keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Täytyykö koiraa pukea?

Asia mikä herättää mielipiteitä ja eläimen pukeminen mielletään joskus varsinkin ei-koiraihmispiireissä siihen, että koira pitää vaan jotain röyhelömekkoa, koirille suunniteltua lippistä ja mitä ikinä keksiikään - ihmisen omaksi huviksi. Jos nyt kumminkin mietitään vaan terveyden ja etenkin ennaltaehkäisyn kannalta pukemista mikä on varsinkin harrastuspiireissä hyvinkin yleistä. Hevosihmisetkin tietää hyvin, miten pienikin tuuli -  hyytävästä viimasta puhumattakaan voi pahimmillaan ottaa lihaksiin myös eläimillä. Treenikäytössä olevan hevosen lihakset on asia mitä vaan täytyy suojata ennaltaehkäistäkseen mm. loukkaantumisriskiä ja jumeja, se parantaa treenisuoritusta ja nopeuttaa palautumista. Noh, sama se on koirilla. 

Paljon riippuu rodusta ja joitakin karvattomia versioita tietysti täytyy pukea lähes vuodenpäivät. Toiset taas on luotu niin arktiseen olosuhteeseen, että ne vaan nauttivat mitä kylmempi on. Jokainen varmasti tuntee oman koiransa niin hyvin, oli pohjavillainen tai ei, että paleleeko se miten helposti. Pohjavillahan kun ei takaa, että koira sietää mitä tahansa kylmyysastetta. Mun mielipide kyllä on, että surullisenkin usein ihmiset ei edes tajua ajatella sitä, että koira voisi olla jumissa jostain - ihan samalla tavalla mitä ihmiset. Varsinkaan jos ei harrasta eikä sitä kautta oo täytynyt opiskella aiheesta. Yllättävän moni "tavallinen kotikoira" kärsii lihasjumeista ja jäykkyydestä eikä niitä sen kummemmin ikinä pueta oli sää mikä hyvänsä. Perusterveen ja etenkin nuoren koiran kroppa onneksi osaa korjata itteensä suhteellisen hyvin, mutta ei se pahitteeksi olis miettiä siltä tuulelta suojaamista teki koiran kanssa mitä hyvänsä tai rankan metsälenkin jälkeen jäähdyttelyä loimi päällä etenkin jos aikoo oleilla ulkona viileässä sen jälkeenkin. Tietenkään se koiran pukeminenkaan ei aina autuaaksi tee varsinkin jos kropassa on jo sitä jäykkyyttä olemassa ei se sitä tietenkään korjaa, mutta haittaakaan siitä ei tietystikkään oo.

Harrastaessa on ehdottoman tärkeää, että omalla toiminnalla minimoidaan koiran loukkaantumisriskit ja koiran kroppa huolletaan niin, että mitään vakavaa ei edes kerkeä syntymään. Lihasjumien tärkein ennaltaehkäisy on alku- ja loppuveryttely ennen treenirupeamaa ja nyt kun talvi tekee tuloaan, ulkona käyvä viima on ihan mahdoton - alkaa olla treenien jälkeinen pukeminen ajankohtasta. Monesti koirat joutuu oottamaan vuoroaan viileässä autossa josta se lähes suorilteen napataan kentälle, monissakaan halleissa ei ole talvisin lämmitystä jolloin odottaessa lihakset voi hyvinkin äkkiä viiletä ja aina ei ole aikaa käydä verkkalenkillä ennen jokaista omaa vuoroa. Treenatessa ei ole niinkään kyse koiran palelusta vaan juurikin niiden lihasten lämpösenä pysymisestä.

Miten meillä pukeudutaan? Oon halunnu Freyalle oikeestaan joka tarkotukseen yhden manttelin, meillä on treeneissä mukana aina BOTin verkkoloimi joka heitetään niskaan aina loppujäähkien ajaksi ja yleensä siihen saakka kun ollaan kotona, sisällä kotioloissa ei pidetä mitään. Back on track loimethan perustuu lämpöä heijastavaan welltex kankaaseen mikä vähentää lihasjännitystä ja edistää verenkiertoa. Ennen treenejä mennää hieman pidempi lenkki alkuun. Nyt kun alkaa pakkasetkin tulla heitetään BOT päälle jo varmasti ennen alkulenkkejä. Paljon oon kuullu ko tuotteista hyvää niin ihmis- kuin hevospuoleltakin. Erään spondyloosikoirankin käytöksestä on saanut huomata miten se loimi oikeasti vaikuttaa kipuilevaan selkään.

