lauantai 29. huhtikuuta 2017

Pop up treenit - luopuminen ja ohitukset

Tänään koettiin taas uusia asioita, meillä oli ekaa kertaa treenit haukkuvaarassa Ellin opastuksella. Ajattelin, että ehkä omille hermoille ja koiralle kivempi ennen varsinaisia valmennuskertoja kokea edes kerran uusi paikka ja se, että on monia koiria samassa tilassa tekemässä samoja asioita. Kuten osasinkin odottaa että kaikkia rakastavalle pikku-Freyalle se oli aluksi ihan hirveää, kun ei saanutkaan leikkiä ja temmeltää muiden kanssa. Vähän piti huudella yhdelle vuoden ikäiselle koiralle jonka kanssa huomasin jo koirien katsekontaktista, että niillä olis natsannu jutut heti yksiin. Muuten se oli onneksi hiljaa vaikkakin odotustilanteissa piti vähän piipata, malttoi onneksi myös vaan maata ja katsella.

Ensimmäiseksi tehtävänä oli saada koiran kanssa kontakti nimeä sanomalla. Aluksi Freyalla oli vaikeuksia keskittyä ja se oli lähinnä kiinnostunut muista koirista varsinkin jos ne tuli liian lähelle, mutta kyllä sieltä alkuhuuman jälkeen irtosi hyviäkin pätkiä. Meille on haastavinta toiset koirat, yksin ei ole mitään ongelmaa varsinkaan sisällä, ei ulkonakaan jos siellä ei kummempia häiriöitä tapahdu. Freya on tosi oma-alotteinen katsekontaktin kanssa lenkilläkin, mutta paljon se ottaa vielä häiriöö jos samassa tilassa on muita ja sitä pitää kyllä paljon harjoitella. Itse olisi alusta asti pitänyt kiinnittää enemmän huomioo siihen, että hihnassa ei saa moikkailla, nyt panostetaan siihen ja koulutetaan myös nuo naapurin mummot ja papat olemaan tulematta luokse oman koiransa kanssa flexi pitkällä.. Uskon, että paljon auttaa parin viikon päästä alkava viikottainen pentuvalkka samaisessa paikassa ja Äänekoskella alkava koirakoulu johon aiotaan myös osallistua aina kun töiltä pääsee. kun rutiinia tulee ja tottuu ajatukseen, että treeneissä treenataan ei leikitä.

  • Nimeä ei saa hokea paljon ja turhaan, se menettää merkityksensä
  • Toimintaa pitää vahvistaa vaihe vaiheelta isommissa häiriöissä
  • Koiran "kaikista parhaat asiat" - ympyrän sisällä tulisi olla ohjaaja, kaikki muu tukee sitä (lelut, toiset koirat, ihmiset, kaikki mikä kiinnostaa koiraa) eikä toisinpäin.
  • Mieti kriittisesti, miten haluat koiran eri tilanteissa käyttäytyvän. Mm. miten se aloittaa leikin tai miten moikataan ihmisiä. Hihnan lukon auetessa ei sännätä suoraan vauhtiin vaan odotetaan lupaa. Eikä ihmisiä vasten hypitä vaan odotetaan kontaktissa lupaa päästä moikkaamaan. 


Toisena tehtäväksi saatiin mennä kyykkyyn selkä koiraan päin ja koiran piti tulla oma-alotteisesti luokse ilman ääni, katse tai namiapuja, se meiltä sujui jo tosi hyvin ja Freya kerta kerralta tuli nopeammin luokse eteen.

Kolmantena Luopuminen, Koira ei saa syöksyä namille päättömästi vaan sen pitää ansaita se kontaktilla  kehu  palkka. Molemmissa käsissä oli nami, koira edessä ja kädet nyrkissä vierekkäin sopivalla korkeudella koiraan nähden. Aluksi Freya yritti kaapia ja nuolla namia kädestä, mutta pari kertaa ääniavun kanssa se hokasi idean ja tarjosi itse katsetta jolloin sai namin. 
Sama teema jatkui harjoituksella missä laitettiin muovilautanen maahan ja siihen pari namia houkuttimeksi, koira tuli pitää sopivalla etäisyydellä, että se ei saa kaahittua lautasta. Aina kun koira itse kääntyi vähänkin pois nameilta → palkka kohti ohjaajaa. Meiltä sujui yllättävän hyvin, muutaman kerran se meni lautasen luo, palkkasin heti kun käänsi päänsä pois ja nopeasti tarjosi ite kontaktia tulemalla eteen istumaan. Tehtiin jopa löysällä hihnalla ihan lautasen vieressä, hieno pentu <3

