Pentutokoilua

Onnidogin jälkeen ei toki jääty kotiin lepäämään vaikka olo olis ehkä mielummin antanut sille periksi, maanantaina käytiin päiväsellä ensin Aijan ja koirien kanssa mukava puolentoista tunnin lenkki metsässä ja myöhemmin oli luvassa taas tokoilua tutulla porukalla Haukkuvaarassa. Odotin innolla sillä motivaatio on taas hurja tokoiluun ja leiriltä sai kyllä uutta lisäpotkua treeneihin. Aiheena meillä oli käytännössä merkin kierto, odottaminen, käännökset ja luoksetulo.

Luoksetulossa on hyvä olla erinlaiset variaatiot, arjessa käytettävät joista yksi on sellainen "tule tännepäin jos viitsit" ei ole niin justiinsa ja jos koira käskyn pari kertaa ohittaa se on ok. Huomasin, että meillä ei oikeastaan ole virallisesti sille mitään käskyä, yleensä ehkä käytetty jotain tuuppa nyt. Sitten käsky mikä yleensä on esimerkiksi nimellä huutaminen, joka tarkoittaa, että luokse on tultava kun pyydetään ja sitä käskyä ei ohiteta. Sitten on kolmas joka on super käsky, käytetään harvoin ja sillon kun se sanotaan on luoksetulon oltava räjähtävän hyvä. Tänne tai tule esimerkiksi. Täytyy ottaa asia nyt tarkkailuun ja miettiä uusia vihjesanoja.

Teoriassa puhuttiin myös hieman palkan lajittelusta "ihan ookoosta superpalkkaan". Jos koiraa palkkaa aina saman arvoisella palkalla se kyllä osaa pistää käskylle oletusarvon ja jos se on joka kerta sama, siihen kyllästyy ja se ei aina välitä totella vihjettä tietäen. "Jos minä en nyt tälläkertaa tottele, tulee aina uusi yritys ja saan siitä sen palkan." Täytyy tietää palkkauksien arvot, ne voi lajitella numeroin 1-10 milloin 1 on se "huonoin" ja 10 on super, mikä on koiran mielestä ihan parasta. Pitää tarkkailla milloin on hyvä käyttää mitäkin ja vaihdella palkkaustapaa, yllätyksellisyys ja vaihtelu pitää koiran mielenkiinnon yllä. 

Ensimmäisenä oli luoksetulo jota tehtiin yksitellen, kentästä oltiin tehty yksi sivu pidemmäksi kuin normaalisti. Tehtiin kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla oli super. Odotti tyynesti ja kuulemma koutsikin ensin epäili lähteekö se ollenkaan, niin tyynenä odotti, mutta tokihan se lähti. Freyan on helppo ottaa nopeasti spurtti ja sen vauhti kiihtyy kyllä äkkiä nollasta sataan. pysähtyi luokse ja sai lelun palkaksi. Toisten suorittaessa luoksetuloa muut harjoitti odota käskyä, tehtiin istuen ja maaten. Pari kertaa karkasi mutta muuten säilyi hienosti kontakti vaikka vieressä juostiin.

Merkin kiertoa ollaan treenailtu jonkin verran ja Freya hahmottaa merkin hyvin ja tajuaa kiertää sen kauempaakin, käsiapua oon silti vielä käyttänyt mistä sainkin noottia, vaikein asia kyllä mulle on kaikessa se oman kropan hallinta ja niiden apujen nopea häivyttäminen pois, joskus kun sitä jää jumiin ihan huomaamattakin.. :D Freyan vauhti on kuulemma hyvä ja se vielä kasvaa kun koira saa lisää lihasta ja sen kropanhallinta paranee. Kokeiltiin nyt ilman käsiapua ja sekin toimi, täytyy nyt tosissaan muistaa seistä kuin tatti paikallaan.

