perjantai 22. syyskuuta 2017

Aamutokoilua

Oon ihan koukuttunu käymään hallilla aikasin aamulla, tuntuu, että päivä alkaa niin paljon energisemmin kun pääsee treenaamaan. Kasin aikaan hallilla ei oo ikinä ketään muita ja saakin treenata ihan omassa rauhassa. Tänään ajattelin taas videoida pätkiä ja teki mieli tulla kirjottelemaan ne ylös kun vapaapäivänä on hyvin aikaa. Oon huomannut, että se auttaa huomattavasti sillon kun ei ole ketään ulkopuolista sanomassa virheistä ja ihan senkin takia, että niistä sen kehityksen parhaiten näkee. 

Ollaan viimeaikoina treenattu valkassa merkin kiertoa, vauhtinoutoa ja häiriöitä nimenomaan leluilla ja tänään treenattiin myös niitä. Vauhtinoudossa ei sen kummempia, pikkuhiljaa eteenpäin ja nyt ollaan keskitytty hallintaan. Freya kun niin mielellään lähtis kaiken heitettävän ja lentävän perään ihan sillä sekunnilla, joten kun pentu käy kierroksilla niin saa hieman keskustella odottamisesta ja joskus se alkuun turhautuu kun ei heti saakkaan lähteä vaan täytyy ensin tehdä muuta. Mutta tänään sujui mainiosti, malttoi odottaa ja ottaa kontaktin ennen vihjesanaa. En hetsaa ennen heittoa, vauhtia piisaa ilmankin ja saan hallintaa paremmaksi ilman sitä. Oon Freyalle pikkupennusta asti heitellyt leluja ja se on aina rakastanut noutaa ja tuoda asioita takasin. Joten siinä ei ongelmaa. Se ottaa kapulan hyvin suuhun, ei pureskele, pyörittele tai leiki muutenkaan ylimääräistä. Vaihtaa leluun "tsek" vihjesanalla kun pyydän. Joskus ennakoi mutta suurimmaks osaks malttaa odottaa vihjettä.




Merkin kierto on jo hyvällä mallilla. Tosin oon itse möhlinyt siinä, että oon pyytänyt ensin sivulle ja siitä lähettänyt merkille. sujuu toki silti hyvin ja lähtee superhyvin ilman hetsaustakin, Freya niin rakastaa vauhtiliikkeitä eikä sitä kyllä voi hitaudesta moittia. Mutta heti kun matka merkille piteni, koira pari ekaa kertaa pysähty puolessavälissä ja jäi tuijottamaan mua. Oon liikaa pyytänyt sitä kontaktiin ennen suoritusta ja se pitäis nyt sitten korjata :D noh, virheistä oppii. Tehtiinkin nyt ihan lähetystä kentän koko matkalta ja osasin kiinnittää alkuun huomiota joten itse merkin kierto oli super. Vaikkakin tehtiin lopputunnista ja pentu jo kerkes vähän väsähtämään. Oon perusasennossa tehnyt leluhäiriötä niin, että vasemmalla heiluttelen lelua ja koiran täytyy luopua, sama idea mitä namikädelläkin mistä se jo luopuu hyvin. Olis varmasti helpottanu elämää kummasti, jos olis jo pikkupentu ajoista asti tehny kaikenlaista häiriö/luopumis treeniä leluilla eikä vaan leikkinyt.. täytyy muistaa sitten seuraavan kanssa jos se yhtään on samaa laatua :D Eri variaatioita myös myös käskyn alla ollessa, oon heitellyt leluja ja nameja lähelle tai kauemmas. Vapauttanut välillä "palkka" vihjesanalla kun on malttanut odottaa ja ottaa kontaktin, välillä taas antanut namin palkaksi. 