  • Tärkeitä harjoituksia joita kannattaa ottaa oppiin myös kotona useammin
  • Nami ei saa olla tavoite, että kunhan vain namin saan ei ohjaajalla ole väliä.

Viimeisenä harjoituksena tehtiin ulkona ohitusharjotusta kulkemalla pitkää ympyrää jonossa hyvin välimatkoin. Meille myös haastavinta, mutta ei toki mahdotonta. Hienosti tuli hyviä katseita eikä huomio ollut ihan kokoaikaa edellä menevässä ja pari pidempääkin pätkää ihanan tiiviillä katsekontaktilla, vitsit miten mahtava pentu. Vaikka Freya on malttamaton ja se pursuaa energiaa, kokoajan olis niiin ihana tehdä, mennä ja viipottaa. Meni meidän eka kerta treeneissä tosi hyvin ja tottakai varsinkin tuon ikäselle pennulle nuo tilanteet on aluksi aina haastavia. Millään en malttais odottaa enskertaa! Joka onkin todennäköisesti eka kisapentuvalmennus, jos ei keritä sitä ennen toiselle pop up - treenille.



Ollaan me keritty vähän muutakin touhuamaan. 22 päivä lauantaina oli Äänekoskella tapahtuma jossa Ala-Keiteleen Kennelkerho esitteli 20 eri koirarotua, lupauduin menemään Freyan kanssa aussie-edustukseksi. Tapahtuma oli mukava, paljon ihmisiä ja lämmin sää. Monet tuli kyselemään minkälainen rotu aussie on ja rapsuttelemaan pentua - mikä sopi Freyalle paremmi kuin hyvin. Pari pikkutyttöä sai Freikusta hyvän kaverin. Moikattiin uusia koira-tuttavuuksia. Löysi se myös sielunveljen Nekku-bortsusta jonka omistajan kanssa vaihdettiinkin numerot jotta koirat pääsee joskus paremmin toistensa kanssa touhuamaan. Kaikenkaikkiaan todella positiivinen kokemus ja tosi mielelläni oon mukana näissä kerhon järkkäämissä jutuissa myös jatkossa.


Viime sunnuntaina käytiin kimppalenkillä Vilpun, Venlan, Kasvis-Aijan ja mummokoirien kanssa. Oli mukava taas nähdä kaikkia. Seuraavana päivänä maanantaina meillä oli Venlan ja Vilpun kanssa uimakerta varattu Aquabarksille Jyväskylään. 

Kuva Aija Tanskanen

Kokemus oli kaikille uusi ja oli tosi jännä nähdä miten pennut suhtautuu ekaa kertaa ikinä veteen ja uimiseen. Hallissa kaikui, oli kosteaa ja tietysti isoin elementti oli iso allas täynnä vettä. Molempia hieman jännitti rampilta laskeutua veteen, mutta tosi hienosti ne omatoimisesti alkoi uimaan pienen mietiskelyn jälkeen. Odottelin altaan toisessa päässä ja kutsuin Freyaa luokse, siitä se jatkoi laitaa pitkin uittajan kanssa. kolmesti se ui puolikkaan kierroksen ja sai paljon kehuja uittajalta miten nopeasti pentu hoksasi tyylin, laidoillekkaan ei yritetty kivuta kertaakaan. Hyvä uimari, ehkä meidän ensikesän vepe-leiri ei oo yhtään pois suljettu. Treeniä vaan ja pian sitä päästäänkin luonnonvesiin harjoittelemaan. Rankkaa, mutta hyvää liikuntaa myös pienille pennuille.




Ihanaa koirien täyteistä Vappua kaikille <3
Lue lisää...