Vasempaan käännöksiä tehtiin samalla harjotuksella mitä ennenkin, seistään paikallaan koiran seistessä sivulla ja koira ohjataan pienellä ja nopealla liikkeellä taakse seisomaan niin, että se on sivuttain jalkojen takana. Saatiin nopeammaksi ja vihdoin molemmat tajuttiin jutun juju, seuraavaksi käsiavun häivytystä niin, että nostetaan pikkuhiljaa ylemmän ja ylemmäs että lopulta koira reagoi vaan liikkeeseen ja otetaan siihen oma liike mukaan.

Mitä sitä ollaan sitten opittu, etenkin näiden muutamien päivien treenien ja luentojen ansiosta oon kokenu jonkinlaisen valaistuksen treenaamisessa ja etenkin oppinut kouluttamaan itseä sen koiran ohella. Palkkaus ja vihjesanat ja koiralle työrauhan antaminen. Täytyisi paremmin luottaa siihen, että Freya kyllä älyää itse eikä olla joka paikassa avittamassa pienelläkään avulla. Täytyy alkaa luovuutta harjoittelemaan enemmän ihan tokoilun ohella myös kotona, asioilla mitkä ei ole millään tavalla tavotteellisia. Variaatioita on monia ja mm. pahvilaatikko on siihen oiva väline. Luulen, että kun me nämä asiat ja päälimmäisenä aletaan harjoittelemaan sitkeyttä mitä etenkin vilkas ja reagoiva koira tarvitsee niin me päästään vielä vaikka mihin. Niinkuin Mika totesi, täytyy tietää milloin onnistuu. Täytyy antaa itsentä tuntee se onnistumisen tunne ja olla siitä ilonen, treenaamisesta ei saa ikinä tulla niin totista, että aina näkee vain viat kaikessa eikä sitä pientäkään osaa mikä sujuu. Ei ole väärin olla ylpeä omasta koirastaan eikä etenkään itsestä.

Lue lisää...

OnniDog 2017

Nyt ollaan kotiuduttu viikonlopun mittaiselta koiraleiriltä Jämsästä. Hurja väsy ja koirakin sammahti kyllä samantien kun kotia päästiin, kerrankin. Oli niin hauska, silmiä avaava, jännittävä ja uusien kokemuksien viikonloppu. Ai että, jos jotain rakastan koiraharrastuksessa niin juuri sitä mihin koko leirin idea kiteytyy. Yhdessä muiden koirahullujen kanssa treenaaminen, uuden oppiminen ja hauskan pitäminen oman koiran kanssa. Molemmilla oli niiin hauskaa, surkeasta säästä huolimatta. Kiitos erityisesti parhaille kämppiksille Venlalle, Vilpulle ja Lennille. Rankkojen päivien jälkeen oli mukava kun oli kaveri kenen kanssa käydä saunassa rentoutumassa ja pystyi purkaa päivän touhuja. Vaikka parhaista parhaan veljen kanssa oli ajoittain hieman haastava elää rauhassa, oli yhteiselo jo loppuajasta paljon parempi ja pennut osasi jo rauhoittuakkin.

Pidemmin en jaksa avata kaikesta mitä tehtiin, mutta erityisesti Mika Jalosen luennosta pakko hieman enemmän, sillä se jos joku jäi todella mieleen ja avasi kyllä silmiä. Oli mukava kuunnella kouluttajaa jolla on ollut samassa asiassa haasteita treenatessa missä meillä on. Tuntuu, että sai taas ihan uutta näkökulmaa kaikkeen.

Vilppu veljen kanssa kiivettiin vuoren huipulle, niin oli kivaa!