Oon nyt jostain syystä kunnostaunu mokailemaan jo alkuun laitetuissa liikkeissä huolella. Sitä ei vaan taas aina tajua mitä tekee, täytyy nyt ottaa niskasta kiinni ja oikeesti keskittyä omaan olemiseen enemmän kuin koiran suoritukseen, en tajua mikä siinäkin on niin vaikeaa. Aina sanotaan, että ekan koiran kanssa tehdään kantapään kautta, niin nyt ainakin tuntuu hyvin pitkälti siltä, vaikka toki koira toimii kaikesta huolimatta hienosti. Seuruussa ollaan hitusen edistytty mutta toisaalta ei, ihan sen takia kun en oo älynnyt pitää namikättä jatkuvasti samassa asennossa oli se käsi sitten yläällä tai koira imutuksessa kiinni, vaan niin, että koira ei ole kunnolla aina saanut nakkia hamuttua ja sitä kautta irronnut liikkeestä kesken kaiken, no vähemmästäkin. Korjailtiin ja johan alkoi taas toimia. Toinen missä oon ollut Ellin sanoin puoli vuotta myöhässä on käsitargetin palkkasana ja niinkin helpon asian kanssa oon tuskaillu jo tovin kun ei vaan saada kestoa lisättyä. Mutta ilmankos, kun itse oon antanut sen palkkavihjeen liian myöhään siinä vaiheessa kun koira on kerennyt irrottaa nenän kädestä, kun palkkasana täytyisi antaa sillä sekunnilla kun toiminta tapahtuu. Nyt täytyy vaan korjailla. Kuinka helppoa se oliskaan jos ite oppis läheskään yhtä nopeesti kun koira. Mutta treenaaminen on kivaa ja vaikka välillä möhlitään niin typerissä asioissa että ei tiedä itkeäkkö vai nauraa, niin hurjasti sitä vaan edistyy ihan huomaamatta ja täytyy sanoa, että ylpee sitä kyllä on mihin ollaan jo nyt päästy kun ajattelen, että koira on kumminkin ihan eka pentu ja tokokoira koskaan.
Loppuun mentiin vielä hyvänmielen putkeen juoksua targetin avulla joka oli palkkana putken päässä kun itse lähetin matkaan. Tavoitteena tottakai on osallistua putkiralliin joskus. Luulen, että se ois ihan meidän laji :D 
Lue lisää...

torstai 14. syyskuuta 2017

Mihin minun pieni pentu on kadonnu?

Tuitui - fiilis tulee kun kattoo vanhoja kuvia tai videoita. Eikä edes niiin vanhoja. Vielä kuukaus sitten tuntu, että Freya on pieni. Nyt tuntuu, että se on kasvanu ihan hirveesti, onhan se jo 8 kuukautta. Sekin tosin varmistui Vilppu-veljen blogista, koska mähän en oikeesti enää pysy perässä minkä ikäsiä nuo on, tuntuu että kuukausi menee viikossa ja just ne oli sen 5 kuukautta. Varsinkaan, kun matikka ei mikään vahvin aine ole niin yritä siinä nyt laskea sitten, onneks tasaluvut on helppoja. Ei kauaa niin se on jo 1 vuosi. Hurjaa. 



