalle menoa, hiottiin sitten taas tovi pelkkää suoraan menoa, nyt kun otettiin myös oikea mukaan niin se tuntuu jo suurimmaks osaks tosi kivalta. Tykkään niin paljon Freyan ilmeestä ja fiiliksestä. Paljon saa vielä hioo etenkin pysähdyksiä ja sitä että seuruu pysyy kasassa vaikkakin noi käännökset on nyt niin kivoja että koira vois vaan pyöriä itsensä ympäri koko ajan. Toinen mihin oikeesti vois kanssa kiinnittää huomiota on se oma oleminen, siis miten sairaaan vaikeaa se on kävellä normaalisti ja katse ylöspäin.. ehkä se sieltä tulee kun saa muut asiat toimimaan ja pystyy keskittyä vähän enemmän itseen.
Alapuolella videoo missä tietysti vaan ne parhaat pätkät :D vaikka onnistumisprosentti oli tän päivän treeneissä superi - ei toki ilman epäonnistumisia, pariin otteeseen lähti liikaa keulimaan tai ennakoi kääntymisiä, mutta hyvin se korjaa ja tajuaa kyllä idean kun ei sitä palkkaa tipukkaan.

Toisena otettiin ruutua. Ollaan treenattu kosketusalustaa ja loogista oli ottaa se mukaan kun ruutu tuli kuvioihin. Muutamia kertoja ollaan nyt sen avulla tehty ja tänään otin kokonaan pois, kerran pysähtyi ihan ruutunauhan eteen. Pyysin pois ja lähetin uudelleen jonka jälkeen oli ihan super! Tajuaa mitä pyydetään ja teki kivalla mielentilalla. Malttaa hyvin pysähtyä odottamaan palkkaa kun pikkuhiljaa oon ottanut kestoa lisää, oli ihan pakko pari vikaa kertaa kokeilla myös maahanmenoa ruudussa, teinikoira ansaitsi superpalkan.
Kaiken välissä treenattiin sitten vaan odottamista käy siihen käskyllä, kun puuhasin omia tai rakensin tehtäviä, Freya malttoi hienosti. Mielentilan kanssa saadaan kyllä usein painia koska noin reagoivalla ja kiihtyvällä koiralla se vaikuttaa super paljon siihen tekemiseen, mutta on kiva huomata että kun mieli on oikea niin hommat sujuu niinkuin pitää, kunhan sitä vaan saa työstettyä niin pikkuhiljaa se sama tekeminen on myös vaikka ympärillä oliskin niitä hurjan kiihdyttäviä asioita. Huomenna aamusta suuntana taas haukkuvaara kaverin kera ja suunnitelmana olis ottaa eteentuloissa sen oikean paikan ja suoruuden hakemista, paikkamakuuta ainakin lopuksi ja maahan-istu vaihtojen tekniikkaan nopeutta ja siihen oikean vireen löytämistä. Täytyy ehkä taas videoida treenit jos kenttä on tyhjä, niin hyödyllistä on katsoa omaa tekemistä. 



Perjantaina myös juhlistetaan emppisporukalla Freyan ja sisarusten 1 v. synttäreitä vähän jälkikäteen. Päiväsellä käydään Aquabarksilla uittamassa koiria jonka jälkeen suunta hallille missä treenataan omia juttuja ja mahdollisesti yhteistä kivaa tekemistä. Illemmalla pääsee koirat kotiin lepäämään ja ihmisporukka jatkaa johkin syömään. Kiva päivä siis tiedossa!











Lue lisää...

torstai 18. tammikuuta 2018

Yksivuotias Freya

Huonosti on tullut blogiin kirjoteltua tai kuvia otettua tämä talvi, 1 v. synttäreiden kunniaksi kumminkin teki mieli tulla vähän päivittämään. Vuosi on menny ihan hurjaa vauhtia, niinku ne aina menee, mutta joka kerta sitä vaan ihmettelee. 1 vuotias Freya on hyvin pentumainen ja aikuistumisen merkkejä ei kyllä vielä ihan hirveästi ole nähtävissä. Mutta ei vielä tietysti tarvitsekkaan, teinimäisyyttä senkin edestä. Yleisesti ottaen Freya on edelleen rauhallinen ja niin kiitollinen saa olla, että vaikka on vilkas ja aktiivinen koira niin sen pää kestää todella hyvin rauhallisempia jaksoja mitä nyt on joulunpyhien aikana ja jälkeen ollut treenirintamalla. Hallille mennessä sen toki ainoastaan huomaa jos on ollut taukoa kun se on sitten niiiin sairaan siistii, mutta helpottuu taas kun saadaan sekin homma normaalisti arkeen mukaan.



Ainut tapa mikä nyt on teini-iän draamailun mukana tullut on asioille pöhiseminen ulkona, joskus ihmisille, koirille ja joskus postilaatikolle tai mille milloinkin mitä oikeasti ei normaalisti edes kytätä, lähinnä pimeällä ja silloinkin oikeastaan jos joku tulee yllättäen eteen. Pari viime viikkoa on ollut jo parempi kun ollaan kiinnitetty asiaan erityisesti huomiota ja uskon, että tapa siitä pikkuhiljaa hiipuu yhtä nopeasti kuin tulikin. Veikkaan, että tuleva vuosi saadaan puuttua erinäisiin ei-niin-toivottuihin tapoihin viimevuotta enemmän, kun luonnetta ja iän tuomaa uhmaa tuntuu tulevan esiin vähän enemmän. Kiltti ja maailman paras koira se silti onneksi on ja nuokin asiat on niin pieniä siihen kaikkeen hyvään verrattuna mitä Freya on. Humoristinen, kiltti, fiksu, elämäniloa täynnä, se rakastaa kaikkea niin täysiä ja epäilemättä, että siitä saisi moni ottaa mallia. Aamut etenkin on parasta aikaa varmaan meistä molemmista, se rakastaa makoilla kylki kyljessä, saa pusuhepuleita ja kiehnaa sydämen kyllyydestä. en tiedä voiko päivä paremmin edes alkaa.

Vuosi sinänsä on lyhyt aika, mutta hurja matka ollaan tultu siitä kun jännitti pentueen syntymää, siitä kun ne oli kaksiviikkoisia marsuja, tai siitä kun hain Freyan Aijan luota kotia ja ulkona viimehetken juttuja jutellessa se käperty mun jalkoihin ihan kuin sanoen, että sun luokse minä tuun. Ihanaa syntymäpäivää myös sisaruksille näin jälkikäteen vielä kerran, maailman parhaat Final Fantasyt. 









Lue lisää...