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Freya 14 viikkoa

14 viikkoa vanha Freya on hassu, ihana ja niin omalaatunen. (tietysti ne omat on aina:D)
Sillä on tapana leikkiä paljon yksin, mikä on kiva koska enhän mä voi kokoaikaa mitenkään sen kanssa touhuta. On hyvä, että se ei enää piippaamalla yritä saada huomioo mitä se teki ekan viikon sillon kun tuli, nykyään mieluusti heittelee itse itselleen lelua ja saa pikku hepuleita, kun vain kattookin jotain kivaa palloa. Tietysti leikin sen kanssa paljon ja jos se välttämättä haluaa kaverin se tulee lelu suussa istumaan viereen ja kattoo suoraan silmiin ruskeilla nappisilmillään. Freikun lempilelut on ehdottomasti isot ja pehmoset, raadot, villasukat, pipot - mikä tahansa pehmee ja mukava retuutettava. 




Aamuisin Freya toimii herätyskellona, se hyppää sängynlaidalle ja tuijottaa silmiin, joskus örisee että herää jo. Ihana ajatus, jos tästä lähin sitä ollaan sitten aamuvirkkuja jotka herää ulkoilemaan klo 6:00, näin kevät-syksy aikavälillä se ei haittaa koska rakastan aamuaurinkoa ja sitä, että päivä on pitkä kun nousee mahdollisimman aikasin, mutta katsotaan sitten uudelleen talvella kun on pilkkopimeetä ja -20 astetta pakkasta.. Freya muutenkin örisee, mumisee ja inisee jos se ei saa tahtoaan läpi, harvemmin se haukkumalla haukkuu paitsi silloin jos on oikeasti hypersuper innostunut leikkiessä tai jos toinen koira haukkuu sille. Jos lenkillä tulee koira vastaan sillon se ihan selvästi sanoo, että "MÄ HALUUUN LEIKKIÄ JOOKO". Kattoo suoraan silmiin, takana menevään koiraan ja taas silmiin, samalla päästelee ihmeellistä örinää.. Lupaa ei saa ikinä kesken lenkin alkaa hyppelöimään vieraiden kanssa, joten eiköhän se joskus perille asti mene. Tuo aussielapsi huomaa kyllä kaiken ympärillä tapahtuvan ja sitä kiinnostaa ihan hirveästi kaikki. Sen on vaan pakko saada tutkia ja katsella maailmaa, varsinkin liikkuvia ihmisiä, lehtiä, lintuja ja muuta. Kaikkee on pakko maistaa ja ottaa suuhun oli se sitten ulkona tai sisällä, minkä takia mua suunnattomasti raivostuttaa kaikki se roska mitä ihmiset ulos heittää.. Ei ole hirveen kiva tonkia pennun suusta mitä millonkin. "Jätä" käskyä harjotellaan, mutta tietenkään se ei täysin oo hallussa vielä. Mikään hirveä ruoka-ahmatti pentu ei silti ole, jos pitää valita herkun tai jonkun muun kivan asian väliltä se valitsee jonkun muun. palkkauksessakin lelu ja pelkkä sosiaalinen palkka menee aikalailla kärkeen.

Freya rakastaa lunta yli kaiken. Toivon, että se tykkää myös vedestä ja uimisesta koska pian alkaa olla vaikea peuhata lumessa. Joskus on aivan pakko hakea se keskeltä hankea, kun se pyörii ja myörii siellä eikä kuuntele sitten pätkääkään sitä, että pitäisi jatkaa matkaa. Se ryömii pitkin hankea, syö samalla lunta ja tekee kuperkeikkoja. Lumipallojen ideaa se ei ole tajunnut, kun on yrittänyt heittää niitä ne on yleensä vaan tippunu maahan ja Freya on kattellu ympärilleen, että mihkä se pallo hävisi. 