Perjantaina lähdettiin ajelemaan 7 aamulla kohti Jämsää, jännitti ihan hirveesti ja perillä mentiin ekana ilmottautumaan infoon, alueelle missä treenikentät ja muu häppeninki oli. Tietysti stressasin hirveesti miten Freya pystyy olla keskellä hälinää ja koiria jotka varmasti osa haukkuu, tulee lähelle ja muuta erityisesti kierroksia nostattavaa jo kaiken muut ympärillä tapahtuvan lisäksi. Niinhän se alkuun vetikin "vähän" kierroksia ja varsinkin, kun näki tutut koirat, ei meinannut nahoissaan pysyä. Ensimmäisenä meillä oli leikitystunti ja luulen, että se oli ihan hyvä veto alkuun kun Freya sai purkaa patoutumansa leluun luvan kanssa ja se todella leikki niiin hyvin. Tuntia veti mies, (jonka nimeä en nyt enää muista) joka harrastaa koiransa kanssa ipoa joten aihe oli vietin avulla leikkiminen. Saalistaminen, leluun iskeminen ja rauhanvaihe. Taas sitä oppi uutta niinkin "normaalista" asiasta kuin koiran kanssa leikkiminen. Perjantaina ohjelmassa oli lisäksi Katriina Tiiran luento koiran käyttäytyminen ja persoonallisuus sekä kohteet ja korokkeet. Huippu kivoja molemmat. 

Lauantai aloitettiin kontaktilla joka alkoi 9:00. Sen jälkeen tutun ja turvallisen Elli-valkun rally-tokon alkeistunti, vaikka asiat ei sinänsä meille uusia ollutkaan tokon kautta, oli hyödyllinen treeni. Päivällä oli taas luento, aiheena toiminnalliset vahvisteet ja luennoija Jirka Vierimaa. Illalla käytiin tekemässä vielä makkararuutua. 

Sunnuntai alkoi yllättävän väsyneesti, vaikka yö nukuttiin paremmin kun koiratkin malttoi vaan nukkua, huomasi, että edellisten päivien treenit alkoi jo tuntua. tietysti se kaikki ulkona viileässä oleminenkin pistää väsyttämään. Reippaana kumminkin Freyan kanssa lähdettiin yhdeksäksi treenikentille ja otettiin extemporena taas Ellin rallya. Niin kiva treeni taas ja lopuksi päästiin tekemään pientä rataa, joka kyllä ikävästi keskeytyi, kun Freya säikähti näyttelyiden alettua isoista kaiuttimista tulevaa puhetta mitä alettiin testaamaan, mitä se ei tietenkään ole vielä ikinä kuullut ja ääni tuli kyllä niin yllättäen, kovaa ja läheltä. Koettiin paremmaksi lähteä kauemmaksi kentiltä, kun radasta ei tullut enää mitään. reppana, hetken päästä se oli onneksi taas oma itsensä. Kerkesi siinä pieni rally-toko kärpänen iskeä, täytyy nyt tosissaan ottaa treeniin tokon ohella ihan jo sen koiran kropan tasapainon takia.

Mika Jalosen luentona oli vaihtelevuutta tokotreeneihin, paljon hyvää olen kuullut kouluttajasta ja turhaan ei kyllä kehuta, hauskan ja piristävän tavan lisäksi opettaa tuli paljon asiaa. Viimeisenä sunnuntaina oli temppurata, jossa mentiin pujottelua, korokkeita, pari matalaa estettä ja putki, oli hauskaa ja Freya olis varmaan juossut koko radan läpi ilman mua, niin kuulemma hidasteena olin. Otin varmanpäälle ja vein sen hihnassa ihan yleisen rauhan ylläpitämiseksi :D rataa suoritti kaksi koirakkoa samaan aikaan. Saatiin hieno palkintokin ja lelu oli kyllä pupsin mieleen.

Palatakseni luentoon, Mika kertoi ensin omasta taustastaan ja koiristaan. Innostuin entistä enemmän, kun Mika kertoi bortsustaan joka on herkkä kaikelle häiriöille ja on saanut treenata asiaa ajan kanssa, sillä se aihe on juurikin meidän sama "ongelma". Moneen otteeseen hän sanoi, että kaikesta huolimatta kunnioittaa koiraa juuri sellaisena kuin se on. Vaikka se ei aina pystyisi täydelliseen kontaktiin hälinässä tai sen kontakti seuruussa karkaa kisatilanteessa jonkun ympärillä tapahtuvan asian takia, se ei missään nimessä ole huono koira, se on sellainen kuin on. Yksilö.