Ikää kahdeksan kuukautta ja meidän yhteiseloa takana noin puoli vuotta. Treeneissä ollaan saatu viimeaikoina varsin hyvä draivi päälle. Onhan sitä jo kuukausia opeteltu, mutta luulen, että ollaan molemmat saatu lisää jonkin asteen itseluottamusta ja varmuutta. Sitäkautta treenit - niin toko kuin ihan arkiset hömppäilytkin on saanu lisäpotkua. Ollaan opeteltu temppuja. Kieri ja tassujen antaminen viimeisimmät. Freya rakastaa ihan hulluna opetella kaikkea hömppää koska se tuo molemmille hyvän mielen ja niiden opettelussa ei ole minkäänlaista painetta tai tavotetta. Uskon, että se on ollu hyvää vaihtelua tokoilulle ja sitäkautta ehkä ollaan saatu lisää hyvää mieltä tokokentille. Ei sillä, että siellä olis huonoa ollut, mutta ainahan sitä voi parantaa ja kun on kyse niinsanotusta totisesta ja tavoitteellisesta treenaamisesta niin hyvä fiilis jos joku on tärkeetä. Toki sitäkin on ollut, että treenaamaan on niin kiva mennä että pitää sitten mennä satalasissa ja korvat jää kyllä välillä johkin hallin perälle. Etenkin lelujen kanssa ollaan kyllä saatu viimeaikoina treenata. Nimenomaan sitä, että ne lelut ei ole henki ja elämä. Se on oikeasti tietyissä tilanteissa vaikeeta kun on koira joka tekis mitä vaan lelun eteen. (Varmaan heittäisi mut karhun kitaan mielummin kuin oman lelunsa... toivottavasti ei tarvitse ikinä testata:D) Kun taas kiihdyttävissä tilanteissa namipalkka ei kiinnosta, oli se sitten nakkia tai vaikka joulukinkkua. Se ei vaan kiinnosta. Niissä tilanteissa jos käytän lelua maanpinnalle palauttamiseen niin sehän ei ainakaan kierroksia laske. Mutta on se varmaan hyvä, että on edes yksi asia jolla saa varmasti huomion.

7,5 kk
Arki rullaa hyvin, matto vaan on saanut kokea Freyan hampaiden voiman ja sitä on alettu purkamaan, mutta olkoon, purkakoon nyt mielummin sitä kuin vaikka seiniä. Se on muuten niin kiltti yksin ollessaan, ei hauku, ei ulise eikä käyttäydy muutenkaan naapureita häiritsevästi vaikka naapurissa käy ajoittain jonkin asteen serenadi. Täytyy olla kiitollinen että ei ole mikään eroahdistunut koira. Toisten koirien ohitukset on sujunu suhteellisen tasaseen ja enää en oo laittanu merkille mitenkään erityisiä hepuleita. Enemmänkin ne toiset koirat on olleet niitä ketkä hepuloi, toki tuo haukkuu joskus jos sille haukutaan, mutta harvoin. (paitsi sillon kun nähdään Aija ja iki-ihanat koirakamut, ihan mahdotonta) Oon hyvin onnellinen, että käytös ei tosissaan ole sellasta kenenkään muun nähdessä. Huomaa kyllä miten hyvin se muistaa tietyt ihmiset ja miten vahvasti se reagoi kun vertaa taas muihin ns. tavallisiin tuttuihin. Tutut tietääkin miten tuo yltiö-ihmis-sosiaalinen käyttäytyy, nii voitte vaan kuvitella sen vähintään triplaten pahempana. Normaalia suuremman hepulin aiheuttaa myös mun äiti.

Freyasta on kuoritunut todella huumorintajunen ja hassu koira, jos se on enää enempää mahdollista. Aija kävi ennen OnniDogia hieromassa pentua ja totesi kans, että miten kahdesta suhteellisen tosikosta koirasta pystyy tulla aikaseksi tuollainen. :D En kyllä tiedä, musta on hauskaa kun saan nauraa joka hetki jollekkin sen oudolle tavalle tai asialle mitä se tekee. Niin valloittava. Rakastan sitä miten Freya tykkää läheisyydestä ja hakeutuu aina syliin tai kylkeen kiinni. Tietynlaista narttumaisuutta on myös havaittavissa. Pieni mutta pippurinen kuvaa oikein mainiosti. Mun pieni ja paras tulisielu <3





Lue lisää...

tiistai 12. syyskuuta 2017

Pentutokoilua

Onnidogin jälkeen ei toki jääty kotiin lepäämään vaikka olo olis ehkä mielummin antanut sille periksi, maanantaina käytiin päiväsellä ensin Aijan ja koirien kanssa mukava puolentoista tunnin lenkki metsässä ja myöhemmin oli luvassa taas tokoilua tutulla porukalla Haukkuvaarassa. Odotin innolla sillä motivaatio on taas hurja tokoiluun ja leiriltä sai kyllä uutta lisäpotkua treeneihin. Aiheena meillä oli käytännössä merkin kierto, odottaminen, käännökset ja luoksetulo.