Toinen hankinta meillä oli sadetakki ihan jo senkin takia, että se suojaa tuulelta ja pitää sadetta - mitä täällä tuntuu nykyään olevan yhä enemmän. Mekin käydään ulkona useasti päivässä pidemmillä ja lyhyemmillä pissalenkeillä, se litimärkä koiranturkki alkoi jo hieman tympimään. Mukavampi myös koiralle, kun ei ihan aina kastu. 
Sadeloimena meillä on mustista ja mirristä hankittu Rukan stream sadetakki. Oon tykänny kyllä hurjasti! Söpöyden lisäks se on laadultaan tosi hyvä ja mahan kiinnitys teipeillä on ainakin tähän mennessä kestänyt hyvin ja tuntuu jämäkältä. Kokeiltiin kahta eri kokoa ja vaikka pienempi niistä meni kiinni ja istu kyllä päälle, tuo isompi koko mikä otettiinkin on paljon parempi vaikka onkin reilumpi ja mahakiinnityskin on kireimmällä mitä saa, mutta luulen, että jos yhtään on ihmisvaatteita rukalta kattellut niin ehkä sen kuuluukin olla sellainen. Se pysyy paikallaan eikä häiritte koiran liikettä yhtään. 





Samalla musti ja mirri reissulla kotiutettiin myös peruspomppa, kun halvalla sai :D Söpö väri viimevuoden mallistoa ja ainut Freyan kokokin jäljellä. Vaikka pakkasiin on vielä aikaa, on pomppakin ollut pari kertaa testissä ihan tuon jäätävän viiman vuoksi mikä ulkona nytkin käy. Pidemmille lenkeille se on varmaan liian kuuma vielä, mutta aamusin just heränneenä ei koira oo kyllä pistänyt yhtään pahakseen pienestä lisälämmöstä. Pomppa on tuulen ja vedenpitävä ja siinä on lämmin karvavuori. Istuvuus on myös bueno - se suojaa hyvin niskaa korkean kauluksen takia ja peittää takaa myös hyvin lihakset. Ainut miinus on puuttuvat jalkalenkit minkä takia se välillä valahtaa kovemmassa menossa, mutta ne ajattelin itte ommella kiinni kun ei ole iso työ. Takki pääsee myös käyttöön myös treeneissä botin päälle vielä parempaa suojaa antamaan. 

Ei mekään tietysti joka ulkoilulle näin loppuvuodestakaan heitetä kampetta niskaan ja kun pakkaset tulee niin varmasti mennään ulos lumeen riehumaan ilman loimia, itse pakkasta pahempi kun on se tuuli. Metsään mennessäkään ei sateen takia olla puettu vaan sitten ollaan kastuttu ja kuivailtu kotiin tullessa - mihin on muuten ihan paras keksintö mikrokuitupyyhe.




Lue lisää...

maanantai 9. lokakuuta 2017

Aussieyhdistyksen pk-leiri

Noin viikko sitten perjantaina startattiin Venlan ja koirien kanssa auto kohti Maaninkaa ja ekaa yhdistyksen leiriä. Jännitti jo valmiiksi ketä kaikkia sinne on tulossa ja miten treenit sujuu vieraiden kanssa. Saavuttiin leiripaikalle, haukkumajalle, noin yhdentoista aikaan illalla. Pieni operaatio oli purkaa kamat pieneen mökkiin kolmen koiran kanssa jotka olis mieluiten vaan riehunut keskenään. Mutta hyvin mahtui kolme häkkiä ja viikon tavarat (sitä kun ei osaa pakata yhtään vähempää ikinä koskaan). Majoituttiin Haukkumajan vanhemmassa mökissä mikä oli siisti, sähköt toimi ja onneksi sai patteriakin hieman lämpösemmälle sillä kylmä oli jo siihen aikaan yöstä tyhjillään olleessa mökissä. 



Virallisesti leiri alkoi lauantaina klo 8:00 aamupalan merkeissä. Freya herätti ekan kerran joskus 6 aikaan kun olin kuulevinani jotain askartelun ääniä, mutta mistään se ei ainakaan jäänyt kiinni. Aamupala oli maittava ja päästiin vihdoin moikkaamaan muita osallistujia, osa oli tuttuja nimen ja naaman perusteella somesta mutta ketään en ollut sen paremmin tavannut. Tunnelma ja vastaanotto oli tosi mukava. Leirin aiheena oli haku ja jälki joista sitten mieltymyksen mukaan jaettiin kaksi porukkaa treeneihin. Me varattiin molemmat päivät hakuun mitä ollaan keväästä saakka treenailtu lähinnä vaan omalla porukalla säännöllisen epäsäännöllisesti. Joten oli hyvää vaihtelua saada uusia opettajia ja näkökulmia, sekä tietysti vieraita maalimiehiä. Aamupalan syötyä ruvettiin omissa ryhmissä kertomaan vähän taustoja treeneistä ja suunnittelemaan päivän tekemisiä. Meillä lähinnä suunnitelmana oli ensin katsoa miltä näyttää ihan perusjutuilla, kun kouluttajalle koira oli vieras eikä tietysti vielä osannut sanoa juuta tai jaata mitä olis hyvä lähteä tekemään.