Freya nukkuu päikkärit vieressä paitsi sillon jos on liian kuuma. Se kiipee syliin aina jos vähänkin istuu maassa. Se myös tykkää kun sille antaa nenälle pusuja. Me ollaan toisaalta tosi samanlaisia mikä on musta niin hauska, paikallaan ei millään malttais olla jos on jotakin kivaa tiedossa. Oma tahto löytyy ja se osataan kyllä näyttää ja kertoa, mikäli joku asia ei miellytä. Marina käy jos on nälkä, tylsää tai halutaan jotain. Ihmisiä tuo pentu rakastaa vielä ihan hurjasti, se laittaa korvat hepuliasentoon, häntä alkaa vipattaa niin, että koko takapää heiluu ja se menee ihan jalkoihin kiinni rapsutettavaksi. Hassu, toisaalta mua ei yhtään haittaa vaikka tuo kaikkien rakastaminen vähän laantuisi kun ikää tulee.. :D 
Painoa on tällähetkellä n. 9 kg ja korkeus on 39 cm luokkaa, tosin mittaaminen ei ihan ollut helpoimmasta päästä joten ihan sata varma en oo. 
Huomenna meillä on tiedossa tapahtumaa Äänekoskella, missä ala-keiteleen kennelkerho esittelee 20 eri koirarotua ja lupauduin Freyan kanssa mennä Aussie-edustajiksi, sunnuntaina nähdään Aija-kasvattajaa ja maanantaina olis aamusta Aquabarksille pentujen eka uintivuoro Venlan ja Vilppu-veljen kanssa, siitä tulee varmasti hauskaa! Me toivotetaan kaikille ihanaa kevättä <3







Lue lisää...

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Onnistumisia hakutreeneissä

Tänään on vapaapäivä ja aamuksi oltiin sovittu hakutreenit vesalantien metsiin. Porukasta pääsi paikalle  4/6, mutta hyvin saatiin pari tuntia vietettyä vuorotellen koiria treenaten.

Freyan kanssa tehtiin ekaa kertaa ihan oikeita haku-alkeita, kun viimekerralla lähinnä leikittiin metsässä namirinkiä ihmiseltä ihmiselle. 
Tän päivän tehtävän tarkoitus oli pentujen kanssa se, että maalimies lähtee keskilinjalta kohti metsää noin 10 metriä eteenpäin ja samalla huhuilee pentua kiinnittäen sen huomion, jonka jälkeen menee kyykkyyn. Mun tehtävä Freyan lähettäjänä oli katsoa, että se keskittyy tehtävään eikä kuikuile sivuille ja on suorassa linjassa kohti maalimiestä, että saataisiin mahdollisimman suora pisto. Kun koira oli asemissa irrotin narun ja voi hitsi että olin niin ylpeä mun pienestä! Freya ampasi suoraan kohti ukkoa ja ei hetkeekään epäröinyt tai alkanut touhuamaan muuta (mitä vähän odotin koska metsä, kävyt ja risut). Kun Freya lähti matkaan niin maalimies lähti juoksemaan muutaman metrin karkuun, että pentu sai ottaa sen kiinni - varmistettiin, että mielenkiinto pysyy ihmisessä. 
Tehtiin pari kertaa tällä tyylillä ja sitten tuntui että maalimiehen kiinni juokseminen alkoi sujua - ihminen on pennusta niin kiinnostava ilman kiinnijuoksuakin, että vaikeutettiin tehtävää hieman. Uusi suunnitelma oli etsiä maalimies niin, että pentu odotti keskilinjalla - näki samalla tavalla sen että maalimies juoksee metsään, mutta ennen piiloutumista vein Freyan kauemmaksi pois näköetäisyydeltä. Kun ukko oli metsässä pienen puskan takana toin Freyan keskilinjalle ja odotin oikeaa hetkeä lähettää se piilolle missä maalimies oli tälläkertaa paikallaan hiljaa. Se sujui niin hienosti, pentu niin pätevästi juoksi suoraan kohti maalia. Vikalla kerralla matka taisi olla 15-20 metriä keskilinjalta piiloon. Ihan huippu taitava pieni. Kokeiltiin kerran myös tuuliharjoitusta missä etsitään tuulen avulla maalimies jäljestäen niin, että koira saa vapaammin etsiä ja ohjaaja kulkee perässä vapauttaen koiran hajulle sitten, kun koira saa sen nenäänsä, mutta siinä vaiheessa ne risut ja kävyt oli tosi mielenkiintosia. Pitänee odottaa muutama viikko vielä tuuliharjoituksiin tarkemmin paneutumista vaikka nenä Freyalla toimii, mutta keskittymiskyky ei ihan vielä riitä.