Luoksetulossa on hyvä olla erinlaiset variaatiot, arjessa käytettävät joista yksi on sellainen "tule tännepäin jos viitsit" ei ole niin justiinsa ja jos koira käskyn pari kertaa ohittaa se on ok. Huomasin, että meillä ei oikeastaan ole virallisesti sille mitään käskyä, yleensä ehkä käytetty jotain tuuppa nyt. Sitten käsky mikä yleensä on esimerkiksi nimellä huutaminen, joka tarkoittaa, että luokse on tultava kun pyydetään ja sitä käskyä ei ohiteta. Sitten on kolmas joka on super käsky, käytetään harvoin ja sillon kun se sanotaan on luoksetulon oltava räjähtävän hyvä. Tänne tai tule esimerkiksi. Täytyy ottaa asia nyt tarkkailuun ja miettiä uusia vihjesanoja.
Teoriassa puhuttiin myös hieman palkan lajittelusta "ihan ookoosta superpalkkaan". Jos koiraa palkkaa aina saman arvoisella palkalla se kyllä osaa pistää käskylle oletusarvon ja jos se on joka kerta sama, siihen kyllästyy ja se ei aina välitä totella vihjettä tietäen. "Jos minä en nyt tälläkertaa tottele, tulee aina uusi yritys ja saan siitä sen palkan." Täytyy tietää palkkauksien arvot, ne voi lajitella numeroin 1-10 milloin 1 on se "huonoin" ja 10 on super, mikä on koiran mielestä ihan parasta. Pitää tarkkailla milloin on hyvä käyttää mitäkin ja vaihdella palkkaustapaa, yllätyksellisyys ja vaihtelu pitää koiran mielenkiinnon yllä. 

Ensimmäisenä oli luoksetulo jota tehtiin yksitellen, kentästä oltiin tehty yksi sivu pidemmäksi kuin normaalisti. Tehtiin kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla oli super. Odotti tyynesti ja kuulemma koutsikin ensin epäili lähteekö se ollenkaan, niin tyynenä odotti, mutta tokihan se lähti. Freyan on helppo ottaa nopeasti spurtti ja sen vauhti kiihtyy kyllä äkkiä nollasta sataan. pysähtyi luokse ja sai lelun palkaksi. Toisten suorittaessa luoksetuloa muut harjoitti odota käskyä, tehtiin istuen ja maaten. Pari kertaa karkasi mutta muuten säilyi hienosti kontakti vaikka vieressä juostiin.
Merkin kiertoa ollaan treenailtu jonkin verran ja Freya hahmottaa merkin hyvin ja tajuaa kiertää sen kauempaakin, käsiapua oon silti vielä käyttänyt mistä sainkin noottia, vaikein asia kyllä mulle on kaikessa se oman kropan hallinta ja niiden apujen nopea häivyttäminen pois, joskus kun sitä jää jumiin ihan huomaamattakin.. :D Freyan vauhti on kuulemma hyvä ja se vielä kasvaa kun koira saa lisää lihasta ja sen kropanhallinta paranee. Kokeiltiin nyt ilman käsiapua ja sekin toimi, täytyy nyt tosissaan muistaa seistä kuin tatti paikallaan.
Vasempaan käännöksiä tehtiin samalla harjotuksella mitä ennenkin, seistään paikallaan koiran seistessä sivulla ja koira ohjataan pienellä ja nopealla liikkeellä taakse seisomaan niin, että se on sivuttain jalkojen takana. Saatiin nopeammaksi ja vihdoin molemmat tajuttiin jutun juju, seuraavaksi käsiavun häivytystä niin, että nostetaan pikkuhiljaa ylemmän ja ylemmäs että lopulta koira reagoi vaan liikkeeseen ja otetaan siihen oma liike mukaan.