Hän kertoi myös koiran luovuudesta, siitä, miten sitä tulisi treenata paljon. Luovuus luo käytöstä ja auttaa hahmottaa, mikä käytös on toista arvokkaampaa. Se harjoittaa koiran sitkeyttä mitä tarvitaan kaikessa. Koira luo itseään toistavan rutiinin josta seuraa palkkio, jonka jälkeen kriteeriä viedään eteenpäin. Sitkeydellä on iso osa koiran kykyyn kanavoida tunteita ja kontrolloida turhaumaa. Koira voi turhautua, mutta se ei missään nimessä ole huono asia, turhautuminen auttaa koiran aivoja uudelleen järjestämään ajatuksia josta syntyy aina uusi yritys.

Aiheena oli myös  käytöksen tarjoaminen ja koiralle työrauhan antaminen. Turhien liikkeiden, käsiapujen ja muun säätämisen pois jättäminen, myönnetään, että ihan liikaa sorrun itse siihen ja aina en edes itse tiedosta jos satun tekemään kädellä jonkun liikkeen. Täytyy keskittyä entistä enemmän siihen, että oikeasti lopettaa sen oman liikkeen ja olemuksen kuuluisi olla kopio joka kerta kun liikettä suorittaa. Merkityksettömät sanat, mykkäkoulu, toisinsanoen ei käskyvihjettä - ei palkkaa. Vihje-erottelu myös kohteilla, mm. ruutu-kierrä käskyillä. Ei ainostaan sanoina. Rutiinin rikkominen, jäävissä käskyissä rutiinia täytyy rikkoa, käsky seiso ja ohjaaja liikkuukin taaksepäin, ei aina eteen minkä koira olettaa tapahtuvan. Rutiinia voi rikkoa missä vaiheessa tehtävää tahansa. Ärsykekontrolli, muutellen yhtälöä niin, että koiralla on mahdollisuus onnistua. Virheitä sattuu varmasti, mutta tarkoitus ei ole aiheuttaa koiralle epäonnistumisia liian vaikealla liian nopeasti. Häiriöt ei saa olla aiheuttamassa koiralle epäonnistumisia.

Pari tuntia meni äkkiä ja olisin voinut kuunella ikuisuuden aiheista, niin mielenkiintoista. Onnidog oli kokonaisuudessaan oikein kiva tapahtuma, alue oli hieman pienempi mitä odotin ja aluksi oli hiukan vaikea suunnistaa, kun himos ei ole juuri itselle tuttu paikkanakaan, mutta kun kaikki treenipaikat oli löytänyt ei ongelmaa ollut. Freyan kanssa treenattiin ekaa kertaa virallisesti ulkona, muiden kanssa ja keskellä hälinää niin, että ympärillä on muita treenejä ja koiria meneillään. Tietysti ollaan omatoimisesti puuhailtu, mutta se nyt on aina kumminkin eri tilanne. Joten siihen nähden se oli ihan super, niin taitava. Tietysti se kyttäsi normaalia enemmän mitä tapahtuu, mutta kun tehtiin hommia se pystyi yllättävän hyvin keskittymään ja tarjosi kontaktia hyvin, mitä nyt hiekkakenttä oli ajoittain liiankin hyvän tuoksuinen :D
Koko viikonlopun tosiaan satoi ja oli aika ikävä välillä kun kengät oli läpimärät ja joutui pari tuntia vielä opiskelemaan sateessa, mutta mitäpä sitä ei tekisi rakkaan harrastuksen takia :D Ensivuonna ehdottomasti uudestaan. Tänä vuonna valitsin suhteellisen tuttuja ja turvallisia lajeja kokeiluun, mutta ensivuonna varmasti kokeillaan paljon enemmän ja uusia juttuja kun koirakin tuosta hieman kasvaa ja jaksaa paremmin.

Lue lisää...