Mua hieman yllätti Freyan mörköily vieraille maalimiehille mikä tuli ilmi heti ekalla pistolla, se kyllä meni luokse mutta pöhähti ilmeisesti vähän alkuun. Toki ikä vaikuttaa kun se arjessakin on mörköillyt viimeaikoina. Multa toki huono veto antaa palkaksi ruokaa kun näin jälkeenpäin ajattelee, niin leluhan se olisi pitänyt olla heti, mihin sitten kyllä vaihdettiinkin - heti oli ihan eri meininki ja turha mörköily jäi pois. Päivän eka treeni meni tosiaan siinä, että tehtiin vaan vieraat maalimiehet kivoiksi ja ne sai leikittää pientä teinikoiraa. Se leikkii kyllä niin super hyvin kenen kanssa tahansa. Sitä ei vaan yhtään osannut ajatella, kun kotitreeneissä ollaan viimeaikoina oltu ruokapalkalla koska Freyalle jo maalimiehen löytäminen itsessään on ollut niin palkitsevaa ja se on jo niin menossa keskilinjalla, että lelu on ollut turhan kiihdyttävä, kun taas vieraiden kanssa se olis tasapainottanut uutta kokemusta paremmin, täytyy muistaa jatkossa. 


nappailin muista kuvia vikoilta treeneiltä, tässä Timo ja Remu (Snowtime's Roadrunner). 


Ekan treenikierroksen jälkeen lähdettiin syömään, jonka jälkeen jatkettiin toinen kierros. Tälläkertaa tehtiin pidempiä pistoja palkkana lelu, maalimiehet leikitti koiran keskilinjalle. Mun täytyy itse luottaa keskilinjalla koiraan paremmin ja ottaa hallintaa enemmän mukaan. Joskus sitä vaan ottaa liikaa varmanpäälle ja tekee koiralle liian helpoksi. Tehtiin muistikuvilla ja haamua apuna käyttäen. Irtosi joka pistolle hyvin vaikka osa piiloista oli täysin näkymättömissä mäkisen maaston takia, mutta siinä nyt ei oo ikinä ollutkaan ongelmaa, hyvin itsenäisesti Freya pystyy työskennellä eikä luovuta jos ei heti löydä.
Perjantaina lounaan ja kahvittelun jälkeen käytin ulkokentän hyväksi ja mentiin vähän tokoilemaan. Vitsi kun oliskin omassa pihassa kenttä missä olis tilaa treenata, jos joskus ikinä oon hankkimassa ok-taloa, niin tärkein listalla on ainakin iso piha mihkä saa treenikentän, kuinka luksusta se oliskaan :D. Tehtiin seuruuta, leikittiin ja luoksaria pariin kertaan. Illalla päästiin vielä saunaan mikä oli kyllä tarpeellinen kaiken sen metsässä rämpimisen jälkeen.

Sunnuntaina herätys oli samaan aikaan ja aamupalan jälkeen suunnattiin hakumetsään. Tallailtiin sama alue mikä oltiin jo eilen merkitty, me oltiin vuorossa ekana. Suunnitelmana oli treenata kulmaa, eli lähettää koira keskilinjalta kohti etukulmaa mistä se sai haamuavun, avun jälkeen maalimies kuitenkin eteni takalinjalla eteenpäin jotakin kymmeniä metrejä, en enää tarkemmin muista kuinka paljon. Koiran täytyi saada haju ja edetä mahdollisimman hyvin sen mukaan. Meidän hakualue oli pituudeltaan 200 m ja syvyys oli 50 m. Omissa treeneissä me ollaan monesti tehty ylipitkää enimmäkseen syvyys on ollu 70 metrissä. Pistot oli ihan super. Se lähti suoran piston oikeaan kohtaan, piston päässä hetken tuumaili mutta sai hajun ja lähti etenemään takalinjaa suoraan maalille. Niin taitava, edelleen kun sitä ite vaan pysyis opeissa yhtä hyvin mukana.

Kokonaisuutena mä tykkäsin hurjasti, on huippua kun on ihmisiä jotka jaksaa järjestää tämmösiä ja niin kiva tutustua aussieihmisiin. Rakkaus rotuun se kumminkin yhdistää omalla tavallaan vielä tiiviimmin. Innolla jo odotetaan seuraavaa kertaa!




Lajina haku, mitä se on? lue lisää täältä
Lue lisää...