Mitä sitä ollaan sitten opittu, etenkin näiden muutamien päivien treenien ja luentojen ansiosta oon kokenu jonkinlaisen valaistuksen treenaamisessa ja etenkin oppinut kouluttamaan itseä sen koiran ohella. Palkkaus ja vihjesanat ja koiralle työrauhan antaminen. Täytyisi paremmin luottaa siihen, että Freya kyllä älyää itse eikä olla joka paikassa avittamassa pienelläkään avulla. Täytyy alkaa luovuutta harjoittelemaan enemmän ihan tokoilun ohella myös kotona, asioilla mitkä ei ole millään tavalla tavotteellisia. Variaatioita on monia ja mm. pahvilaatikko on siihen oiva väline. Luulen, että kun me nämä asiat ja päälimmäisenä aletaan harjoittelemaan sitkeyttä mitä etenkin vilkas ja reagoiva koira tarvitsee niin me päästään vielä vaikka mihin. Niinkuin Mika totesi, täytyy tietää milloin onnistuu. Täytyy antaa itsentä tuntee se onnistumisen tunne ja olla siitä ilonen, treenaamisesta ei saa ikinä tulla niin totista, että aina näkee vain viat kaikessa eikä sitä pientäkään osaa mikä sujuu. Ei ole väärin olla ylpeä omasta koirastaan eikä etenkään itsestä.

Lue lisää...

OnniDog 2017

Nyt ollaan kotiuduttu viikonlopun mittaiselta koiraleiriltä Jämsästä. Hurja väsy ja koirakin sammahti kyllä samantien kun kotia päästiin, kerrankin. Oli niin hauska, silmiä avaava, jännittävä ja uusien kokemuksien viikonloppu. Ai että, jos jotain rakastan koiraharrastuksessa niin juuri sitä mihin koko leirin idea kiteytyy. Yhdessä muiden koirahullujen kanssa treenaaminen, uuden oppiminen ja hauskan pitäminen oman koiran kanssa. Molemmilla oli niiin hauskaa, surkeasta säästä huolimatta. Kiitos erityisesti parhaille kämppiksille Venlalle, Vilpulle ja Lennille. Rankkojen päivien jälkeen oli mukava kun oli kaveri kenen kanssa käydä saunassa rentoutumassa ja pystyi purkaa päivän touhuja. Vaikka parhaista parhaan veljen kanssa oli ajoittain hieman haastava elää rauhassa, oli yhteiselo jo loppuajasta paljon parempi ja pennut osasi jo rauhoittuakkin.

Pidemmin en jaksa avata kaikesta mitä tehtiin, mutta erityisesti Mika Jalosen luennosta pakko hieman enemmän, sillä se jos joku jäi todella mieleen ja avasi kyllä silmiä. Oli mukava kuunnella kouluttajaa jolla on ollut samassa asiassa haasteita treenatessa missä meillä on. Tuntuu, että sai taas ihan uutta näkökulmaa kaikkeen.


Vilppu veljen kanssa kiivettiin vuoren huipulle, niin oli kivaa!