Palkkaukseen annoin lampaankarva patukan namien lisäksi, koska lelut toimii parhaiten Freyalla. Luulen, että myös se maalimiehen löytäminen on itsessään suuri palkka lapselle joka rakastaa kaikkia :D Pennut sai levätä aina parin piston jälkeen ja sillä välin ottivat muut vuorotellen koiransa treeniin. Isompien koirien kanssa otettiin maalit lähemmäs takalinjaa ja mietittiin tuulensuunnat, pari haamuakin tehtiin. Kaikilla oli tosi onnistuneet treenit ja jäi kyllä ihan super hyvä fiilis. On meillä vaan huippu porukka ja pätevät koirat <3

Mitä haku on? Mä oon vielä ihan ummikko koko hommassa joten pahoittelut jos termit menee teksteissä vielä sekasin :D Näitä paria kertaa lukuunottamatta mun ainoa tieto on lähtöisin internetistä. Mutta oon jo nyt ihan koukussa lajiin. Enskerroilla on otettava videokamera mukaan, että saa katsoa myöhemmin miten koirat etenee tän vuoden aikana ja mistä lähdettiin liikkeelle. Suosittelen kyllä jokaista kokeilemaan oli koiran rotu tai ikä mikä tahansa. Jos kiinnostaa enemmän Reija Niemisen kirja "Haamuja tuulessa" on kätevä tietokirja aiheesta.

"Haussa koiran on tarkoitus ilmavainuisesti etsiä metsään piilotettuja henkilöitä (maalihenkilöitä / -miehiä). Etsittävän alueen keskellä kulkee niin sanottu keskilinja, joka on usein polku tai metsätie. Keskilinja voi olla myös tavallista metsäaluetta, mutta se merkitään keskilinjaksi erillisillä merkeillä. Etsittävä alue on keskilinjan molemmin puolin 50 metriä syvä ja pituudeltaan 100 — 300 metriä. Radan pituus vaihtelee sen mukaan, missä luokassa koira kilpailee.  Henkilöt voivat olla piiloutuneina niin sanottuihin osittain peitettyihin piiloihin, joissa koira pääsee näköyhteyteen etsittävän henkilön kanssa, tai umpipiiloihin, joissa näköyhteyttä ei saada. Löydettyään maalimiehen koiran tulee ilmaista löytönsä joko haukkumalla tai tuomalla ilmaisurullan ohjaajalle ja viemällä ohjaajan näyttöliinassa maalimiehen luo. Koira ei saa koskea maalimieheen." Lähde EPK

Lue lisää...

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Kuukausi yhteistä elämää takana

Aika menee ku siivillä - tuntuu, että Freya olis ollu mulla jo ikuisuuden, mutta toisaalta se on niin järkyttävän pieni ja nuori vielä mikä tuntuu oudolta ajatella :D 12 viikkoa ja 2 päivää virallisesti. Freya on kasvanut ihan hirveesti, tällähetkellä se painaa varmaan 8 kiloa jos ei hitusen enemmänkin. Naama aikuistuu eikä ole enää pentupyöreä mitä se oli vielä pariviikkoa sitten, luonnetta tulee ja se on toisaalta helpottavaa, koska sitä paremmin mä osaan koiraa tulkita mitä enemmän se kertoo ja näyttää sitä omaa itseään. Vaikka omaa tahtoa löytyy ja mielipiteitä ilmastaan välillä ärsyttävyyteen asti, niin on se vaan niiin ihana, kiltti ja maailman paras.