Perjantaina lähdettiin ajelemaan 7 aamulla kohti Jämsää, jännitti ihan hirveesti ja perillä mentiin ekana ilmottautumaan infoon, alueelle missä treenikentät ja muu häppeninki oli. Tietysti stressasin hirveesti miten Freya pystyy olla keskellä hälinää ja koiria jotka varmasti osa haukkuu, tulee lähelle ja muuta erityisesti kierroksia nostattavaa jo kaiken muut ympärillä tapahtuvan lisäksi. Niinhän se alkuun vetikin "vähän" kierroksia ja varsinkin, kun näki tutut koirat, ei meinannut nahoissaan pysyä. Ensimmäisenä meillä oli leikitystunti ja luulen, että se oli ihan hyvä veto alkuun kun Freya sai purkaa patoutumansa leluun luvan kanssa ja se todella leikki niiin hyvin. Tuntia veti mies, (jonka nimeä en nyt enää muista) joka harrastaa koiransa kanssa ipoa joten aihe oli vietin avulla leikkiminen. Saalistaminen, leluun iskeminen ja rauhanvaihe. Taas sitä oppi uutta niinkin "normaalista" asiasta kuin koiran kanssa leikkiminen. Perjantaina ohjelmassa oli lisäksi Katriina Tiiran luento koiran käyttäytyminen ja persoonallisuus sekä kohteet ja korokkeet. Huippu kivoja molemmat. 

Lauantai aloitettiin kontaktilla joka alkoi 9:00. Sen jälkeen tutun ja turvallisen Elli-valkun rally-tokon alkeistunti, vaikka asiat ei sinänsä meille uusia ollutkaan tokon kautta, oli hyödyllinen treeni. Päivällä oli taas luento, aiheena toiminnalliset vahvisteet ja luennoija Jirka Vierimaa. Illalla käytiin tekemässä vielä makkararuutua. 

Sunnuntai alkoi yllättävän väsyneesti, vaikka yö nukuttiin paremmin kun koiratkin malttoi vaan nukkua, huomasi, että edellisten päivien treenit alkoi jo tuntua. tietysti se kaikki ulkona viileässä oleminenkin pistää väsyttämään. Reippaana kumminkin Freyan kanssa lähdettiin yhdeksäksi treenikentille ja otettiin extemporena taas Ellin rallya. Niin kiva treeni taas ja lopuksi päästiin tekemään pientä rataa, joka kyllä ikävästi keskeytyi, kun Freya säikähti näyttelyiden alettua isoista kaiuttimista tulevaa puhetta mitä alettiin testaamaan, mitä se ei tietenkään ole vielä ikinä kuullut ja ääni tuli kyllä niin yllättäen, kovaa ja läheltä. Koettiin paremmaksi lähteä kauemmaksi kentiltä, kun radasta ei tullut enää mitään. reppana, hetken päästä se oli onneksi taas oma itsensä. Kerkesi siinä pieni rally-toko kärpänen iskeä, täytyy nyt tosissaan ottaa treeniin tokon ohella ihan jo sen koiran kropan tasapainon takia.
Mika Jalosen luentona oli vaihtelevuutta tokotreeneihin, paljon hyvää olen kuullut kouluttajasta ja turhaan ei kyllä kehuta, hauskan ja piristävän tavan lisäksi opettaa tuli paljon asiaa. Viimeisenä sunnuntaina oli temppurata, jossa mentiin pujottelua, korokkeita, pari matalaa estettä ja putki, oli hauskaa ja Freya olis varmaan juossut koko radan läpi ilman mua, niin kuulemma hidasteena olin. Otin varmanpäälle ja vein sen hihnassa ihan yleisen rauhan ylläpitämiseksi :D rataa suoritti kaksi koirakkoa samaan aikaan. Saatiin hieno palkintokin ja lelu oli kyllä pupsin mieleen.

Palatakseni luentoon, Mika kertoi ensin omasta taustastaan ja koiristaan. Innostuin entistä enemmän, kun Mika kertoi bortsustaan joka on herkkä kaikelle häiriöille ja on saanut treenata asiaa ajan kanssa, sillä se aihe on juurikin meidän sama "ongelma". Moneen otteeseen hän sanoi, että kaikesta huolimatta kunnioittaa koiraa juuri sellaisena kuin se on. Vaikka se ei aina pystyisi täydelliseen kontaktiin hälinässä tai sen kontakti seuruussa karkaa kisatilanteessa jonkun ympärillä tapahtuvan asian takia, se ei missään nimessä ole huono koira, se on sellainen kuin on. Yksilö.