Ei me ihan ilman mutkia olla selvitty, pari laturia on tuhottu (oma vika, mitäs olivat liian saatavilla - piilossa, mutta ei liian hyvässä:D), sänkyä maisteltu ja housunlahkeisiin käydään kiinni jos kierrokset alkaa käymään vähän liian korkeella leikkiessä tai ulkona, viimeisen viikon aikana ne on kyllä oikeastaan harventunut nyt kun rupesin asiaa miettimään. Tilanteet ei onneksi kauaa kestä kunhan sille laittaa stopin. Yleensä pysähdyn ja jos se ei auta nostan pennun syliin (ihanan tosikkoärinän kera mitä koirista tietämättömämpi varmaan pelkäis), jos sekään ei vielä täysin tehoa niin istutan maahan ja teen muutaman kerran käsitargettia vaihellen etäisyyttä, puolta ja korkeutta. Yksinkertainen mutta huippu keino palauttaa kersa maanpinnalle ja saada aivot raksuttamaan oikeaan suuntaan. 
Vaikka Freya ei varmasti ole maailman helpoin pentu ja se kyllä koettelee rajojaan, yrittää huijata tai on juuri sellanen narttumainen mikä mulle ehkä uroskoiriin enemmän tottuneena on ollut huvittavaa huomata, että se piirre on oikeasti totta. Tietysti pentumainen villeys ja keskittymisenpuute vaikuttaa vielä paljon tekemisiin varsinkin, kun häiriössä vielä katoaa korvat, koska kaikki mitä ympärillä tapahtuu on niin siistiä ja kivaa ja ihanaa. Liikaa pentu ei silti ole ja nopeasti se kyllä ymmärtää, että ei pääse menemään oman tahtonsa mukaan. Todella mielenkiintosta nähdä mihkä suuntaan sen luonne menee kun päästään yli tästä pentuvaiheesta. Kaikesta huolimatta mun oma fiilis vaan paranee päivä päivältä ja se tunne vahvistuu mikä on ollu alusta asti. Tietysti joskus on päiviä kun ärsyttää ja pitää oikeasti laskea kymmeneen, kun mikään tunnu onnistuvan, mutta ne kuuluu ihan jokaisen arkeen ja siltä tuskin välttyy ikinä. Eikä tuon ikäseltä voi paljoa enempää vaatiakkaan, vielähän tässä vaan opetellaan molemmat.

Ollaan harjoiteltu paljon mm. odottamista, istu, maahan ja seiso käskyjä joista istuminen on vielä helpoin. Hihnassa kulkeminen sujuu niin metsässä kuin keskellä kaupunkia ja pentu ei välitä pyöristä, autoista tai kovaäänisistä mopoista yhtään. Se osaa istua vierelle odottamaan kun ollaan liikenteessä. Freya osaa hienosti jo noutaa lelua, ottaa kontaktia ja leikkii hyvin, taistelutahtoa se kyllä omaa. Pentu oli mulla myös perjantaina töissä mukana kun lähdettiin siitä suoraan Ähtäriin ja sielläkin se oli kuin kotonaan, sai paljon kehuja siitä miten fiksu, reipas ja söpö on. Se osaa olla kissan kanssa ja tajuaa, että se ei ole leikkikaveri vaan kissan kanssa ollaan rauhassa, ymmärtää myös kiellon "ei" kun on menossa vessaan kaivelemaan hiekkalaatikkoa.. Meidän edellinen koira Eetu kaiveli myös laatikkoa, ärsyttävä tapa:D Freya on fiksu ja sen kanssa on niin ilo tehdä, että joskus unohtaa sen olevan niin nuori. Tokon alkeita päästään sitten aloittamaan toukokuussa, kun alkaa valmennukset. Omatoimisesti en halua alkaa niitä tekemään koska sitä on itelläkin niin paljon oppimista lajista, että parempi vaan odottaa, että pääsee ammattilaisen oppiin tekemään hommat oikein.

Viime torstaina meillä oli myös ekat hakutreenit, pentujen kohdalla tosin vain namirinkiä metsässä ja vieraisiin ihmisiin tutustumista. Oltiin ringissä ja pikkuhiljaa pidennettiin välimatkaa, vaihdeltiin asentoa esimerkiksi maahan kyyryyn, piiloon puskan tai puun taakse. Aikuisten koirien kanssa tehtiin paremminkin itse hakua omistajiensa lähettämänä, ensin tallattiin alue ja vuorotellen mentiin maalimieheksi n. 50 metriin. Tehtiin haamuilla ja ilman. Oli ihan super mielenkiintosta nähdä miten homma toimii koiran kanssa joka osaa ja tietää jutun. Into lajiin vaan isoni torstain jälkeen ja on kiva nähdä miten oma koira oppii ja kasvaa lajiin kiinni. 