Hän kertoi myös koiran luovuudesta, siitä, miten sitä tulisi treenata paljon. Luovuus luo käytöstä ja auttaa hahmottaa, mikä käytös on toista arvokkaampaa. Se harjoittaa koiran sitkeyttä mitä tarvitaan kaikessa. Koira luo itseään toistavan rutiinin josta seuraa palkkio, jonka jälkeen kriteeriä viedään eteenpäin. Sitkeydellä on iso osa koiran kykyyn kanavoida tunteita ja kontrolloida turhaumaa. Koira voi turhautua, mutta se ei missään nimessä ole huono asia, turhautuminen auttaa koiran aivoja uudelleen järjestämään ajatuksia josta syntyy aina uusi yritys.
Aiheena oli myös  käytöksen tarjoaminen ja koiralle työrauhan antaminen. Turhien liikkeiden, käsiapujen ja muun säätämisen pois jättäminen, myönnetään, että ihan liikaa sorrun itse siihen ja aina en edes itse tiedosta jos satun tekemään kädellä jonkun liikkeen. Täytyy keskittyä entistä enemmän siihen, että oikeasti lopettaa sen oman liikkeen ja olemuksen kuuluisi olla kopio joka kerta kun liikettä suorittaa. Merkityksettömät sanat, mykkäkoulu, toisinsanoen ei käskyvihjettä - ei palkkaa. Vihje-erottelu myös kohteilla, mm. ruutu-kierrä käskyillä. Ei ainostaan sanoina. Rutiinin rikkominen, jäävissä käskyissä rutiinia täytyy rikkoa, käsky seiso ja ohjaaja liikkuukin taaksepäin, ei aina eteen minkä koira olettaa tapahtuvan. Rutiinia voi rikkoa missä vaiheessa tehtävää tahansa. Ärsykekontrolli, muutellen yhtälöä niin, että koiralla on mahdollisuus onnistua. Virheitä sattuu varmasti, mutta tarkoitus ei ole aiheuttaa koiralle epäonnistumisia liian vaikealla liian nopeasti. Häiriöt ei saa olla aiheuttamassa koiralle epäonnistumisia.

Pari tuntia meni äkkiä ja olisin voinut kuunella ikuisuuden aiheista, niin mielenkiintoista. Onnidog oli kokonaisuudessaan oikein kiva tapahtuma, alue oli hieman pienempi mitä odotin ja aluksi oli hiukan vaikea suunnistaa, kun himos ei ole juuri itselle tuttu paikkanakaan, mutta kun kaikki treenipaikat oli löytänyt ei ongelmaa ollut. Freyan kanssa treenattiin ekaa kertaa virallisesti ulkona, muiden kanssa ja keskellä hälinää niin, että ympärillä on muita treenejä ja koiria meneillään. Tietysti ollaan omatoimisesti puuhailtu, mutta se nyt on aina kumminkin eri tilanne. Joten siihen nähden se oli ihan super, niin taitava. Tietysti se kyttäsi normaalia enemmän mitä tapahtuu, mutta kun tehtiin hommia se pystyi yllättävän hyvin keskittymään ja tarjosi kontaktia hyvin, mitä nyt hiekkakenttä oli ajoittain liiankin hyvän tuoksuinen :D
Koko viikonlopun tosiaan satoi ja oli aika ikävä välillä kun kengät oli läpimärät ja joutui pari tuntia vielä opiskelemaan sateessa, mutta mitäpä sitä ei tekisi rakkaan harrastuksen takia :D Ensivuonna ehdottomasti uudestaan. Tänä vuonna valitsin suhteellisen tuttuja ja turvallisia lajeja kokeiluun, mutta ensivuonna varmasti kokeillaan paljon enemmän ja uusia juttuja kun koirakin tuosta hieman kasvaa ja jaksaa paremmin.






Lue lisää...