Pieni puhelinlaatunen video oli pakko tehdä muistoksi, laitoin sen nyt tänne blogin puolellekkin jotta ei ainakaan häviä jos puhelimesta sattuu katoaa :) pentu tuossa jo vähän väsyksissä riehumisesta, pitäis joskus kuvailla ajan kans kunnon kameralla pätkiä. Niitä on varmasti hauska myöhemmin kattella ja verrata.
Lue lisää...

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Ensimmäinen rokotus

Tänään oli jännä päivä - mulle. Koira kyllä käyttäyty taas niin mainiosti, joten sillä ei varmaan tuntunu missään, ei mitenkään yllättävää. :D Pennut täyttää torstaina 12 viikkoa ja tänään meillä oli aika Hiskinmäen Eläinsairaalaan nelosrokotukseen. Varasin ajan joitakin viikkoja sitten ja maanantai oli ainut sopiva vaikka pari päivää ajoissa ollaankin, eihän se niin päivän tarkkaa ole. Saavuttiin lääkäriin ja siellä oli muutama ihminen odotushuoneessa, kaikkia tietysti piti moikata ja Freya sai kyllä hyvät rapsutukset koko käynnin ajan, kun tovi odoteltiin omaa vuoroa. Paikalle tuli myös kaksi koiraa joiden kans olis niiiin kovasti tehny mieli leikkiä, tietysti. Hetken Freya piippaili kärsimättömyyttään ja tallusteli, mutta sekin into laantui kun tajusi että nyt ei oo leikki-aika. Loppuajan malttoi makoilla tai istua ja vaan tarkkailla menoa. Hiskinmäellä oli tosi kiva tunnelma, koirille oli lattialla vesikippo valmiina, henkilökunta hymyili ja ihasteli pentua - kovasti sai kehuja reippaudesta ja täpäkkyydestä. Mielelläni otetaan paikka meidän vakkariksi. Freyaa luuli eräs toinen asiakas lapinkoiraksi, aiemmin se on ollut jo berni, bortsu muutamaan kertaan (ylläri) ja kissaksikin luuli eräs nainen, kun kauempaa näki kerran lenkillä. Onhan tuo musta pörrönen pentukarva vähän hämäävä ;) 

Lääkärinä meillä oli Tytti niminen erikoiseläinlääkäri. Todella mukava, rauhallinen ja ammattitaitoinen. Kiva, että Hiskinmäellä saa aikaa varatessa valita itse hoitavan ihmisen, en tiedä onko se kaikkialla normaali käytäntö missä on enemmän henkilökuntaa, mutta on kyllä kiva kun on mahdollisesti aina sama lääkäri ottamassa vastaan niin oppii vähän tuntemaan koiraa ja varmasti lääkärillekkin kivempi toimia tutumman eläimen kanssa. Aluksi tarkastettiin suu, sydän, anaalirauhaset, vatsaa tunnusteltiin ja korvat katottiin. Ei mitään moitittavaa. Freya sai pöydälle vähän makupaloja piikin laiton ajaksi ja eihän se huomannut koko piikkiä herkuttelultaan. Hieman odotin, että se olis vingahtanut ihan vaan muodon vuoksi, kun pientä draamakuningattaren vikaa tuossa joskus ehkä on :D Lopuksi punnittiin ja vaaka näytti 7,8 kg. Hienosti on painoa taas tullu lisää (sen kyllä on huomannut kun on kantanu portaita alas tai ylös kolme kerrosta, jos hissi on ollu varattuna..). Parin viikon päästä sitten uudestaan matolääke ja kuukauden päästä vahvistusrokotteelle.

Tälläviikolla meillä on torstaina eka hakutreeni, pentujen kanssa lähinnä metsässä menemiseen, muuhun porukkaan tutustumista ja muuta pientä alkeistoimintaa. Ihmisillä oppina on ainakin Ellin malinois pennun kanssa leikkimistä ja vähän totuttelua, mm. irrotuksia ja kahden lelun leikkiä, jotta osaa sitten treeneissä leikittää vieraankin koira takasin keskilinjalle. Mutta treeneistä lisää sitten torstain jälkeen!

Maailman paras <3






Lue lisää...